Työterveyshuollon uhkia ja mahdollisuuksia

Terveydenhuollon uusissa rahoitusmalleissa työterveyshuolto on vaarassa unohtua. Koko terveydenhuollon rahoitus halutaan laittaa remonttiin, niin että rahoitus- ja järjestämisvastuu olisi yksissä ja samoissa käsissä. Helmikuun alussa pidetyssä Terveystaloustieteen päivässä pohdittiin terveydenhuollon rahoituksen vaihtoehtoja maassamme. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen totesi, että työterveyshuolto on suomalainen innovaatio, joka toimii hyvin eikä sitä suinkaan tule hävittää. Sitran esittämässä mallissa työterveyshuolto käytännössä lakkaisi toimimasta. THL:n mallissa työterveyshuollon sairaanhoidosta maksettavat Kela-korvaukset poistettaisiin. Myös alueellisessa mallissa sairaanhoitopalvelut saattaisivat poistua työterveyshuollosta. Kelan esittämässä mallissa työterveyshuolto todennäköisesti voisi säilyä. Näitä malleja tarkastellessa ja yleistä keskustelua seuratessa herää kuitenkin kysymys, mitä eri päättäjät ymmärtävät työterveyshuollolla, kun siitä käsityksiään lausuvat.

Työterveyshuollon rahoituspohja näyttää olevan monelle edelleen tuntematon. Moni päättäjä karsastaa työterveyshuoltoa, koska uskoo yhteiskunnan ylläpitävän sitä verovaroin. Mutta tosiasiahan on, että työnantajat kustantavat työterveyshuollon ja saavat Kelalta korvausta hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesta toiminnasta sovituin prosentein. Tämä Kelan korvaus kustannetaan työtulovakuutuksesta, jonka rahoituksesta työnantajien osuus on 70% palkansaajien sekä yrittäjien yhteensä 26% ja valtion 4 %. Työterveyshuolto edustaa siis jo tavallaan yksikanavaista terveydenhuollon rahoitusmallia.

Osa näkee työterveyshuollon merkityksen vain sen ehkäisevässä toiminnassa. Työterveyshuollon sairaanhoitoa moititaan milloin hyväosaisia suosivaksi, milloin turhia lääkärikäyntejä generoivaksi, milloin päällekkäiseksi toiminnaksi perusterveydenhuollon palvelujen kanssa. STLY:n kyselyssä v. 2009 jäsenistön enemmistö näki työterveyshuollon sairaanhoidon tärkeimpänä tehtävänä työkyvyn arvioinnin ja ylläpitämisen. Tämä onkin työterveyshuollon erityistä osaamisaluetta: terveyden ja työn yhteyden tunteminen ja yhteistyö työpaikkojen kanssa. Se on juuri sitä, mitä työurakeskusteluissa työterveyshuollolta kaivataan.

Ahtelan työelämäryhmän jatkotyöryhmät lopettivat työnsä tammikuun lopulla. Kun tämä lehti ilmestyy, ovat työryhmien raportit jo kaikkien luettavissa. Niihin kannattaa tutustua. Niissä työterveyshuolto nähdään tärkeänä toimijana, joka voi auttaa pidentämään työuria yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Työterveyshuollon tavoitteeksi ja painopisteeksi tulee entistä enemmän työkyvyn seuranta ja sen edistäminen työuran eri vaiheissa. Tämä on meille suuri haaste, mutta myös mahdollisuus, johon meidän pitää tarttua. Onnistuakseen nämä tavoitteet edellyttävät sairaanhoidon sisällyttämistä työterveyshuoltoon. Sairausvastaanotolla on mahdollista löytää varhaisvaiheessa ne sairaudet, joista saattaa muodostua uhka työkyvylle ja puuttua niihin hyvällä hoidolla ja aktiivisella kuntoutuksella ennen kuin niistä tulee todellinen uhka työkyvylle. Toisaalta sairausvastaanotolla tapaamme potilaita, joiden työkyky on jo alentunut, mutta voimme ryhtyä työpaikan kanssa yhteistyössä sopeuttaviin toimenpiteisiin työuran jatkamiseksi.

Lopetan tamperelaisen pakinoitsija Pitkon sanoin: Työntekijä jaksaa töissä pitkäänkin, jos kolme asiaa on kunnossa – kotiasiat, työterveyshuolto ja hyvä pomo.

Valoisaa kevättä toivottaen