Tapaus LR. 50-vuotiaan naisjohtajan kuormittuneisuus

LR on koulutukseltaan fysioterapeutti ja toiminut fysioterapeuttina eri työsuhteissa 20 vuotta. Viimeiset viisi vuotta hän toiminut toimitusjohtajana pienessä fysioterapiayrityksessä. Työ on psyykkisesti hyvin kuormittavaa. Paitsi yrityksen toiminnasta ja taloudesta vastaaminen, toimitusjohtajan vastuulla on myös viestintä ja markkinointi. Suhdetoiminta edellyttää verkostoitumista moneen suuntaan. Lisäksi yrityksessä on viime aikoina ollut työilmapiiriongelmia, jotka ovat olleet LR:lle erityisen kuormittavia ja joista hän tuntee syyllisyyttä. Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen on hänelle on vaikeaa, eikä hän siksi ole jaksanut riittävän pontevasti puuttua ongelmiin. Työasiat pyörivät mielessä öisin ja aiheuttavat unettomuutta.

LR hakeutui työterveyslääkärille useita kuukausia jatkuneiden uniongelmien, pään huminan ja stressioireiden kuten keskittymiskyvyttömyyden vuoksi. Hänellä oli myös ylitouhukkuutta ja pakko-oireita, joiden vuoksi työterveyslääkäri lähetti hänet psykiatrille. LR:llä oli ollut 10 vuotta aiemmin ahdistus- ja masennusjakso, johon hän oli saanut Kelan kustantamaa psykoterapiaa. Psykiatri totesi aluksi hypomaanisiksi sopivia piirteitä: puheen rytmi oli nopeaa ja ajatuksenkulut vaikeasti seurattavia. Lisäksi LR oli psykomotorisesti levoton, ahdistunut ja ylikriittinen itseään kohtaan. Hän sai aktiivista hoitoa: yhdistelmälääkitystä ja psykiatrin keskusteluhoitoa, hän osallistui Kelan uupuneiden kuntoutuskurssille ja psykiatrin lausunnolla hänelle haettiin uutta psykoterapiajaksoa. Diagnooseina oli vaihtelevasti F40 (ahdistuneisuushäiriö), F43 (sopeutumishäiriö) ja F31 (kaksisuuntainen mielialahäiriö). Vähitellen oireet vähenivät, mutta häntä ei pidetty työkykyisenä vaativaan toimitusjohtajan työhön.

LR oli ollut tähän mennessä sairauslomalla 10 kk, ja hän haki kuntoutustukea, joka hylättiin. Vaikka LR:llä esiintyi ahdistuneisuus- ja mielialaoireita, niiden ei katsottu olevan vaikea-asteisia. Hänellä olevat psykiatriset häiriöt eivät olleet niin vaikea-asteisia ja olennaisesti toimintakykyä lamaavia, että häntä olisi voinut niiden perusteella pitää työkyvyttömänä. Toiminta- ja työkykyä oli runsaasti jäljellä ja psyykkiset oireet ovat hoidolla hallittavissa.

LR:lle annettiin myönteinen päätös oikeudesta kuntoutukseen, jos toteutuskelpoinen kuntoutussuunnitelma syntyy. Työpaikalla pidettiin työterveysneuvottelu, jossa syntyi suunnitelma siirtymisestä koulutus- ja konsultointitehtäviin, aluksi osapäiväisenä. Työhön paluuta tuettiin 3 kk:n pituisella työkokeilulla, jota jatkettiin vielä 2 kk. Koska voimakkaan lääkityksen vuoksi autolla ajoa ei suositeltu ja julkiset liikenneyhteydet työpaikalle olivat hankalat (työmatka yhteensä 4 tuntia päivässä), työnantaja tarjosi mahdollisuuden osittaiseen etätyöhön.

LR:llä oli selvä psykiatrinen sairaus, hän oli ollut poissa työstä lähes vuoden, ja hän oli jo hakenut kuntoutustukea. Vaikka kuntoutustuki hylättiin, LR:llä katsottiin olevan työkyvyttömyyden uhka ja siten oikeus työeläkejärjestelmän ammatilliseen kuntoutukseen. Osasairauspäiväraha työhön paluun tueksi ei hänen kohdallaan tullut kyseeseen, koska hän ei palannut omaan työhönsä.