Miksi syömisestä on tullut niin vaikeaa?

Ruoan ylitarjonta länsimaisessa hyvinvoinnissa

Keskiajalla kerrottiin suullisesti vuosisatojen ajan tarinoita niin kutsutusta Onnen maasta eri puolilla Eurooppaa, niin Hollannissa, Saksassa, Ranskassa kuin Englannissakin. Kukaan ei uskonut Onnelan todella olevan olemassa, mutta kertomus avaa yhden ikkunan keskiajan ihmisen ruokakäyttäytymiseen. Siinä on kuvattuna keskiaikaisen ihmisen unelma Onnelasta, kuvitteellisesta tarumaasta. Tämän unelman avulla ihmiset saattoivat hetkeksi vapautua jokapäiväisen elämän turhauttavasta kurjuudesta ja voittaa pelkonsa vielä ankarammasta tuonpuoleisesta. Kertomuksessa paistetut possut kuljeksivat veitsi selässä niin, että kinkkua on helppo leikata, pariloidut hanhet lentävät suoraan suuhun ja kala nousee vedestä valmiiksi keitettynä. Sää on aina lempeä ja viini virtaa joessa. Sekä suullisten että kirjallisten tekstiversioiden perusteella ruokaa ilmestyi Onnelassa tyhjästä ja aivan mielikuvituksellisina määrinä. Myyttinen kertomus tästä onnenmaasta tarjosi pakokeinon maallisen elämän ankarasta todellisuudesta ja niukkuudesta.

Keskiajan ihmisen utopia yltäkylläisyyden maasta on muuttunut tavallaan nykyihmisen todellisuudeksi. Kertomuksen tavoin "ympärillämme on ruokaa mielikuvituksellisia määriä". Nykyihminen on toisaalta joutunut huomaamaan, että yltäkylläisyydessä elämisessä on puolensa. Kun ruoan saatavuus ei nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa olekaan enää ongelma, ruokavalinnat eivät selity taloudellisilla eroilla tai niukkuudella. Ongelma on päinvastainen. Syömisen ja syömistilanteiden hallinta on vaikeutunut, koska ruoka on läsnä kaikkialla: lisääntynyt ruokavalikoima, erilaiset mahdollisuudet syödä kodin ulkopuolella, ruoan saatavuuden helpottuminen ja massiivinen ruoan mainostaminen. Nämä kaikki luovat uudenlaisia paineita ruoan valintaan ja syömistilanteisiin.

Etniset lisämaut ja tuoksut

Jos ruokavalikoima on runsastunut, niin myös ruokakulttuuri itsessään on moninaistunut. Suomi on monikulttuuristuva maa. Uskonnolliset ruokasäädökset sekä paastoaminen määrittävät monen nykyihmisen syömistapoja eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Uskonnolliset erityisruokavaliot tuovat ensi hämmennyksen jälkeen uusia käytäntöjä ja vaatimuksia elintarviketeollisuudelle (esim. teurastuskäytännöt) ja ruokahuollolle. Uskonnollisiin juhla-aikoihin kuuluvat paastokäytännöt ja muut ruokatapoihin kuuluvat säännöt on huomioitava joukkoruokailussa. Ruokakulttuurin moninaistuminen ja elintarvikevalikoiman kansainvälistyminen tuo tietysti uusia makuja, värejä ja tuoksuja kuluttajan kokeiltavaksi. Kuluttajan kannalta ruokakulttuurin moninaistuminen lisää samalla myös "valinnan varaa on yhä enemmän" -ilmiötä ja sitä kautta lisää ruokaan liittyvää valinnanvaikeutta.

Mikä on terveellistä?

Ohje "syö terveellisesti" on vaikea. Käsitys siitä, mitä pidetään terveellisenä on ajan mukaan vaihdellut. Toisen maailmansodan jälkeen kysytyin ravintolaruoka-annos oli rasvainen siankyljys. Arvossaan säännöstelyiden jälkeen olivat myös makeat leivonnaiset ja jälkiruoat. Elintason nousu 1950-luvulta lähtien toi ruokapöytiin yhä useammin myös rukiin sijaan vehnää, ranskanleipää sekä nauta- ja sianliharuokia. Broilerin ja makkaran kulutuksen juhlaa vietettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Toisaalta 1960-luku oli eräänlainen terveellisen- ja epäterveellisen syömisen vedenjakajavuosikymmen. Tällöin rasvaista ruokaa pidettiin yleisesti elämää ylläpitävänä ja terveellisenä, toisaalta myös kasvisten syöminen nousi suosioon. 1970-lukua kutsutaan terveysvalistuksen luvatuksi vuosikymmeneksi. Esimerkiksi rasvattoman maidon tie 1960-luvun halveksutusta kurrista nykypäivän terveellisten ruokatottumusten pääsymboloijaksi alkoi tuolloin. 1980-luvulla Amerikasta rantautui Suomeen niin kutsuttu "healthism" eli "terveily"-ilmiö. Tämän uudenlaisen terveystietouden piirteenä oli voimakas henkilökohtainen panostus omaan ruumiiseen ja terveyteen. Ilmiötä koostivat muun muassa lenkkeilyinnostus, vitamiinien syönti ja lukuisat terveyteen liittyvät aikakauslehdet. 1990-luvulla ilmassa alkoi olla merkkejä kuluttajan kokemasta terveysähkystä. Ongelmana on muun muassa, että ravitsemussuosituksia pidetään tärkeinä, mutta ne koetaan osin pirstaleiseksi ja liian vaihteleviksi. Vuosituhannen vaihteesta on löydettävissä kuluttaja, jonka mukaan ravitsemusta ja terveellisiä elämäntapoja koskevaa laajaa tietomäärää on vaikea jäsentää – mihin tietoon voi luottaa? Modernien ruokahuolien arviointi on tietyllä tavalla karannut nykykuluttajalta asiantuntijoille, eikä arvioimisessa voi luottaa omaan arvostelukykyyn ja aisteihin. Nykykuluttajan rooliksi jää usein hämmennyksessä eläminen ja ruokaepävarmuuksien sietäminen.

Syömisen eettinen "haltuun ottaminen"

Arvot ovat yhä enemmän rakentamassa ja ratkaisemassa kuluttajan ruokavalintoja. Yhä useampi suomalainen (nuoret ikäluokat etunenässä) tekee arvovalintoja miettiessään, mitä ruokaa ostaa syötäväkseen ja miksi, eli perustelee ruokavalintojaan eettisin syin. Voidaan ajatella, että eettisessä aatesyömisessä on kysymys itseilmaisusta. Esimerkiksi luomu- ja lähiruoan suosiminen tai vastaavasti valmisruokien ja monikansallisten ruokamerkkien eli brändien boikotoiminen on tapa kertoa itsestä: millainen olen tai millainen ihminen haluaisin olla. Itseilmaisua syvemmin aatesyöminen nostaa esille vastuullisuutta: millaiseksi maailman halutaan muuttuvan, miten sitä voi muuttaa omilla kulutusvalinnoilla, kuten on veganismissa ja fregaaniudessa (roskisdyykkaus).

Vegaanit tyydyttävät nälkänsä ravintoaineilla, jotka eivät sisällä luonnon hallintaan liittyviä merkityksiä. Vegaanin elämäntapaan kuuluu välttää kaikkia eläinkunnan tuotteita ruokavaliossa ja mahdollisimman pitkälle myös vaatetuksessa. Myös eläintestatuista tuotteista kieltäydytään. Vegaaniksi ryhtymistä perustellaan usein henkilökohtaisesti koetulla vastuulla eläinten kohtelusta tehomaataloudessa. Myös fregaaneiden ruoka-, vaate- ja muiden kulutusvalintojen taustalla näkyy ja vaikuttaa vastuunkanto. Vegaanien tavoin myös fregaanien ideaalina on, että oma elämäntapa kuluttaisi mahdollisimman vähän luonnonvaroja tai olisi osa teollistuneen hyvinvointiyhteiskunnan tuotanto- ja kulutusketjuja. Fregaaniudessa onkin näkyvimmin kysymys kulutustavasta. Fregaanius on jäsentynyt vegaaniutta jonkin verran enemmän kulutusboikottikeskeisyyden kuin ruokavalion ympärille.

Aatesyömisen kaltaisesti myös ongelmasyömisessä rakentuu joukko syömistä koskevia ehdottomia sääntöjä, joita noudattamalla ruokaa koskevissa hämmentävissä tilanteissa toimitaan. Jännite syömisen hallinnan ja hallitsemattomuuden välillä konkretisoituu nyky-yhteiskunnassa siten muun muassa ortoreksiassa ja syömishäiriöinä.

Vaikea pala purtavaksi

Monet ruokaa ja syömistä tutkivat ovat sitä mieltä, että ruokaa koskevat huolet ja pelot ovat nyky-yhteiskunnassa tavallisia. On jopa esitetty, että länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa vallitsee perustavanlaatuinen syötävää ruokaa koskeva epäluottamus. Ruoan valintatottumukset näyttäisivät määrittyvän osaksi sitä kautta, missä määrin kuluttaja tiedostaa ja ottaa huomioon ruokaan ja syömiseen liittyvät uhkat ja riskit. Riskit voidaan nähdä kaloreiden, rasvan, sokerin tai suolan muodossa. Ne voivat liittyä samanaikaisesti niin sanoihin BMI, terveysvaikutteinen jogurtti kuin BSE tai salmonella. Ehkä osuvimmin nykykuluttajan suhdetta syömiseen kuvaa tiedostaminen: on tiedettävä mitä syö ja tiedostettava syömisensä seuraukset. Suuhun ei heitetä mitä vain, vaan esimerkiksi ruoan alkuperämaa ja sen tuotanto-olosuhteet ovat tärkeitä ruoan valitsemiskriteereitä.

Riskien kalkyloinnin rinnalla nykykuluttajan ruokasuhdetta määrittää eettisten kannanottojen lisääntyminen. Tiedon lisääntyminen ruoan tuotantoon liittyvistä ympäristöasioista sekä kysymykset eläinoikeuksista ja ihmisoikeuksista mietityttävät syömisen yhteydessä. Ruokahuolien ratkaisuyrityksiä ja ruokavalintoja ohjaavia tekijöitä voikin nykykansalaisen arjesta löytää alkaen henkilökohtaisesta vastuuntunnosta maapallon biosfäärin hyvinvoinnista päätyen dieettiohjelman kaloreiden laskentaan. Valtaosin ruokailu, ruokavalinnat ja syöminen sujuvat ilman suurempia murheita. Ruokakulttuurin isoja linjoja, jotka näkyvät kuluttajan ruokakäyttäytymisessä, ovat etnisyys- ja eettisyyspainotteisuus ja terveystietoisuus. On viitteitä siitä, että eettiset ruokavalinnat tulevat tulevaisuudessa lisääntymään. Länsimaisen ruokakulttuurin oirehtimisesta kertovat sen lieveilmiöt, syömishäiriöt ja toisaalta lihavuus elintasosairauksina.