Luovimista roolien ja odotusten ristiaallokossa - minne menet työterveyshuolto?

Työterveystoiminnan tavoite ja painopiste tulevaisuudessa

Eläkeikäkeskustelussa on pelkästä vanhuuseläkeiän alarajan nostamisesta siirrytty tarkastelemaan työurien pituutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. On todettu, että työkyvyttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden määrän vähentäminen on keskeisessä asemassa, kun halutaan pidentää työuria. Sen myötä on työ- ja toimintakyvyn edistäminen työuran eri vaiheissa noussut työterveyshuollon keskeiseksi painopisteeksi, jota työterveyshuoltolain muut tavoitteet tukevat. Vaikka työkyvyttömyydestä vain osa on ehkäistävissä työterveyshuollon keinoin, on selvää, että työterveyshuolto on parhaimmillaan merkittävä toimija työpaikkojen hyvinvoinnin kannalta. Tosin paraskaan työterveyshuolto ei voi vaikuttaa merkittävästi työurien pidentymiseen, mikäli työpaikalla ei ole kumppania työterveyden ja työkyvyn edistämiseen. Tarvitaan siis työnantajan ja työntekijöiden yhteistyötä ja työpaikan yhteisiä pelisääntöjä.

Keskeinen kysymys työkyvyn tukemisessa on, miten hyvin työterveyshuolto pystyy tunnistamaan työkykyongelmat ja ehkäisemään ja poistamaan niitä. Tunnistamisessa on työterveyshuollossa annettavalla sairaanhoidolla ja sairaanhoidossa tehtävällä ennaltaehkäisyllä merkittävä asema.

Vaikka työterveysuskovaisten keskuudessa on työterveyshuollon tavoitteeksi ja painopisteeksi asetettu työkyvyn edistäminen ja hallinta, on yhteiskunnallisessa keskustelussa nähtävissä paineita tämän ohella painottaa muita tavoitteita. Tästä tullaan keskeiseen kysymykseen: mikä taho määrittelee työterveyshuollon kehitystä ja asemaa organisaatiokentässä?

Tällä hetkellä on nähtävissä painetta tai vetoa ainakin viiteen eri kehittämissuuntaan: työterveyshuolto voidaan nähdä osana työsuojelutoimintaa, osana terveydenhuoltoa, osana työeläkejärjestelmää tai työpaikan tukipalveluna. Viidentenä vaihtoehtona voi olla markkinavetoinen järjestelmä, jossa palvelujen tarjoajat ohjaavat työterveyshuollon kehitystä. Tietenkin yhtenä vaihtoehtona on työterveyshuollon alasajo ja oleellinen supistaminen.

Työterveyshuolto osana työsuojelutoimintaa

Työterveyshuollon kehittämisen näkökulmasta tämä malli tarkoittaisi työterveyshuollon kehittämistä kolmikantaisesti työsuojeluhallinnon ohjaamana ja työsuojelullista näkökulmaa painottaen. Työterveyshuolto toimisi työpaikalla työsuojelun asiantuntijana, työsuojelusta vastaavana tahona tai jopa työsuojelun valvontaviranomaisena. Työterveyshuolto keskittyisi työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn. Sairaanhoito ei keskeisesti kuuluisi enää työterveyshuollon tehtäviin. Työterveyslaitosta ohjattaisiin keskittymään enemmän työsuojeluun ja vähentämään muuta perustutkimusta.

Työterveyshuollon liittäminen osaksi työsuojelua toisi mahdollisuuden käyttää työterveyshuoltoa työsuojeluviranomaisen jatkeena. Tällöin tulisi harkittavaksi viranomaisvaltuuksien antamista työterveyshuoltoyksiköille, koska muuten työterveyshuollot eivät voisi määrätä työpaikkoja korjaamaan työoloja.

Kiinteä yhteistyö työsuojeluviranomaisten kanssa muuttaisi ehkä työnantajan suhtautumista työterveyshuoltoon ja samalla sen asemaa työpaikoilla. Lisääntyneiden työturvallisuustehtävien vuoksi jouduttaisiin arvioimaan työterveyshuollon mahdollisuutta antaa sairaanhoitopalveluita osana työterveyshuoltoa. Todennäköisesti välimatka muuhun terveydenhuoltoon kasvaisi tämän mallin myötä ja kaventaisi työterveyshuollon merkitystä muun kuin työsuojeluun liittyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä.

Työterveyshuolto osana terveydenhuoltona

Lähtökohtana tässä mallissa on, että muu terveydenhuolto ohjaisi entistä tiiviimmin työterveyshuollon kehitystä. Tällä hetkellä työmarkkinajärjestöt eivät ole kolmikannassa osallistuneet muun terveydenhuollon kehityksen ohjaamiseen. Tämä malli voisi tuottaa sopeutumisongelmia muille terveydenhuollon kehittäjille.

Suomessa työterveyshuolto mielletään osaksi terveydenhuoltoa. Tähän liittyen halutaan työterveyshuollolle antaa aiempaa enemmän vastuuta yleisestä terveyden edistämisestä. Puhtaimmillaan tämä malli – työterveyshuolto osana terveydenhuoltoa – tarkoittaisi vastuuta töissä olevien sairaanhoidosta ja keskittymistä ennen muuta lääketieteelliseen ratkaisumalliin. Myös työelämäryhmän loppuraportissa on viittaus työterveyshuollon lääketieteellisen roolin korostamiseen, terveyden edistämiseen ja vastuun ottamiseen kansansairauksien hoidosta. Työterveyshuollon näkökulmasta tämä tarkoittaa siirtymistä entistä selvemmin osaksi terveydenhuoltojärjestelmää.

Toisaalta haluaako muu terveydenhuolto, että Suomessa on nykyisen laajuinen työterveyshuolto? Mikäli työterveyshuollon kehittäminen siirtyisi terveydenhuollon vastuulle, vaihtoehtona voisi olla työterveyshuollon sairaanhoidon merkittävä supistaminen ja voimavarojen siirtäminen muuhun terveydenhuoltoon tai työterveyshuollon sulauttaminen perusterveydenhuoltoon. Tähän ainakin viittaavat niin THL:n kuin Sitrankin ehdottamat terveydenhuollon rahoitusmallit.

Siirtyminen entistä selvemmin osaksi terveydenhuoltojärjestelmää voisi johtaa työterveyshuollon etääntymiseen työpaikoista. Mikäli työterveyshuolto on selkeästi vain osa terveydenhuoltoa, tulee keskusteluun mukaan väistämättä työterveyshuollon rahoitusjärjestelmän siirtyminen verorahoitteiseen järjestelmään.

Työterveyshuolto osana työeläkejärjestelmää

Kolmantena vaihtoehtoisena mallina on työeläkelaitosten roolin korostuminen työterveyshuollon sisällön ja toiminnan ohjaamisessa. Työeläkelaitosten näkökulmasta työterveyshuolto voisi olla paikka, jossa pysäytetään työkyvyttömyyseläkehakemukset. Työterveyshuollosta muodostuisi tavallaan työeläkelaitosten portinvartija eläkkeiden vähentämisessä.

Tämän vuoksi työntekijät voisivat asettaa työterveyshuollon riippumattomuuden kyseenalaiseksi. Tässäkin mallissa jouduttaisiin keskustelemaan työterveyshuollon rahoituksen muuttumisesta. Maksut ehkä kerättäisiin osana työeläkemaksuja ja työeläkelaitokset päättäisivät työterveyshuollon korvauksista.

Työterveyshuolto työpaikan tukipalveluna

Tässä mallissa työterveyshuollon kehittämisen ohjaus tapahtuisi kolmikantaisesti kuten nykyäänkin, huomioiden merkittävällä tavalla työmarkkinajärjestöjen näkemykset. Työterveyshuolto olisi työpaikoilla työnantajaa ja työntekijöitä varten.

Vastuu työpaikalla tapahtuvasta työkyvyn edistämisestä ja turvaamisesta olisi työnantajalla, mutta työterveyshuolto toimisi entistä tiiviimmässä yhteistyössä työpaikan eri toimijoiden kanssa osapuolista riippumattomana asiantuntijana. Käytännössä tämä tarkoittaisi toiminnan kehittämistä hyvän työterveyshuoltokäytännön pohjalta huomioiden nykyiset painotukset työkyvyn hallintaan.

Työterveyshuoltohenkilöstön olisi kuitenkin entistä enemmän perehdyttävä työpaikan olosuhteisiin ja oltava mukana työpaikan kehittämisessä, samalla sairaanhoito muuttuisi entistä enemmän työlähtöiseksi. Työterveyshuolto voisi toimia työpaikan konsulttina ja kehittäjänä yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Mallina voisi olla työlähtöinen työterveyshuolto tai muu viitekehys, joka tukee työpaikan kehitystä.

Markkinalähtöinen työterveyshuolto

Yksi vaihtoehtoinen malli on palveluntuottajien markkinalähtöisesti ohjaama malli. Työterveyshuollon valtakunnallinen sisällön ja toiminnan kehittämisvastuu siirtyy ministeriöltä ja työmarkkinajärjestöiltä palveluntuottajille. Työterveyshuollon sisältö olisi sitä, mitä palvelujen tuottajat työpaikoille tarjoavat. Tähän voisi liittyä myös työnantajien työntekijöilleen ostamien sairaskuluvakuutusten lisääntynyt käyttö korvaamaan työterveyshuoltoa.

Pienessä mittakaavassa jo tällä hetkellä on nähtävissä viitteitä tämän mallin toiminnasta. Malli voisi tarjota parhaimmillaan maksukykyisille työpaikoille hyvät ja jopa nykyistä laajemmat terveydenhuollon palvelut. Toisaalta pienten työpaikkojen mahdollisuus saada palveluja suurimpien asutuskeskusten ulkopuolella voisivat huonontua. On pohdittava, miten hyvin tämän hetken keskeinen tavoite työurien pidentämisestä näkyisi toiminnassa ja missä määrin työnantajien on mahdollista saada työpaikan tarpeista räätälöityjä palveluja. Kilpailuun osaavasta henkilökunnasta myös mahdollisesti kiristyisi.

Yhteenveto

Kaikkiin viiteen malliin liittyy selkeästi vahvuuksia ja heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Todennäköisesti mikään malli ei toteudu sellaisenaan, vaan työterveyshuolto on sekoitus vähän kaikkea. Ottamatta kantaa työterveyshuollon ohjausmalliin, on kuitenkin hyvä muistaa, että kansainväliset ILO:n sopimukset ja myös EU:n direktiivit edellyttävät työsuojelun ja työterveyshuollon järjestämistä jossakin muodossa. Nyt olisi tärkeää, että työterveyshuollon asiantuntijat pohtisivat, mikä on tulevaisuuden malli Suomessa: millainen työterveyshuoltomalli parhaiten toteuttaa työterveyshuollolle asetetun tavoitteen työkyvyn hallinnasta ja työterveyshuollon vaikuttavuuden lisäämisestä.