Kolmikantapalavereiden onnistumista tutkittu Tapiola-ryhmässä

Tulokset

Kyselytutkimukseen saatiin yhteensä 32 työntekijän ja 31 esimiehen vastaukset. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin: toteutuiko kolmikantapalaverissa osapuolten välinen luottamuksellisuus ja minkälaisia kokemuksia palaveriin osallistuneilla eri osapuolilla oli kolmikantapalaverin toimivuudesta ja hyödyllisyydestä. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaisia näkemyksiä osallistuneilla oli kolmikantapalaverin kehittämisestä ja miten osallistujat yleisesti kokivat työkykyasioiden puheeksi ottamisen ja mitä mieltä he olivat työilmapiiristä. Tutkimuksessa käy ilmi kolmikantapalaverin toimivuus työhyvinvointia ja työkykyä ylläpitävänä ja edistävänä toimintatapana. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista arvioi palaverin olevan hyvä toimintamalli työkykyä tukevana menetelmänä. Tutkimukseen osallistuneet työntekijät ja esimiehet kokivat palaverin luottamukselliseksi tilanteeksi ja kokivat palaverin tuoneen apua työkykyongelmiin työpaikalla.

Tutkimuksessa niin työntekijät kuin esimiehet arvioivat palaverin luottamuksellisuuden toteutuneen vähintäänkin melko hyvin. Esimiesten arviot palaverin luottamuksellisuudesta olivat työntekijöiden arvioita positiivisemmat. Tutkimus osoitti, että useimmat kolmikantapalaveriin osallistuneet työntekijät kokivat menetelmästä olleen hyötyä heidän työkykynsä kannalta. Työntekijöiden mukaan palaverissa onnistuttiin löytämään tarpeellisia keinoja heidän työkykynsä tueksi. Tutkimustulokset vahvistavat sen, että kolmikantapalaveri on toimiva väline työkyvyn ylläpitäjänä ja edistäjänä, mutta tutkimuksessa nousivat esiin myös palaveriin liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa nousivat esiin työntekijöiden toiveet siitä, että heitä ymmärrettäisiin ja tuettaisiin enemmän. Myös esimiehet toivoivat oman näkökantansa tueksi apua työterveyshuollosta. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden ja esimiesten arviot työterveyshuollon toiminnasta kolmikantapalavereiden yhteydessä olivat positiivisia. Vastaajat kokivat yhteistyön työterveyshuollon kanssa olevan toimivaa ja että työkykyasioista on helppo keskustella työterveyshuollon läsnä ollessa. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt arvioivat, että työkykyasioista tarvitaan lisää koulutusta työpaikalle; niin työntekijöille kuin esimiehillekin.

Kolmikantapalaveri on suhteellisen uusi toimintatapa työkyvyn ylläpitämisen ja edistämisen välineenä, minkä vuoksi aikaisempaa tutkimusta aiheesta ei juurikaan ole. Tutkimus onnistui luomaan uutta tieteellistä tietoa kolmikantapalaverikäytännöstä. Tutkimuksen avulla työterveyshuolto sai arvokasta tietoa oman työnsä laadusta. Tutkimuksessa esiin nousseiden seikkojen avulla kolmikantapalaveria on mahdollista kehittää toimivammaksi menetelmäksi. Tutkimusaihe on montaa eri tahoa kiinnostava, joten jatkotutkimukselle voidaan nähdä tilaus. Mielenkiintoista olisi tässä tutkimuksessa kerätyn tilastollisen tiedon lisäksi kerätä myös laadullista tutkimustietoa kolmikantapalaverikäytännöstä. Kolmikantapalaveriin osallistuneiden henkilöiden haastatteluilla olisi mahdollista saada arvokasta tietoa osallistuneiden kokemuksista. Toimivalla kolmikantapalaverikäytännöllä voidaan tukea yksilön ja työyhteisön hyvinvointia ja sitä kautta edesauttaa mielekkään ja pitkän työuran syntymistä.

Lopuksi

Menetelmää on vuonna 2010 edelleen parannettu luomalla potilastietojärjestelmään (Softmedic) strukturoitu palaverin kirjaamispohja, mikä on omiaan varmistamaan työn laatua ja helpottamaan mahdollista myöhempää laadullista arviointia.