Työterveyshuollossa työskentelevien lääkärien edunvalvonta
Tässä artikkelissa Lääkäriliiton edunvalvontajohtaja Markku Kojo kirjoittaa työterveyslääkärien ajankohtaisista edunvalvontakysymyksistä. Kirjoitus pohtii mm. työterveyslääkäreiden asemaa eri työnantajatahojen palveluksessa, työsuhteen vaikutusta ansiotasoon ja työolosuhteisiin sekä työterveyslääkäreiden määrän kehitystä tilastojen valossa. Kirjoituksessa esitellään lyhyesti myös liiton sähköisiä edunvalvontapalveluja. Kirjoitus sisältää myös vinkkejä palkkaneuvotteluihin.
Lääkäriliiton jäsenrekisteriin tehtyjen tehtävänimikkeitä ja työpaikkaa koskevien ilmoitusten perusteella arvioidaan, että työterveyshuollossa työskentelee runsaat 1000 lääkäriä vuonna 2010. Tiedämme, että näistä noin 200 työskentelee kuntasektorilla. Sen sijaan emme tiedä sitä, kuinka moni työterveyshuollon lääkäri toimii ammatinharjoittajana tai ammatinharjoittajan kaltaisissa olosuhteissa ja kuinka moni heistä työskentelee työsuhteessa yksityiseen työnantajaan. Vuosittaiseen kokoaikatyötä tekevien jäsenten ansiotasoa koskevaan selvitykseen vastaa vain noin 200 työterveyshuollon lääkäriä.
Jos lääkäri ilmoittaa rekisteriimme, että hän on yksityislääkäri, joka työskentelee myös työterveyshuollossa, pitää rekisteri häntä yksityislääkärinä eikä työterveyshuollon lääkärinä.
Se osa työterveyslääkäreistä, joka työskentelee kuntasektorilla, kuuluu kunnallisen lääkärivirkaehtosopimuksen hinnoittelun piiriin. Sen sijaan yksityisellä sektorilla ei Lääkäriliitolla ole lääkärivirkaehtosopimusta vastaavaa kollektiivisopimusta lainkaan. Ammatinharjoittajille ei pariinkymmeneen vuoteen ole enää voitu antaa hintaohjausta kilpailulainsäädännöstä johtuen.
Liitto ylläpitää työterveyslääkärien palkkasuositusta, joka viimeksi tarkastettiin 1.6.2010. Tämä tarkistustyö tehdään yhteistyössä Suomen Työterveyslääkärit -alaosaston kanssa. Suosituksella pyritään ohjaamaan yksityissektorilla työsuhteessa työskentelevien lääkärien palkkakehitystä ja palkkapyyntöjä. Suosituksen tulee jatkuvasti olla realistisella tasolla, jotta sitä sen vapaaehtoisesta luonteesta huolimatta mahdollisimman laajasti noudatettaisiin.
Liiton verkkopalvelut
Liiton verkkosivuilla toimii Palkkatohtori-palvelu, jonka kautta myös työterveyslääkärillä on mahdollisuus arvioida oman nykyisen palkkansa kilpailukykyisyyttä suhteessa alalla maksettuihin palkkoihin. Palvelu on erityisen tärkeä niille lääkäreille, jotka suunnittelevat työpaikan vaihtoa ja palkkapyynnön esittämistä. Jäsenet tiedustelevat varsin usein Lääkäriliiton toimistosta puhelimitse apua palkkapyynnön tason määrittämiseen. Liiton toimistosta ei ole tarkoituksenmukaista määritellä tarkkaa palkkapyynnön euromäärää, vaan keskustella niistä perusteista, joilla pyynnön taso kannattaa ratkaista. Palkkatohtorin tiedot perustuvat liiton omaan selvitystoimintaan ja ne ovat ajan tasalla.
Liiton verkkosivuilla on myös Practicus-palvelu, joka on suunnattu ammatinharjoittajille auttamaan muun muassa vastaanottopalkkioiden tason asettamisessa. Palvelu on kaksiosainen, hinnan asettamista voidaan lähestyä joko tavoiteltavan kokonaisansion tai tavoiteltavan potilasvastaanottojen määrän kautta. Palvelu muistuttaa myös Yrittäjäeläkkeen tason asettamisesta järkevälle tasolle ja ammattitaidon ylläpitämiseen sekä lomailuun varattavan ajan tärkeydestä. Practicu-palvelussa on tilastotietoa yksityislääkärien tavanomaisimmista vastaanottopalkkioista. Aineisto perustuu muun muassa liiton omaan ammatinharjoittajaselvitykseen.
Työterveyshuolto kasvaa
Työterveyshuollossa ilmoituksensa mukaan työskentelevien lääkärien lukumäärä on noussut 10 vuodessa alle kuudesta sadasta yli tuhanteen. Tämä lääkärisektori on kasvanut suhteellisesti kaikkein eniten. Mitkä ovat ne vetovoimatekijät, jotka saavat lääkärit siirtymään työterveyshuoltoon? Terveyskeskuslääkärin työtä on monesti moitittu sen hallitsemattomasta luonteesta. Eräs syy lääkärien siirtymiseen terveyskeskuksesta työterveyshuoltoon saattaa olla parempi työn hallinta. Potilasaines on työterveyshuollossa valikoituneempaa kuin terveyskeskuksessa. Terveyskeskustyöhön verrattuna nuorimmat ja vanhimmat potilaat puuttuvat, lisäksi potilaat ovat työelämään kiinnittyneitä.
Vuoden 2009 ansiotasoselvityksen mukaan työterveyshuollon erikoislääkärien keskimääräinen säännöllisen työajan ansio oli noin 10 % korkeampi kuin terveyskeskuksessa työskentelevän erikoislääkärin vastaava ansio. Suurin piirtein sama palkkaero on voimassa myös erikoistumattomien työterveyslääkärien ja terveyskeskuslääkärien kesken työterveyslääkärien hyväksi. Vastaavien työterveyslääkärien säännöllisen työajan ansiot ovat kunnallisella sektorilla noin 10 % ja yksityisellä sektorilla noin 15 % korkeammat kuin työterveyslääkäreillä. Lääkäriliiton voimassa oleva suositus on noin 10 % korkeampi kuin erikoislääkäreille työterveyshuollossa maksettava keskimääräisansio. Yksinään palkkaero ei luultavasti selitä työterveyshuollon kasvanutta suosiota.
Edunvalvonnan haasteet
Työterveyslääkärien toimintakenttä on juuri niin laaja kuin lääkäreillä voi olla. Osa tekee virkatyötä terveyskeskuksessa, osa toimii yksityislääkäreinä ja osa työsuhteessa yksityiseen työnantajaan. Edunvalvonnan haasteet vaihtelevat työnantajasektorin mukaan. Kunnallisen lääkärivirkaehtosopimuksen piiriin kuuluvien osalta liitolla on itsenäisen sopimusalan kautta työvälineet vähimmäispalkkahinnoittelujen ylläpitämiseksi kilpailukykyisellä tasolla. Terveyskeskuslääkärien ansiot eivät tällä hetkellä näytä olevan kilpailukykyisiä, kun niitä verrataan yksityissektorilla maksettuihin palkkoihin tai liiton antamaan palkkiosuositukseen.
Lääkäriliiton kannalta sopimusteknisesti ongelmallisempi on yksityissektori, kun työnantajat noudattavat palkkiosuositusta varsin vaihtelevasti. Toisaalta tällä sektorilla ansiot ovat sitovan sopimuksen puuttumisesta huolimatta korkeammat kuin kuntasektorilla. Lääkäriliitolla ei tällä hetkellä ole strategista tavoitetta työehtosopimusten aikaansaamiseen yksityisellä sektorilla.
Yksityislääkärillä, joka toimii työterveyshuollossa, ei yleensä ole kuin kaksi vaihtoehtoa; hyväksyä työnantajan ja lääkärikeskuksen välillä sovittu yksikköhinta tai jättää ottamatta vastaan työterveyshuollon potilaita. Tämä on toisaalta ammatinharjoittajan keskeisiä vapauksia, hän ei ole ilman omaa suostumustaan sidottu ulkopuolelta tulevaan hinnoitteluun. Tätä yksityislääkärin vapautta ei tule millään tavalla rajoittaa.
Työterveyslääkärien sijoittuminen edellä kuvatuille kolmelle sektorille johtaa kolmeen erilaiseen ansioita koskevan edunvalvonnan näkökulmaan. Terveyskeskuksessa työskentelevien lääkärien tulisi viestittää työnantajalleen, että verrattuna yksityisen sektorin vastaavaa työtä tekeviin lääkäreihin ansiot ovat matalat. Lääkärisopimus on vain vähimmäishintasopimus ja antaa kaikki mahdollisuudet maksaa listahintoja korkeampia palkkoja. Viisas työnantaja korottaa työterveyslääkärin palkkaa, jos on olemassa todellinen uhka hänen siirtymiseensä toisen työnantajan palvelukseen. Yksityissektorilla yrityksen palveluksessa olevan tulee muistuttaa työnantajaansa Lääkäriliiton päivitetyn suosituksen noudattamisen tärkeydestä. Yksityislääkärin tulee pitää huolta omasta vapaudestaan vastaanottohinnoittelun suhteen. Lääkäriliiton kannalta ensiarvoisen tärkeää on jatkossa saada entistä kattavampaa tietoa työterveyshuollon lääkäreistä. Tämä toteutetaan pääosin liiton säännöllisesti toistuvien selvitysten osana.
Edunvalvontajohtaja
Suomen Lääkäriliitto