Ei palkkaa työssä uupuneelle?
Syksyllä on mediassa avattu keskustelu siitä, maksetaanko työssä uupuneelle palkkaa.
Asia nousi esille 23.9.2010 Aamulehdessä otsikolla: "Tampereen kaupunki ei maksa palkkaa työuupuneille". Jutun aiheena oli Tampereen ohjeistus esimiehille, että pelkällä Z73-diagnoosilla kirjoitettujen sairauslomien ajalta ei makseta palkkaa. Syyksi Tampereen henkilöstöpäällikkö totesi, että Kelakaan ei maksa Z73 Työuupumus -diagnoosilla päivärahaa. Tavallaan oli kyse uutisankasta; todennäköisesti Tampere maksaa sairausloman palkan, jos ykkösdiagnoosina on joku muu asiallinen diagnoosi. Suurelle yleisölle ja kaupungin työntekijöille välittyi kuitenkin ikävä tunne siitä, että työnantaja ei kantaisi vastuutaan työstä johtuvasta sairaudesta.
Jos työnantaja tekee tämän linjauksen, on vaarana ettei potilas halua työuupumuksestaan viestittävän esimiehelle eikä lääkäri käytä työuupumus-diagnoosia, jottei potilas jää ilman toimeentuloa. Yksi tärkeä väylä viestin välittämiseksi tilan työperäisyydestä jää näin käyttämättä, ja tieto työn epäkohdista jää työnantajalta saamatta. Usein olisi potilaalle helpointa viedä asia esimiehelle kirjallisena ja avata sen avulla keskustelu esimiehen kanssa.
Sairausloma ei ole ratkaisu työuupumukseen, vaan ongelmat pitää hoitaa työpaikalla. Sairausloma saattaa silti olla välttämätön ja joskus jopa hengen pelastava. Uupunut voi kertoa, ettei ole nukkunut kahteen viikkoon kuin pari tuntia yössä: aina kun herää tulee työlista mieleen, sydän muljahtelee, maha on aamuisin sekaisin ja kipeä. Työssä on pitänyt käydä komerossa itkemässä väsymystä, osa työtehtävistä unohtuu kun keskittyminen on hukassa, kotona ei jaksa kuin maata ja lapsille tulee huudetuksi. Lääkärin tai kenen tahansa kanssaihmisen mielestä voi tuntua järkevimmältä ratkaisulta levätä hetki. Sairauslomalla on kuntouttava ja työkykyä palauttava vaikutus. Loman lisäksi uupunut saa työterveydestä tukikäyntejä ja tarvittaessa lääkitystä ja tilanteen ollessa vaikea järjestyy myös työkyvyn ja hoidon arviointi psykiatrilla.
Miksi flunssasta tai pienistä nyrjähdyksistä ollaan valmiita maksamaan palkkaa, mutta kun kyseessä on ihmisen henkinen kriisi, hän saakin kärsiä omalla kustannuksellaan? Häilyykö taustalla ajatus siitä että uupuminen on henkilökohtaista heikkoutta ja itse aiheutettua? Vai siitä, että työntekijät hakevat sairauslomaa väärin perustein ja lääkärit ovat sinisilmäisiä auttamishalussaan?
Nykyinen käytäntö, jossa työnantaja maksaa palkan ensimmäisen 10 sairauspäivän aikana vaikuttaa oikealta nimenomaan työuupumuksen kyseen ollen. Jos oireisto on työperäinen, niin eikö ajattelisi sekä asioiden korjaamisen vastuun että kustannusvastuun olevan työnantajalla!? Kela puolestaan asettaa omat sääntönsä pitkittyville tilanteille, jolloin käytäntö ohjaa hakemaan asiaan lisäselvityksiä, ja harkitsemaan työhönpaluun tukea vaikkapa osasairauspäivärahalla.
Tampereen kaupungin ratkaisun taustalla on varmasti ajatus siitä että diagnoosia käytetään väärin. Myös joidenkin kollegoiden mieleen Z73 tuo tilanteet, joissa työntekijä ja esimies ovat riitautuneet ja työntekijä on sanonut hakevansa ratkaisuksi sairauslomaa. Diagnoosia on käytetty joskus tarkoituksella palkattoman vapaan saamiseksi erilaisissa kriisitilanteissa. Työuupumuksen kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä! Meidän täytyy kehittää kriisitilanteita varten muita käytäntöjä. Puhelin olisi riitatilanteissa todistusta parempi vaihtoehto.
Työpaikan työhyvinvoinnin ja menestymisen kannalta kieltoja kestävämpi ratkaisu on luoda varhaisen tuen malleja, joihin sisältyy ohjeita mm. työpaikan riitojen ratkaisuun, esimies-alaiskeskusteluihin työolojen kehittämiseksi ja työhön paluun tukemiseen.
Uupumuksen työperäisyyden viestiminen työnantajalle on äärimmäisen tärkeää työolojen ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi! Palautetaan Z73 sen viestitarkoitukseen, eli kakkosdiagnoosiksi silloin kun kriteerit täyttyvät. Kehitetään tapoja informoida työnantajaa työn tuottamista ongelmista. Toki työntekijän suostumus tarvitaan tietojen välittämiseen! Ja jos lääkäri erehtyy pelkän Z73 joskus todistukseen kirjoittamaan, työnantaja maksakoon palkan. Hän saa rahan moninkertaisesti takaisin voidessaan tarttua ongelmiin ajoissa!
Työperäisen uupumuksen hoidossa on oleellisen tärkeää työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välinen luottamus ja hyvä yhteistyö!
Miisa Visakorpimiisa.visakorpi@tthviisari.fi
