Ravitsemusterapeutin konsultaatioperusteet työntekijöillä, joilla on työssään sairastumisen vaaraa aiheuttavia altisteita

Tietyissä töissä on erityisiä sairastumisen vaaraa aiheuttavia altisteita, ja toisaalta näistä töistä suoriutuminen saattaa vaatia hyvää terveyttä. Kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, tyypin 2 diabetes ja dyslipidemiat saattavat olla esteenä työssä suoriutumiselle tai uhata työkykyä. Ennaltaehkäisyssä ja hoidossa ravitsemuksella on merkitystä. Toisaalta vatsavaivat, kuten närästys, ilmavaivat ja ummetus saattavat haitata työntekoa ja ovat yleisiä erityisesti yötyön tekijöillä. Taulukossa «Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavat altisteet, joissa elintapasairaus on uhka tai este työkyvylle tai työssä jatkamiselle.»1 on esitetty ne tekijät, jotka erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavien altisteiden kanssa työskentelevillä saattavat olla uhka tai este työssä jatkamiselle. Toisaalta on mainittu ne seikat, jotka työssä ovat uhkana terveydelle. Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavia altisteita ovat syöpävaaralliset, fysikaaliset, kemialliset ja biologiset tekijät sekä yötyö ja erityinen väkivallan uhka. Etenkin niiden työntekijöiden, joilla on työssään useampia näistä altisteista, tulisi kiinnittää paremmin huomioita terveellisiin elintapoihin. Työ saattaa myös olla sellaista, että terveellisen ruokavalion toteuttaminen on hankalaa. Työtä tehdään joko epämääräisissä paikoissa, joissa ruoan säilytys- ja lämmitysmahdollisuudet ovat huonot, tai työtä tehdään yöllä, jolloin terveellisen ruoan tarjonta ruokapalveluissa on vähäistä. Toisaalta elintapa-asioiden käsitteleminen työn ja työkyvyn näkökulmasta saattaa herättää motivaation muuttaa käyttäytymistä terveellisemmäksi.

Yötyö ja kolmivuorotyö vaikuttavat terveyteen monin tavoin. Yötyötä tekevillä on 40 % suurempi todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kolmivuorotyötä tekevistä neljännes kokee itsensä jatkuvasti väsyneeksi. Väsymys puolestaan lisää tapaturmien vaaraa. Nukahtaminen on todellinen riski esimerkiksi ammattikuljettajien ja teollisuudessa työskenteleville. Noin 20–50 % vuorotyöntekijöistä torkahtelee tahtomattaan tai tarkoituksellisesti yövuoron aikana. Pään nyökähtäessä ihminen on ollut unessa jo useita sekunteja. Vireys on matalimmillaan aamuyöllä elimistön vuorokausirytmistä johtuen. Jos tällöin syödään esimerkiksi suuri annos rasvaista ja runsasenergistä ruokaa, lisää se väsymystä ja edelleen riskiä nukahtamiselle.

Yötyön aiheuttama haaste ruokailulle on terveellisen ruoan kehno tarjonta yöaikaan. Yöllä myös ruoansulatuskanava on levossa, joten yötyö ruokailuineen saattaa aiheuttaa vatsavaivoja, kuten närästystä ja ilmavaivoja. Työterveyshuoltoon pätevöitynyt ravitsemusterapeutti voikin auttaa sopivien vaihtoehtojen valinnassa yöaikaisen ruokailun ja vatsavaivojen helpottamiseksi. Yöaikainen ruokailu ja eväsruokailu vaativat suunnitelmallisuutta ja ennakointia, koska väsyneenä ei jaksa kiinnittää huomiota syömisiin niin tarkasti. Jos työssä on rauhallista ja väsyttää, tulee syötyä ajankuluksi ja hereillä pysymiseksi.

Myös sairaudet, kuten uniapnea, heikentävät entisestään vireyttä yöaikaan. Uniapnea lisää liikenneonnettomuuden riskiä, vaikka henkilö ei itse kokisi itseään väsyneeksi. Toisaalta uniapnea on yleisempää raskaiden ajoneuvojen kuljettajilla. Uniapnean selkeä riskitekijä on liikapaino. 2/3 uniapneapotilaista on liikapainoisia. Lieväkin keskivartalolihavuus yhdistetään uniapneaan, joten lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä uniapnean kehittymisen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

Joissain ammateissa on useita sairastumisen vaaraa aiheuttavia altisteita ja toisaalta työstä suoriutuminen vaatii tekijältään erityistä terveyttä. Pelastustyöntekijät, etenkin savusukeltavat palomiehet, altistuvat työssään mekaanisille vaaratekijöille, lämpötilojen vaihteluille, fyysiselle ja psyykkiselle kuormitukselle, biologisille vaaroille ja kemikaaleille. Heillä on myös erilaisiin koneisiin ja laitteisiin liittyvä tapaturmavaara. Pelastustyötä tekevän tulee selviytyä tehtävästään vaarantamatta omaa tai muiden terveyttä. Hyvä terveys ja toimintakyky parantavat työssä jaksamista, kun taas elintapasairaudet heikentävät sitä. Siksi ylipainoon, verenpaineen nousuun, korkeaan verensokeriin, rasva-arvojen poikkeamiin ja epäterveellisiin elintapoihin olisikin hyvä puuttua ajoissa. Ehdottomia esteitä savusukellukselle ovat sepelvaltimotauti ja aivoverenkierron häiriöt.

Toinen erityistä terveyttä vaativa ammattiryhmä on merimiehet ja laivatyöntekijät, joiden on kyettävä vähintään keskiraskaaseen työhön. Hyvän työkyvyn säilyttämiseksi hyvät elintavat ovat tärkeitä. Laivalla työskentelevällä ei saa olla sellaista sairautta, joka voisi pahentua valvomisen, epäsäännöllisen työrytmin tai poikkeavan fyysisen tai psyykkisen rasituksen seurauksena tai joka vaatii pysyvää lääkehoitoa. Heidän tulee myös kyetä tehtäväänsä myös poikkeusoloissa. Insuliinihoitoa vaativa diabetes ja sepelvaltimotauti voivatkin olla este laivatyölle.

Elintarvikealalla tehdään puolestaan vuorotyötä ja yötyötä, ja työ voi sisältää myös altistumista kylmälle ja/tai kuumalle. Kylmätyössä terveysuhka on sepelvaltimo- ja verenpainetautia sairastavilla ja kuumatyössä riskejä aiheuttavat ylipaino ja huono fyysinen kunto. Myös hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja aineenvaihdunnan sairaudet haittaavat kuumatyössä selviytymistä. Muita kylmälle altistavia töitä ovat työt varastoilla, maa- ja metsätaloudessa sekä joskus kaupan alalla. Kuumalle altistuvat puolestaan voimaloissa, valimoissa ja pesuloissa työskentelevät. Näissä olosuhteissa työskentelevillä siivoojilla saattaa olla jopa suurempi riski kuin varsinaisilla kuuma- tai kylmätyöntekijöillä, mikäli heidän varustelunsa ei ole oikea.

Maa- ja metsätaloudessa työn kuormittavuus on vähentynyt, mutta silti työ usein sisältää myös fyysisesti raskaita tehtäviä. Maatalouden työntekijöiden työhön kuuluu mm. fyysisesti raskaita nostoja ja siirtoja. Maatalouslomittajien on myös kyettävä yksintyöskentelyyn. Myös tapaturmavaarat (koneet, eläimet, kiire ja väsymys) kuuluvat työhön. Metsäalalla moottorisahalla työskentelevät metsurit altistuvat työssään kylmälle, kuumalle, melulle ja tärinälle. Työ on tällöin myös fyysisesti raskasta ja se kuormittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä sekä tuki- ja liikuntaelimistöä. Metsurit työskentelevät myös erilaisten koneiden ja laitteiden kanssa, mikä vaatii tarkkuutta. Mahdollisuudet ruokailla metsässä voivat olla rajalliset, ja ruokailu vaatii ennakointia. Myös siivoojien työ on fyysisesti raskasta ja altisteet ovat työpaikan mukaiset. Siivoja ei välttämättä ole tietoinen työpaikan altisteista. Edellä mainituissa töissä työkyky saattaa heiketä esimerkiksi ylipainon ja epäterveellisten elintapojen takia, ja elintapasairaudet saattavat olla este työstä suoriutumiselle.

Rakennusalalla työskentelevien työhön kuuluvat monenlaiset altisteet. Työ on myös fyysisesti raskasta ja työssä on tapaturmien vaara. Diabetes tai sydän- tai verisuonitauti saattaa heikentää työssä selviytymistä. Siksi myös rakennusalan työntekijöiden elintapoihin ja elintapasairauksien riskiin tulisi puuttua ajoissa ja ennaltaehkäisevästi. Rakennusalalla työskentelevät altistuvat myös melulle, lämpö- ja säätilaolojen vaihteluille sekä joissakin töissä haitallisille kemiallisille yhdisteille. Noin kolmasosaa rakennusalalla työskenteleviä haittaa pakkotahtisuus ja kiire.

Stressaavassa työssä saatetaan käyttää passiivisia stressinhallintakeinoja, syömistä ja juomista lievittämään stressaantunutta oloa. Stressaantunut syö yleensä runsaasti energiaa sisältäviä rasvaisia ja sokerisia ruokia, mikä altistaa lihavuudelle. Stressiruokien syöminen saattaa vakiintua tavaksi, josta on vaikea päästä eroon. Alkoholin juominen rentoutumiseen saattaa auttaa tilapäisesti, mutta esimerkiksi unen laatu on jo muutaman alkoholiannoksen jälkeen huonompi, mikä lisää väsymystä seuraavana päivänä. Tästä saattaa seurata väsymyksen ja huonojen elintapojen kierre. Ravitsemusterapeutti voi antaa neuvoja syömisen hallinnan parantamiseksi. Esimerkiksi epäsäännölliset työajat ja kiire saattavat hankaloittaa säännöllistä ruokailua ja siten myös syömisen hallintaa. Tällaisiin tilanteisiin tulisi olla varautunut esimerkiksi eväillä. Toisaalta tunteiden hallintaa ja stressin lievitystä muilla, terveellisemmillä keinoilla voidaan joutua opettelemaan.

Työ on tekijälleen tärkeä, joten työkyvyn ja työn säilyminen on tärkeää. Varhaisella puuttumisella voimme vähentää elintapasairauksien kehittymistä ja hyvällä hoidolla turvata työn niillekin, joilla sairauksia jo on. Työterveyshuollon tulisi käyttää hyväksi ravitsemusterapeutin palveluja sekä yksilö- että ryhmäohjauksessa tai muilla mahdollisilla tavoilla.

Kirjallisuutta

1. Uniapnean Käypä hoito -suositus. Duodecim 2010.
2. Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Helsinki 2005.
3. Priha E, Repo S, Savinainen M, Lappalainen J, Oksa P. Rakennusalan terveys ja turvallisuus 2000-luvulla. Työterveyslaitos, Tampere 2009.