Slow Food – syömisen ideologiasta

Mistä kaikki alkoi

Kaikki alkoi siitä kun radioaseman toimittaja ja vakaumuksellinen kommunisti Carlo Petrini istui seurueineen pienessä kantakapakassaan Roomassa, lähellä espanjalaisia portaita. Elettiin vuotta 1986, jolloin samassa korttelissa avattiin Rooman ensimmäinen McDonald's-hampurilaispaikka. Tapahtui ideologioiden törmäys ja Arcigola Slow Food sai alkunsa. Fast foodin vastakohdaksi liike sai välittömästi nimen Slow Food. Arcigola etuliite otettiin käyttöön, jotta vastaperustettu yhdistys voisi anoa valtiolta varoja "kulttuuri"-nimikkeen varjolla. Arci-etuliite tulee nimittäin valtion virastosta Associazione Ricreativa Culturale Italiana, joka avokätisesti rahoitti erilaisia yhdistyksiä kuten kalastuksen (Arcipesca) tai metsästyksen (Arcicaccia) harrastajia. Vastaperustettu Arcigola harrasti nimensä mukaisesti kurkun kulttuuria eli syömisen iloja. Moiselle liikkeelle oli näköjään tilausta. Syöminenhän on italialaisille melkein pyhä tapahtuma. Kansainväliseksi liike laajeni, kun Pariisissa pidettiin ensimmäinen kongressi vuonna 1989, jolloin 15 eri maan edustajat julistivat kuuluisan Slow Food –manifestin, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana oli tunnettu näytelmäkirjailija Dario Fo.

Manifesti:

Teollisen kulttuurin tunnuksella syntyneenä ja kasvatettuna tämä vuosisata kehitti ensin auton ja muovasi sitten elämäntyylinsä sen kaltaiseksi. Nopeudesta tuli kahleemme joutuessamme saman Pikaelämä-viruksen saaliiksi, joka saa meidät hylkäämään perinteiset ruokailutottumuksemme, jopa hyökäten kimppuumme omissa kodeissamme tai pakottaen meidät syömään Fast foodia. Homo Sapiensin on kuitenkin hankittava takaisin viisautensa ja vapautettava itsensä tästä vauhtivimmasta, joka eräänä päivänä saattaa tehdä hänestä uhanalaisen lajin.

Meidän on puolustettava itseämme vallitsevaa järjettömyyttä, Pikaelämää, vastaan levollisella ruumiillisella mielihyvällä. Suurin osa ihmisistä sekoittaa tehokkuuden ja vimman keskenään. Näille me ehdotamme parannuskeinoksi: nauttikaa hitaasti täyteläinen annos taattuja aistillisia mielihyviä.

Aloittakaamme Slow Food -päivällispöydästä. Emme istuudu siihen vain syödäksemme, vaan keskustellaksemme, tehdäksemme kulttuurivaihtoa ja ravitaksemme itseämme mielihyvällä.

Pystyäksemme torjumaan pikaruoan yksitoikkoisuuden, on meidän löydettävä uudelleen paikallisen keittotaidon rikkaus ja aromit. Jos pikaruoka on tehokkuuden nimissä jotenkin muuttanut elämäntyyliämme, uhaten ympäristöämme sekä maaseutu- että kaupunkimaisemaamme, niin Slow Food on oikea-aikainen edistyksellinen vaihtoehto. Slow Food takaa paremman tulevaisuuden.

Aito kulttuuri on täällä ja se on löydettävissä. Kehittämällä makuaistiamme sen köyhdyttämisen sijasta, voimme edistää historiallisten traditioiden kuten ruoka- ja viinikulttuurin kansainvälistä vaihtoa. Slow Food on sekä mielipide että elämäntapa. Se tarvitsee paljon tukea, jotta sen (hidas) aalto, jonka tunnukseksi on tarkoituksellisesti valittu etana, muuttuisi kansainväliseksi liikkeeksi.

Tuosta päivästä on Slow Food –aate levinnyt jo n. 153 eri maahan ja jäseniä tässä maailmanlaajuisessa yhdistyksessä on yli 100.000. Yhdistys on jakaantunut ns. pöytäkuntiin (convivium), joiden lukumäärä on nykyisin n. 1300. Pääpaikkana on yhä Carlo Petrinin kotikaupungissa Brassa sijaitseva puutalo, mutta kansallisia toimistoja on Sveitsissä, Saksassa, Englannissa New Yorkissa, Japanissa, Hollannissa ja Pariisissa.

Slow Food Suomessa

Suomeen liike rantautui vuonna 1993 myös kantakapakan kautta. Pieni kaverusjoukko oli syömässä pidennettyä lounasta Tuusulan Kestikievari Jusslassa. Historia havisi tälläkin paikalla sillä kievarirakennus oli rakennettu v. 1760-luvun puolivälissä. Nykyisin koko pihapiiri on remontissa. Primus motorina toimivat Felix Bertschinger ja Marko Horto, jotka kumpikin ovat nykyisin viinialalla. He kiteyttivät Slow Food-liikkeen periaatteet seuraavasti:

• pitää puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä
• vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista
• korostaa eri vuodenaikojen ja alueiden runsasta kirjoa ruoka-aineiden valikoimassa
• muistuttaa siitä, että ruoasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme
• kannattaa hyvänlaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisia tuotantotapoja
• vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä
• vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä ja mielekkäitä hintoja

Hyvä aate sai heti ystäviä ympäri Suomea. Pöytäkuntia perustettiin lisää. Innokkaita "slowareita" löytyi Turusta, Mäntästä, Oulusta, Uudestakaupungista ja Tampereelta.

Henkilökohtainen suhde

Oma suhteeni Slow Food -liikkeeseen alkoi siitä, kun luin Kauppalehti Option sivuilta proosallisen mutta maukkaan läskisoosireseptin. Olin tällöin Oulun yliopiston virassa, jossa viihdyin peräti 33 vuotta (1966–1999). Reseptin oli kirjoittanut Slow Food Finlandin silloinen puheenjohtaja Ralf Nyman. Otin mieheen yhteyttä, ja samalla viikolla olin jo puuhaamassa omaa pöytäkuntaa Ouluun. Tarvetta siivitti Oulun keskustassa olevan historiallisen ravintola Pekurin kulman kaatuminen pikaruokala McDonald'sin syliin. Pöytäkunta perustettiin 15.6.1996 Oulun lähinaapurissa Lumijoella, Irma ja Kalevi Lämsän etanafarmilla. Etanahan valittiin aikoinaan Slow Food -liikkeen symboliksi, koska se syö hitaasti ja rauhallisesti läpi koko elämänsä ja koska se on liikkeen johtajan Carlo Petrinin kotiseudun kulinaarinen herkku. Olen käynyt syömässä etanoita Brassa, mutta väittäisin, että nämä Lumijoen etanat, oltuaan viikon erikoisruoalla ja kolmen tunnin keittämisen jälkeen, ovat omaa luokkaansa. Meitä perustajajäseniä oli 16, ja minut valittiin Oulun pöytäkunnan vetäjäksi. Toimin tässä tehtävässä kolme vuotta eli siihen saakka kunnes muutin eläkeläisenä Turkuun. Nykyisin Oulussa on vetäjänä yhä etanafarmarina toimiva Kalevi Lämsä. Turussa oli pöytäkunta perustettu samoihin aikoihin kun liike levisi Suomeen eli vuonna 1993. Toiminta oli kuitenkin jostain syystä hiipunut, joten päätin elvyttää nämä Turun tautiin sairastuneet "slowarit". Aprillipäivänä 1.4.2002 kokoonnuimme pienellä joukolla nauttimaan pöydän iloista ja allekirjoittamaan uuden peruskirjan, jonka tukijoiksi ilmoittautui kaksi tunnettua kulinaristia ja keittokirjailijaa, Antti Vahtera ja Visa Nurmi. Pöytäkuntamme on toiminut vireästi (http://slowly.nettisivu.org/) ja nyt on johdossa tapahtumassa sukupuolen ja -polvenkin vaihtuminen. Pöytäkuntaa johtaa kulttuurivuoden 2011 alusta Piia Helenius, joka miehensä Timon kanssa isännöi Paraisilla majatalo Villa Apolloa.

Slow Foodin filosofiaa

Slow Food ei ole ainoastaan nautiskelua hyvästä ruoasta ja juomasta, vaan se on maailmanlaajuinen aate paremmasta elämästä täällä maapallollamme. Kyseessä on ruohonjuuritason järjestö, joka maailmanlaajuisesti kuuluttaa ihmisten oikeutta saada hyvää (good), puhdasta (clean) ja oikeudenmukaista (fair) ruokaa maapallomme joka kolkassa. Hyvällä tarkoitetaan tuoretta, maukasta ja paikallisen kulttuurin mukaista ravintoa. Puhtaudella on merkitystä ympäristön, eläinten ja meidän terveydellemme. Oikeudenmukaisuus taas takaa kohtuulliset kuluttajahinnat, mutta myös pientuottajille hyvät olosuhteet ja tarvittavan toimeentulon.

Järjestö puolustaa myös biodiversiteettiä eli elämän monimuotoisuutta. Se haluaa säilyttää perinteiset lajit, tuotantomenetelmät ja koko ekosysteemimme terveenä tuleville sukupolville. Puhutaan myös ekogastronomiasta, joka yhdistää eettisyyden ja nautinnon.

Joka toinen vuosi pidetään Torinossa makujen messut (Salone del Gusto), jossa eri maiden edustajat esittelevät paikallisia tuotteitaan. Vuonna 2004 perustettiin lisäksi Terra Madre järjestö, jonka tehtävänä on koota tuottajia ruokaketjun kaikilta osa-alueilta keskustelemaan siitä, miten maapallomme ruokatuotanto voitaisiin pitää toimivana myös tulevaisuudessa.

Nykyinen elämänmeno on paljon manifestissa esitetyn kaltaista. Työpaikoilla syödään hätäisesti omia eväitä ja kotonakin perheenjäsenet käyvät omia aikojaan jääkaapilla haukkaamassa, koska erilaiset harrastukset ovat sekoittaneet arkirytmin. Toivottavaa olisi, että edes kerran viikossa kokoonnuttaisiin perheaterialle. Tapa on ainakin Italiassa yhä vallalla. Jo historiasta tuttu nautiskelija Epikuros (341–270 e.Kr.) kehoitti: "Ennen kuin pohdit mitä syöt ja juot, pohdi kenen kanssa aiot syödä ja juoda"

Lisätietoja:

www.slowfood.com/

www.slowly.nettisivu.org/

www.netti.fi/~parvela/