Erikoislääkäriksi kunnallisesti
Lääkäreiden työsuhde vaihtelee työterveyshuoltoon erikoistuvillakin lääkäreillä kunnallisesta viranhaltijasta ammatinharjoittajaan, keikkalääkäristä kuukausipalkkaiseen yksityislääkäriin. Yksityislääkärinä toimiminen on jo varsin yleistä, vaikka esim. STM:n suositus toteaa, että suora palkkasuhde on suositeltavin erikoistujan työsuhteen muoto. Tämän artikkelin kirjoittaja on kokeillut eri työsuhteen muotoja erikoistumisensa aikana. Hänen kokemuksensa suorasta palkkasuhteesta ja kunnallisesta työnantajasta ovat positiiviset.
Valmistuin Tampereelta 1995, erikoistuin hitaanpuoleisesti äitiyslomilla höystettynä ja hiukan vahingossakin yleislääketieteeseen vuoteen 2005 mennessä. Erikoistumisaikana ja työterveyshuollon sijaisuutta tehdessä kehkeytyi näkemys toiveammatista työterveyslääkärinä. Lähtö erikoistumistielle työterveyshuoltoon tuli virallisesti 2007.
Erikoistumiseni alkoi hakeutumisella työhön yksityissektorille. Vaikuttimina oli mahdollisuus säädellä omaa työskentelytahtia ja työnkuvaa sekä vapaus päättää ammatinharjoittajana työajoista. Terveyskeskuksessa väestövastuutyö oli rakoillut työvoiman puutteesta jo pitkään, eikä työajattomuus ollut enää ihanne. Pitkään oli myös ollut tunne työn vaatimusten ja ammattitaidon epäsuhdasta. Ei kuitenkaan niin, että vaatimustaso olisi taidon suhteen liiallinen, vaan ajan puutteessa taitoa ei päässyt juuri käyttämään. Ajatus siitä, että töihin lähtö olisi innostavaa ja "voimauttavaa", houkutteli.
Vuokralääkäriksi en halunnut ryhtyä. Olin seurannut kahden työnantajan palveluksessa olon hankaluutta ja odotusten ristiriidoissa painimista nuorten kollegoiden osana jo jonkin aikaa, enkä sitä omakseni kokenut.
Työskentelin sittemmin yksityissektorilla yhteensä 1,5 vuotta, keskimäärin ehkä 75 % normaalista työajasta. Tuona aikana jouduin useaan otteeseen muistuttamaan itseäni alkuperäisistä motiiveistani: valinnan vapaus ja työaikojen säätely. Totesin myös olevani itse täysin vastuussa siitä, että ne toteutuvat. Valinnan vapaudesta tulee hyvin äkkiä näennäistä: "eihän sitä pakko ole ylimääräistä työtä ottaa, mutta…".
Yksi esimerkki vastuuttomuudesta oli osallistuminen koulutuksiin. Koulutuksia oli tarjolla hyvin, jopa ruhtinaallisesti, mutta ammatinharjoittajana niihin hakeutuminen oli selvästi heikompaa kuin palkkatyössä. Ja vikaa saattoi hakea vain peilistä. Tänä aikana selkeytyivät tehokkaasti ajatukset siitä, mitkä ovat omat työskentelytapani todellisuudessa, mitä ongelmia niillä voi itselleen kasata ja kuinka niistä voi myös selvitä. Ei mikään turha taito työterveyslääkärin työtäkin ajatellen.
Erikoistumispalveluita kerätäkseni hakeuduinkin seuraavaksi kuntoutusyksikköön, jossa työskentelin vaaditut kuusi kuukautta. Työ oli ohjattua, sairaalatyyppistä työskentelyä, jollaisesta sain mielestäni melko kattavan kuvan jo yleislääketieteen erikoistumisaikana.
Kuntatyönantajan palvelukseen palasin syksyllä 2009 Jämsän kaupungin työterveyshuoltoon. Paluuseen vaikuttivat selvästi samat motiivit, jotka muutama vuosi aiemmin ajoivat hakeutumaan yksityiselle. Toiveenani oli 80:n % työaika, johon oma sana vaikuttaa, sekä valta määrittää potilasaikojen pituudet. Kahdenkymmenen minuutin potilasaikoja perusohjelmassani pidin hyvänä.
Minulla oli toiveita myös työn luonteesta. Halusin selvästi tehdä työterveyshuoltoa ennaltaehkäisevään työhön painottuen, en pelkkää "tulipalon sammutusta". Etukäteen keskusteltiin myös koulutuksiin pääsystä.
Sopimukseen päästiin. Samalla kunnallisen päätöksenteon kankeuskin tuli omakohtaisesti koetuksi. Stressiä en siitä kokenut, lääkärin työllistyminen ei ole kuitenkaan ongelma nykypäivänä, joten lähinnä huvittuneesti seurasin oman toimeni perustamista kaupunginhallituksen ja -valtuuston käsittelyissä. Suuri kiitos kaikille puolestapuhujille, jotka joutuivat tekemään isoimman työn työnhaussani!
Tyytyväisenä joustavassa työyhteisössä
Työterveyshuoltoyksikössä on laskennallisesti 2,4 lääkärin virkaa, hoitajia on viisi ja avustajia kaksi. Tiimiin kuuluu lisäksi täysipäiväinen työpsykologi ja työfysioterapeutti. Lääkärin viroista 1,8 on täytetty vakituisesti ja 0,6 virkaa tekee tällä hetkellä sijainen. Yksiköllä on koulutusoikeus.
Asiakasyritykset on jaettu lääkäreiden ja hoitajien kesken, varsinaisia lääkäri-hoitaja-työpareja ei tämän kokoisessa yksikössä kuitenkaan ole ollut mielekästä muodostaa. Yksikössä on vankka ammattitaito, työkokemusta on keskimäärin yli 10 vuotta työterveyshuollosta. Muut kuin suoraan omien firmojen toimintaan liittyvät työt jaetaan tarpeen mukaan. Päivittäin on käynnissä hoitajan sairasvastaanotto, siis koko päivän. Niinpä lääkärin sairausvastaanottoajat painottuvat selvästi psyykkisiin sekä tuki- ja liikuntaelinongelmiin.
Työaikani on klo 7.30–13.30 päivittäin. Tosin välillä se on jotain muutakin, eteen sattuvat koulutukset ja kokoukset muokkaavat listaa. Työajan ylittävät tunnit pidän vapaana ennalta sovittuina ajankohtina. Perhesyistä halusin varhaisen aamualoituksen, iltapäivisin toimin sivutoimisena autonkuljettaja-perushoitaja-kouluavustajatyössäni.
Perusaikataulussa on kaksi pidempää taukoa, sekä päivittäisille paperitöille että ruumiin ravitsemiselle. Viikoittain on koko työterveyshuoltoyksikön palaveri, jossa käsitellään tunnin ajan päivän polttavia kysymyksiä. Sairasvastaanottoajat ovat pääsääntöisesti 20 minuutin mittaisia. Pientoimenpiteitä teen kerran viikossa tunnin ajan, yleensä aika on varattu kahdelle potilaalle. Lausuntojen tekemiseen ja muuhun kirjalliseen työhön on mahdollisuus varata itse aikaa.
Työpaikkakäyntejä teen keskimäärin kerran viikossa. Työpaikkakäynnit tehdään yhdessä hoitajan kanssa suunnitellen, raporttien kirjoittaminen tapahtuu myös yhteistyössä. Viimeisen vuoden aikana on pyritty varaamaan aikaa työpaikkakäynnille niin, että suurin osa raportista – lopullista stilisointia lukuun ottamatta – kirjoitetaan heti käynnin jälkeen. Tähän on aika hyvin jo päästykin.
Tietojärjestelmä mahdollistaa kontrolliajan antamisen helposti vastaanottotilanteessa ja potilaat sitoutuvat hoitoon tällöin kokemukseni mukaan hyvin. Kiusaus kävellä suoraan ulos ilman toimistossa tehtävää jatkoajanvarausta jää pois. Tunnetusti kynnys jättää jo varattu aika käyttämättä on suuri.
No eikö mikään närästä?
Kunnallinen byrokratia saa yksikössä yhteistä kiitosta tasaisin väliajoin. Suurempaa kokonaisuutta, osana kaupungin työyhteisöä olemista, on ajoittain vaikea ymmärtää, kun omat menemiset ja tulemiset eivät niin kovasti tuntuisi vaikuttavan muualla kaupungin toiminnassa.
Omana tulosyksikkönä toimiminen on kuitenkin selvästi antanut myös vapautta päättää omista suunnitelmista. Koulutukset pyritään suunnittelemaan etukäteen, mutta suunnitelmaa myös muutetaan tarvittaessa. Koko työyhteisön koulutuksissa käydään myös ahkerasti. Tulosvastuu on käytössä, missäpä ei tänä päivänä olisi.
Loppuponnistusta vaille valmista
Vielä olisi käytävänä puoli vuotta työterveyslaitosjaksoa ja tentti, jotta uusi erikoislääkärinimike tulisi käyttöön. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin epämiellyttävältä irrottautua nykyisestä työnkuvasta "suureen tuntemattomaan". Työmatka tulisi myös pitenemään nykyisestä alle puolen kilometrin alamäestä huomattavasti. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.
LL, erikoistuva lääkäri
tuuli.salonen@jamsa.fi