Oletko ilmastonmuutosdieetillä vai karppaatko?

Vasta valittuamme tämän lehden teemaksi ravitsemuksen havaitsin, kuinka usein vastaanotolla ja terveystarkastuksissa puhutaan ruuasta. Joka päivä, monta kertaa. Työterveyslääkärin työn olennainen osa on riskinarviointi, ja siitä näkökulmasta annamme ravitsemusneuvontaa: osana sairauksien hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Ihmisillä voi olla monenlaisia perusteita juuri sille ruokavaliolle, johon he ovat päätyneet: oireilu, allergiat, laihdutus, uskomukset ja pelot, eettiset näkökulmat, laiskuus, väsymys, tottumus… Yhä useammalla on erityinen suhde ruokaan – siihen liittyy paljon arvoja.

Yhden asian liikkeitä on vuosien mittaan riittänyt. Milloin mikäkin ruoka-aine tai vitamiini on ollut autuaaksi tekevä. Mikä on lääkärin neuvo vaikkapa kaiken parantavasta D-vitamiinista ja sen annoksesta tällä haavaa?

On paljon kiehtovampaa löytää jokin yksittäinen niksi kuin pohtia suola-, rasva- tai kalorimääriä. "Liiku enemmän, syö vähemmän" kuulostaa tylsältä – olisiko sittenkin jokin oikotie onneen? Totuudetkin vaihtelevat: nyt tiedetään, että nopeasti imeytyvät, vähäkuituiset hiilihydraatit ovat jopa suurempi sydän- ja verisuonitautiriski kuin tyydyttynyt rasva. Jollekulle kananmuna on suositeltavaa ravintoa, toiselle kiellettyjen listalla. Yhden paine nousee suolalla ja lakritsilla, toinen tarvitsee niitä pysyäkseen tolpillaan.

Eri ihmisille pitää vielä osata puhua eri lailla. Joku kaipaa jämäkkää "lääkäri määrää" -otetta, että tulee muuttaneeksi mitään. Toisen kanssa pitää varoa sanojaan, ettei neuroottisuus ruuan kanssa lisäänny entisestään. Tarkka insinööri Excel-taulukkoineen saattaa tulla kertomaan, kuinka hän aikoo nyt karppaamalla ja sopivilla öljyillä vielä laskea triglyseridiarvojaan 1,5:llä ja nostaa HDL-kolesteroliaan 0,2:lla, perustaen netistä löytämiinsä tutkimustuloksiin. Silloin pohtii, onko matemaattiseksi mennyt ruokailu ihan tarkoituksenmukaista tai hennooko sanoa, että laboratoriotulokset vaihtelevat ja että ihmisen inputin ja outputin välillä on aika monta sekoittavaa tekijää. Nuori tukeva, tupakoiva, kaljottelemalla rentoutuva nuori mies pohtii, voisiko korkeille sokeriarvoille tehdä jotain. Jonkin ajan päästä sama mies tulee vastaanotolle valittamaan rasitusvammaa, jonka hän on saanut triatlon-harrastuksessa muutettuaan elämäntapansa. Koskaan ei tiedä, kenen kanssa kannattaa käydä motivoivaa keskustelua!

Ruokavalinnoista on tullut itseilmaisu- tai kannanottotapa. Moni pohtii ekologista jalanjälkeään. Karjankasvatuksen vaikutusta ilmastonmuutokseen miettivä vaihtaa liharuokansa riistaan tai siirtyy kasvisruokaan. Onneksi suuri osa jo tietää, miten täysipainoinen kasvisruokavalio toteutetaan – tosin yhä löytyy niitäkin, joilta anemian takaa paljastuu tomaatti-kurkku-lehtisalaattiruokavalio. Ilmastonmuutosdieetillä olevat siirtyvät myös autoilusta pyöräilyyn ja kävelyyn, mikä on terveyttä edistävää sekin.

Lähiruoka ja luomutuotteet kiinnostavat. Työpaikoilla on perustettu lähiruokapiirejä. Osa yrityksistä on päättänyt ryhtyä parantamaan maailmaa ja siirtynyt vaikkapa reilun kaupan kahviin ja teehen. Tampereen kaupunki luopui pullotetuista vesistä vähentääkseen maapallon muovipullokuormitusta ja turhaa kuljetusta – onhan hanavesi usein parempilaatuistakin kuin pullotettu. Terveyssyistä monessa yrityksessä rasvaiset kokousviinerit on vaihdettu hedelmiin. Kouluissa on kasvisruokapäiviä ja kouluruuan laatu puhututtaa.

Sodat kokenut mummoni sukupolvi rakasti ruualla – sillä hemmoteltiin. Nyt ruuanlaitto ja kokin ammatti ovat taas kurssissa. Nuoriso on alkanut harrastaa ruuanlaittoa ja syömistä yhdessä ystävien kanssa. Intiassa paikallinen tuttavani julisti meidät jo siskoiksi ja veljiksi, kun olimme ottaneet vastaan tarjouksen syödä yhdessä hänen äitinsä tekemää ruokaa. Ruoka on perinteisesti siunattu ja pyhitetty. On merkityksellistä, kenen kanssa syö.

Jottei syöminen menisi pelkäksi matematiikaksi ja kemiaksi, vitamiinien, flavonoidien tai karsinogeenien kyttäämiseksi, keskittykäämme nauttimaan herkullisia ruokia, kiinnostavia paikallisia ja etnisiä makuja sekä aistimaan ruuan tuoksuja. Syökäämme yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa – ottakaamme oppia etelän maista, joissa yhteinen illallinen on merkittävä hetki.

Toimituksen menu sisältää tällä kertaa niin filosofista näkökulmaa ravitsemukseen kuin konkreettisia potilasohjeita käyttöönne.

Bon appétit!