Henkilökuvassa Jan Schugk

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tuore ylilääkäri Jan Schugk, astuit syksyllä suuriin saappaisiin. Mitä kaikkea toimenkuvaasi virallisesti kuuluu?

– Olen ainoa lääkäri EK:n palkkalistoilla, joten varsin luontevasti vastuulleni kuuluvat terveyspoliitiikka, työterveyshuolto ja työsuojelu. Lisäksi joudun ottamaan kantaa sosiaali- ja työlainsäädäntöön sekä sosiaalivakuutukseen liittyviin kysymyksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päiväni täyttyvät kokouksista, joiden välissä teen lyhyitä välilaskuja EK:n toimistolle. Kokousasiakirjoihin perehtymisen ja niihin liittyvien raporttien lisäksi vastaan jäsenliitoilta ja yrityksiltä tuleviin kysymyksiin, annan haastatteluja tiedotusvälineille, laadin lausuntoja uusista laki- ja lakimuutosehdotuksista ja raporteista ja koetan pysyä ajan tasalla alan kehityksestä. Ihan yksin tätä kaikkea ei onneksi tarvitse tehdä, sillä työturvallisuuskysymysten parissa työskentelee lisäkseni yksi juristi ja yksi työsuojeluinsinööri. Lisäksi joukko muita juristeja osallistuu työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvien asioiden käsittelyyn lukuisissa toimielimissä, työtuomioistuimessa sekä muutoksenhaku- ja korvauslautakunnissa.

Tähän työhön tullessani tiesin, että kolmikantainen toimintatapa on vahva, mutta silti yllätyin kuinka monet työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvät asiat valmistellaan työnantajien, työntekijöiden ja hallinnon edustajien kesken. En esimerkiksi ollut tullut ajatelleeksi, että jopa HTP-arvot valmistellaan kolmikantaisessa HTP-jaostossa. Näitä raja-arvoja päätettäessä kyse ei siis ole puhtaasti tieteellisestä näytöstä kuten naiivisti olin ajatellut, vaan reaalipolitiikka ja taloudelliset tekijät näyttelevät päätöksenteossa merkittävää osaa, niin kuin kaikessa muussakin poliittisessa päätöksenteossa. Tämä on luonnollista, sillä tiede antaa usein lopulta vain kehyksen, jonka puitteissa päätökset on tehtävä koko yhteiskunta ja muiden maiden tekemät ratkaisut huomioon ottaen.

Millainen on EK työpaikkana?

EK on työpaikkana osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi. Ulkoisesti tuntuu siltä kuin olisi lakitoimistossa töissä, sangen virallista pukukoodia myöten. Anekdoottina voinee mainita, että tässä eräänä päivänä töihin pistämäni kirkkaanvihreä paita herätti työkavereissani vilpitöntä hilpeyttä, sillä valkoinen tai vaaleansininenhän sen paidan pitäisi olla... 

EK:ssa on noin 180 henkilöä töissä, suurin osa erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Merkittävin yksittäinen ammattiryhmä talossa ovat juristit. Ilmapiiri on erinomainen, ihmiset ovat hyvin päteviä ja he suhtautuvat työhönsä antaumuksella. Tukea ja neuvoja saa aina ja olen kokenut, että minut tuoreena tulokkaana on otettu erinomaisesti vastaan. Aloittaessani työt kiersin yhdessä henkilöstöpäällikkömme kanssa koko talon, esittäydyin vuorollani kaikille paikalla olleille työntekijöille ja sain puolestani tietää keitä he ovat ja mitä he tekevät. Työskentelen itse Jukka Ahtelan vetämällä Kauppapolitiikka ja työlainsäädäntö -sektorilla ja sen sisällä edelleen Lasse Laatusen johtamalla Työ- ja sosiaalilainsäädäntö -osastolla. Lisäksi teen tiivistä yhteistyötä muun muassa viestinnän ja Eeva-Liisa Inkeroisen johtaman Työmarkkinat-sektorin sekä lukuisien eri jäsenliittojen kanssa.

Työpaikan sijainti Kauppatorin lähistöllä on aivan loistava, niin käytännön syistä kuin muutenkin. Asun Hämeenlinnassa ja aikaisemmin ollessani töissä Nokiassa kävin töissä autolla Keilaniemen pääkonttorissa. Rakennukset olivat hienoja ja sijainti meren rannassa upea, mutta toimisto oli jollakin tapaa jättimäisyydessään ja kansainvälisyydessään hieman eristynyt muusta Suomesta. Nyt kuljen junalla ja kävely asemalta toimistolle Helsingin kauniin ydinkeskustan kaduilla asioilleen vilistävien ihmisten seassa tuntuu hyvältä, jopa näin talvella.

Asemasi on varmasti aikamoinen näköalapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan. Minkälaiset asiat sinua ovat eniten työllistäneet näinä kuukausina?

EK tosiaan tarjoaa upean näköalapaikan suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekoon ja valtarakenteisiin. Eikä vain näköalapaikkaa, sillä asioihin pääsee ja joutuu myös vaikuttamaan. Viime kuukausina minua ovat työllistäneet erityisesti Työelämäryhmän eli ns. Ahtelan työryhmän raportin ja siinä esitettyjen toimenpidesuositusten jatkotyöstäminen. Olen mukana STM:n valtiosihteeri Vesa Rantahalvarin johtamassa työterveystyöryhmässä, joka valmistelee kehittämisehdotuksia, joiden avulla työterveyshuollon toiminta suunnattaan tukemaan nykyistä tiiviimmin nimenomaan työkykyä ja työurien pidentämiseen liittyviä tavoitteita. Lisäksi olen mukana myös TEM:n hallitusneuvos Päivi Kermisen johtamassa työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalveluja selvittävässä työryhmässä. Molemmat työryhmät valmistautuvat antamaan raporttinsa tammi-helmikuun vaihteessa, joten loppurutistus on ollut tiukkaa vääntöä kolmikannan eri osapuolten kesken. Osana Työelämäryhmän raportin jatkotyöstämistä olen myös vastannut EK:n työkykyjohtamisen mallin kehittämisestä. Se puolestaan on tarkoitus julkistaa maaliskuun alussa.

Minkälaisten verkostojen kanssa työskentelet? minkälaisissa asiantuntijaelimissä toimit asemasi myötä?

Tärkeimpiä yhteistyökumppaneitani ovat STM, Kela, Työterveyslaitos, eläkevakuutuslaitokset, työterveyshuollon toimijat ja luonnollisesti muut työmarkkinaosapuolet, kuten SAK, STTK ja Akava. Yhtälailla keskeisiä yhteistyötahoja ovat myös STLY ja Lääkäriliitto. Olen työni puolesta EK:n edustajana noin 25 eri hallituksessa, johtokunnassa, neuvottelukunnassa, ohjausryhmässä ja työryhmässä. Näistä mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa STM:n ja Kelan työterveyshuollon neuvottelukunnat, Työterveyslaitoksen johtokunta, Työsuojelurahaston ja Kuntoutussäätiön hallitukset sekä Työhyvinvointifoorumi.

Kuinka lähellä sydäntäsi on työterveyshuolto?

Olen työskennellyt työterveyshuollossa oikeastaan koko työurani. Ensin valtion palveluksessa Puolustusvoimissa, sitten kunnallisella sektorilla Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän työterveyshuollossa ja viimeiset 10 vuotta ennen EK:oon siirtymistä Nokian työterveyspalveluiden parissa. Erityisesti viimeiset 5 vuotta Nokiassa kansainvälisissä tehtävissä työterveyshuollon ja työturvallisuuden parissa avasivat silmäni sille, kuinka erilaisin tavoin nämä asiat voidaan järjestää ja kuinka ainutlaatuinen suomalainen tapa toimia on. 

Työterveyshuolto on erittäin lähellä sydäntäni, ja uskon sen mahdollisuuksiin edistää työelämään osallistuvien terveyttä ja hyvinvointia, osallistua työelämän kehittämiseen ja myös kehittää omaa toimintaansa ja sen vaikuttavuutta. Tämä edellyttää työterveyshuollon parissa työskenteleviltä jatkuvaa oman toiminnan kehittämistä ja arviointia, kriittisyyttä, innovatiivisuutta, uudistumista, yhteistyötä ja ennen kaikkea omalta mukavuusalueelta ulos astumista.

Työterveyshuolto on osa terveydenhuoltoa, mutta se ei ole osa perusterveydenhuoltoa eikä erikoissairaanhoitoa, vaan kokonaan oma terveydenhuollon sektorinsa, joka toki tekee tiivistä yhteistyötä kahden edellä mainitun kanssa, mutta jonka erityispiirteitä ovat työn ja työkyvyn yhteensovittaminen, työn ja työelämän tuntemus, työpaikkojen kanssa tehtävä yhteistyö ja työhön liittyvien sairauksien tunnistaminen, hoito ja ennaltaehkäisy - noin muutamia mainitakseni. Työterveyshuollon osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on vain nelisen prosenttia, mutta merkitys työelämälle ja sitä kautta suomalaisen työn tuottavuudelle ja kilpailukyvylle on huomattavasti mittavampi.

Mikä on visiosi suomalaisesta työelämästä?

Visioni on työelämä, jossa ihmiset voivat nauttia mielekkään työn tuloksista osana hyviä työyhteisöjä. He voivat kehittää työtään ja he kehittyvät itse työtään tehdessään. Heidän ammatillinen itsetuntonsa on kohdallaan, mikä suo pohjan tuntea asemansa työelämän vääjäämättömissä muutoksissa vahvaksi. Työ tuo mukanaan oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia, jotka kannetaan kunnialla niin että mahdollisimman moni pääsee työkykynsä puitteissa antamaan oman panoksensa ja myös haluaa niin tehdä. Töissä on niin hyvä olla, että eläkkeelle joutuminen tuntuu rangaistukselta.

Työn on aina oltava tekijälleen myös taloudellisesti kannattavaa, kannattavampaa kuin esimerkiksi sosiaalitukien varassa eläminen. Kilpailukyky ja kannattavuus ovat asioita, josta emme pääse ympäri, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö työelämä voisi joustaa elämäntilanteen mukaan. Työn ohessa on oltava aikaa ja energiaa myös omalle lähiyhteisölleen ja niille asioille, jotka kullekin ovat tärkeitä. Elämä eletään tässä ja nyt, ei "sitten kun", kuten moni nykyään tuntuu ajattelevan.

Työterveyshuolto varmistaa työpaikkojen terveellisyyden ja turvallisuuden, auttaa työntekijöitä pitämään itsestään hyvää huolta, hoitaa työkykyä ja hyvinvointia rasittavat sairaudet nopeasti ja tehokkaasti. Se valmentaa niin yksittäisiä työntekijöitä kuin työyhteisöjäkin kohtaamaan työn haasteet, kehittymispaineet ja jatkuvan muutoksen. Toisin kuin tiedotusvälineissä käytävästä keskustelusta voisi päätellä, suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen työelämään. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi haasteita, kuten vaikkapa työhön liittyvän tiedon määrän hallinta, kiireen tunne, riittävä palautuminen tai joustot ihmisen työkyvyn muuttuessa.

Entä mikä on missiosi?

Uskon että työterveyshuolto voi olla yksi sellainen ylivoimatekijä, jonka avulla suomalainen työ- ja elinkeinoelämä erottautuu edukseen globaalissa kilpailussa. Vielä se ei sitä ole, mutta aion olla mukana tekemässä siitä sellaisen!

Miten Sinulta onnistuu työn ja siviilielämän yhteensovittaminen?

Enimmäkseen varsin hyvin. Olen aina tehnyt paljon työtä, mutta nykyään ymmärrän ottaa aikaa myös itselleni ja asettaa työn tekemiselle rajoja, joista myös pidän kiinni. En myöskään stressaa töitä niin paljon kuin joskus ennen ja annan itselleni luvan myös epäonnistua tai jättää asioita tekemättä. Pyrin myös olemaan ottamatta itseäni liian vakavasti, vaikka asiat joiden parissa työskentelen enimmäkseen vakavia ovatkin. Nautin siitä, että saan tehdä työtä, jossa jousto pelaa molempiin suuntiin. Välillä työtä tehdään iltaa ja yötä myöten, mutta riittävän usein saan joustetuksi toiseenkin suuntaan. Voin vaikkapa osallistua tyttären koulun joulujuhliin kesken työpäivän, ilman että siitä tarvitsee tehdä suurta numeroa. Liikuntaa harrastan kolme-neljä kertaa viikossa ja läheisille ihmissuhteillekin löytyy aikaa. Nekin asiat, jotka tällä hetkellä ovat hivenen retuperällä – kuten vaikkapa hammaslääkärissä käynti (jota inhoan) tai luonnossa samoilu – ovat oikeastaan vain omasta aikaansaamisesta kiinni. Ainoa asia, jota vilpittömästi suren, on se, että joudun lukemaan työkseni niin paljon että intoa (ja myönnetään, myöskään aikaa) lukea kaunokirjallisuutta tai omaan alaan suoraan liittymätöntä kirjallisuutta ei oikein tahdo löytyä. Häpeäpilkku jos mikä, sillä olen aina ajatellut, että lääkärin pitäisi pyrkiä ymmärtämään maailmaa laajasti. Mikä onkaan siihen parempi tapa kuin kirjallisuuden lukeminen muun kulttuurin ja hyvien keskustelujen ohessa.

Kiitos haastattelusta ja menestystä uudessa työssä!