Temperamentti, ravinto ja ylipaino

Mitä temperamentti on?

Temperamentilla tarkoitetaan kullekin ihmiselle ominaista käyttäytymis- ja reagoimistyyliä, joka erottaa hänet muista. Huonolla tuulella ollessaan yksi mököttää hiljaa itsekseen, kun taas toinen paiskoo raivokkaasti ovia. Aikuisella ihmisellä tällainen käytös on osaksi temperamenttia, mutta osaksi se kuvastaa opittuja käytösmalleja. Temperamentti ilmeneekin puhtaimmin pienillä lapsilla, koska he ovat altistuneet ympäristön vaikutteille lyhyemmän aikaa. Temperamentti on se persoonallisuuden ydin, joka ei ole opittua ja joka heijastaa biologisia valmiuksia toimia eri tilanteissa.

Temperamentin pohja on aivojen toiminnassa, ja temperamenttipiirteet ovat yhteydessä synnynnäisiin fysiologisiin ja neuroendokriinisiin reagointitaipumuksiin. Temperamentti on yhdistetty aivojen serotoniini- ja dopamiiniaineenvaihduntaan ja tunteita sääteleviin aivojen osiin, kuten mantelitumakkeen ja hypotalamuksen aktiivisuuteen. Ravinnon saannin kannalta on mielenkiintoista, että samat aivojen toiminnot jotka säätelevät temperamenttia, on yhdistetty ihmisen ravintokäyttäytymiseen, kuten makeanhimoon tai ylensyöntiin. Temperamentin ja syömiskäyttäytymisen välillä voi siis olla neurobiologisiin toimintoihin perustuva yhteys, mutta tätä olettamusta on tutkittu toistaiseksi vähän.

Lapsen temperamentti ja ravinto

Temperamentin vaikutus ravinnon saantiin alkaa jo vauvaiässä. Toiset vauvat kokeilevat mielellään uusia ruokia, kun taas toiset eivät hyväksy uutta ruokaa ennen kuin sitä on koetettu 20 kertaa – jos silloinkaan. Temperamenttipiirre, jota nimitetään termillä "Lähestymiskäyttäytyminen", sanelee sen, miten hanakasti lapsi kokeilee uusia asioita, kuten uusia makuja ja uudelta näyttäviä ruokia. "Sopeutuvuus"-piirre puolestaan määrittää, miten nopeasti lapsi tottuu uuteen makuun. Temperamentti säätelee myös sitä, miten voimakkaasti lapsi protestoi uusien ruokien edessä. "Intensiivinen" lapsi kirkuu, potkii ja heittelee ruokaa seinälle ennemmin kuin nielee sen. "Herkästi reaktiivinen" lapsi puolestaan huomaa pienetkin muutokset ruoan maussa ja rakenteessa. Temperamentti ei siis ole yhdentekevä asia ruokatottumusten kannalta, koska se voi yksipuolistaa tai monipuolistaa jo aivan pienen lapsen ruokavaliota.

Helsingin ja Turun yliopistot ovat tutkineet yhteistyössä lapsuuden temperamentin yhteyttä elämäntapoihin seuraamalla samoja ihmisiä lapsuudesta aikuisuuteen. The Young Finns Study on osoittanut, että lapsen temperamenttipiirteistä negatiiviset tunnetilat, käytöksen heikko hillintä ja ylivilkkaus ennakoivat epäterveitä elämäntapoja nuoruudessa, murrosiässä ja aikuisuudessa. Negatiivisia tunnetiloja kokevat ihmiset olivat taipuvaisia syömään enemmän tyydyttynyttä rasvaa, kuten valitsemaan voin kasviöljyjen sijaan. Lapset joilla oli paljon negatiivisia tunnetiloja, etenkin aggressiivisuutta, olivat taipuvaisempia lihomaan aikuisena (katso kuva «Negatiivinen emotionaalisuus ennustamassa lihavuut»1), ja tämä painonnousu puolestaan lisäsi plakin kertymistä kaulavaltimon seinämiin. Murrosikäisillä "kärsimättömyys"-piirre ja negatiiviset tunnetilat ennustivat lihomista. Lisäksi kärsimättömyys oli yhteydessä siihen, että lapsi ei harrastanut liikuntaa nuoruudessa eikä myöhemminkään aikuisena.

Aikuisen temperamentti ja ravinto

Aikuisen temperamenttia on maailmalla tutkittu vähemmän kuin lasten, mutta on havaittu, että korkea "Elämyshakuisuus" (engl. Novelty Seeking) altistaa heikolle itsehillinnälle ruoan suhteen. Elämyshakuinen henkilö kaipaa uusia kokemuksia ja haasteita. Hän turhautuu yksitoikkoisuudesta tai rutiineista. Elämyshakuisuuteen liittyy usein impulsiivisuutta ja lyhytjännitteisyyttä. Elämyshakuisuus on yhdistetty ylensyömiseen ja huonompaan ruokavalion noudattamiseen. Elämyshakuiset eivät myöskään hakeudu ylipainonhallintaohjelmiin yhtä usein kuin vähemmän elämyshakuiset, vaikka tarve olisi sama. Korkeasti elämyshakuiset henkilöt ovat siis haasteellinen ryhmä myös terveydenhuollossa, koska heillä on taipumus kontrolloimattomaan ravintokäyttäytymiseen, mutta he eivät usein itse koe asiaa ongelmaksi. Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että mikäli elämyshakuisuus yhdistyy matalaan pitkäjännitteisyyteen (engl. Persistence) ja matalaan itsenohjautuvuuteen (engl. Self-directedness), on tulos terveyskäyttäytymisen suhteen vielä lohduttomampi.

Aikuisen riskitemperamentin tunnistaminen ja motivoiminen

Tässä puhutaan lähinnä Elämyshakuisista henkilöistä, koska heistä on vahvin tieteellinen näyttö elämäntapojen suhteen. On muitakin aikuisuuden riskipiirteitä, kuten "taipumus negatiivisiin tunnetiloihin", mutta heidän riskiprofiilinsa on heterogeeninen ja heillä ravintokäyttäytyminen liittyy joskus ylensyömiseen, joskus alisyömiseen. Elämyshakuisuus on selkeimmin temperamenttia: sillä on biologinen pohja ja sitä on hyvin vaikea, jopa mahdoton, "poistaa" ympäristön vaikutuksella. Terveydenhuoltohenkilöstön on hyvä ymmärtää, että parhaat tulokset saadaan siten, että hyväksytään temperamentti ja pyritään toimimaan sen puitteissa.

Aikuisilla temperamentti selviää parhaiten kysymällä potilaalta itseltään. Esimerkiksi Elämyshakuisuutta voi saada selville kysymällä: Miten reagoit joutuessasi odottamaan pitkään? Toimitko mieluummin uusilla ja yllättävillä tavoilla vai tutuilla ja perinteisillä? Oletko koskaan joutunut hankaluuksiin tehdessään jotain harkitsematonta? Myös aiempi elämänhistoria ja työhistoria kertovat paljon temperamentista.

Tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa osoitettiin, että kyky psyykkiseen itsesäätelyyn (engl: Self-regulation) suojaa epäterveiltä elämäntavoilta ja sydäntautien puhkeamiselta. Potilaan kyky tunnistaa kielteisiä tunnetilojaan ja ajatuksiaan sekä hillitä omaa käytöstään ja impulssejaan voi siis olla suojaava tekijä, jota kannattaa kartoittaa ja vahvistaa. Itsesäätelyn vahvistamiseksi on kehitetty kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä, joiden on todettu auttavan myös elämäntapojen hallinnassa.

Tärkeää olisi myös selvittää potilaan sen hetkistä työympäristöä. Keskeistä hyvinvoinnin kannalta on, ovatko potilaan työ ja hänen temperamenttinsa sopusoinnussa keskenään. Jos temperamentin ja työn välillä on huono yhteensopivuus (poorness-of-fit), työntekijä on altis kärsimään erilaisista vaivoista työssään sekä laiminlyömään terveyttään.

Tietoja potilaan ammatista ja elämäntilanteesta voi myös käyttää apuna temperamentin tunnistamisessa. Ihmiset valikoituvat temperamenttinsa perusteella tietynlaisiin ammatteihin ja elinympäristöihin. Elämyshakuiset ovat taipuvaisia valitsemaan kiireisiä, joskus jopa kaoottisia työtehtäviä ja työympäristöjä. Siksi heitä näkeekin paljon myyntineuvottelijoina ja yleisjohtajina sekä ammateissa, jotka vaativat fyysistä riskinottoa. Tämä on luontevaa, koska he kukoistavat niissä, mutta samalla työ voi tuoda hyvän tekosyyn olla välittämättä terveydestään. "Ei vain ole aikaa säännöllisiin lounastaukoihin" on yleinen hokema, jonka todenperäisyyttä voi kyseenalaistaa ja pohtia, olisiko taustalla kenties tiedostamaton halu laiminlyödä terveyttä muiden, "jännittävien" ja "tärkeiden" asioiden kustannuksella.

Koska elämyshakuiset motivoituvat uutuudesta ja nopeasta toiminnasta, on turha kuvitella, että he noin vain sitoutuisivat asiantuntijan neuvojen perusteella elämäntapamuutokseen kuukausiksi eteenpäin. Valitettavan usein havahtuminen tapahtuu vasta kun oma elämäntyyli on johtanut umpikujaan ja muutos on välttämätön. Tässä tilanteessa temperamentin tunnistaminen voi auttaa lääkäriä räätälöimään esimerkiksi ravintointervention sopivaksi. Elämyshakuiselle on oltava paljon välitavoitteita lyhyellä aikavälillä. Tuloksia on voitava mitata konkreettisesti. Esimerkiksi vaa'an lukemat tai vyötärön senttimetrit ovat konkreettista palautetta siitä, miten ravinto-ohjelmaa on onnistuttu noudattamaan. Ne eivät kuitenkaan riitä, vaan Elämyshakuiselle tuloksista on oltava myös muuta hyötyä, esimerkiksi parempi suoriutuminen työssä. Koska Elämyshakuiset repsahtavat herkästi, on erittäin tärkeää seurata ja motivoida heitä myös varsinaisen intervention toteuttamisen jälkeen.

On hyvä muistaa, että temperamentti on käyttäytymisvalmius, eli se altistaa monelle asialle, mutta silti voimme itse tehdä valintoja. Maailma on siinä mielessä epäreilu, että perunalastupussin vastustaminen on toiselle vaikeampaa kuin toiselle. Kuitenkin oikealla tuella ja motivoinnilla sekä kohtuullisilla tavoitteilla kaikilla ihmisillä on mahdollisuus syödä terveellisesti ja elää normaalipainoissaan. Temperamentti ei saa olla veruke tai este, vaan se on vahvuus, jota hyödyntämällä ihmisten terveyttä ja työssä jaksamista voidaan vahvistaa.

Tätä työtä on tukenut Suomen Akatemia (projekti-numerot 123621, 126925, 121584, ja 124282).