Painonhallinta-asiakkaan matkakumppanina

Matkavalmistelut

Asiakkaan painonhallintaprosessi alkaa siitä, kun hän itse motivoituu muutokseen. Milloin ihminen motivoituu niin paljon, että ryhtyy tekemään jotain? Ystävä on sairastunut sydäninfarktiin? Riittävän moni on ottanut terveysasian esille? Omat veriarvot ovat punaisella? Kaveri on onnistunut painonhallinnassaan? Oma sairastuminen? Tarvitaan pysähdys tai pysäytys. Asiakas joutuu havahtumaan ja sen myötä punnitsemaan omaa tapaansa toimia. Anita Malinen puhuu säröstä, joka on edellytys muutokselle. Särö syntyy, siitä kun elämänkokemus ja ravisteleva oppimiskokemus törmäävät toisiinsa: turvallinen elämänkulku ja sen jatkuvuus murtuvat, ja asiakkaassa herää aito oppimisen halu. Särön toivossa pyydän asiakasta jo ennen ensimmäistä tapaamistamme pitämään ruokapäiväkirjaa kahdelta arkipäivältä ja yhdeltä viikonlopun päivältä ja tuomaan sen mukanaan tapaamiseemme. Muistan erään asiakkaan, joka tulleessaan ensimmäiseen tapaamiseemme totesi jo ennen istuutumistaan, että "nyt tiedän mistä kiikastaa: juon kahvia koko työpäivän ajan ja alan syödä ruokaa vasta töitten jälkeen". Ruokapäiväkirja oli tehnyt tehtävänsä.

Yhteinen matka alkaa

Oma tavoitteeni on edistää asiakkaan kykyä oman painonsa hallinnassa. Pyrin välttämään ulkoista hallintaa, kuten suoria ohjeita ja ruokalistoja. Niiden sijaan rakennamme asiakkaan kanssa yhdessä hänen sisäistä hallintaansa. Lisääntynyt hallinnan kyky todentuu ajan kuluessa pysyvinä elämäntapamuutoksina ja lopulta myös painon laskemisena. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että prosessi on erittäin hidas oppimis- ja muutosprosessi – kärsivällisyyttä ja huumorintajua tarvitaan.

Tapaamme asiakkaan kanssa tunnin tapaamisissa kuusi kertaa 3–4 viikon välein eli yhteinen matkamme kestää 5–6 kuukautta. Omien tapaamiskertojeni lisäksi tarjoan asiakkaalle hänen tarpeensa mukaan työfysioterapeutin ja/tai työterveyspsykologin tapaamista. Tapaamisten aikavälin rytmitys on syntynyt kokemuksen kautta, tuntuu siltä, että tapaamisen jälkeen kolme neljä viikkoa on sopiva aika asiakkaalle ajatella ja harjoitella uusia tapoja toimia. Omasta puolestani koen, että tapaamisen "henki kantaa" sopivasti tämän ajan. Motivaation kartoittamiseen käytän jana-asteikkoa: 0 (ei kiinnosta lainkaan) – 10 (täysillä mukana). Kuutosella ei kannata aloittaa prosessia lainkaan, seitsemällä voi aloittaa, mutta se on mielestäni heikohko motivaatio. Useimmiten matala motivaatio nousee ensimmäisen tapaamisen kuluessa sille tasolle, että prosessia kannattaa jatkaa. Kyselen myös asiakkaan odotuksia. Joskus asiakkaat eivät osaa odottaa mitään, toiset toivovat tukea painonhallintaan ja joskus taas he toivovat minun laihduttavan heidät. On hämmästyttävää, miten hyvin asiakkaat osaavat vastata kysymykseeni siitä, mikä hänen ruokailutottumuksissaan on hänen omasta mielestään ongelmallisinta. Tästä määrittelystä asiakkaan on helppo lähteä nimeämään painonhallintatavoitteensa. Tavoitteiden on hyvä olla konkreettisia ja realistisia muutoksia ruokailutavoissa ja tottumuksissa. Jos suinkin saan asiakkaan suostumaan, niin jätämme painotavoitteen määrittelemättä; haluan pitää valokeilan ruokailu- ja liikuntatottumusten muutoksen harjoittelussa. Bonuksena voi muutama kilo pudota, mutta sitä ei hehkuteta. Hehkutetaan mieluummin sitä, että aiemmin lounaan kahvilla kuitannut on opetellut syömään aterian puolenpäivän aikaan. Jätän siis puntarin omiin oloihinsa: mittaan painon ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamiskerralla ja kotonakaan ei mielellään punnita. Jos asiakas haluaa välttämättä mitata jotain, niin askelmittari on hyvä. Se mittaa muuttunutta toimintaa.

Matkalla

Muutosprosessissa on tarkoitus edetä pienin ja helpoin askelin kohti tavoitetta. Muutoshalun syntymiseen tarvitaan siis särö. Ohjaan asiakasta pohtimaan ja näkemään omaa toimintaansa ja pyrin itse tuomaan uusia näkökulmia esille. Kyselen mikä ja miksi -kysymyksiä: mikä on muuttunut, mikä onnistuu, miksi kokemus on tietynlainen. Pyrin asiakasta arvostavaan, tasavertaiseen dialogiin, jossa kuuntelu on etusijalla. Vasta oivallusten kautta on mahdollisuus uudenlaisille toimintatavoille. Käytän jokaisella tapaamiskerralla runsaasti aikaa muutosprosessin näkyväksi tekemiseen. Usein asiakas ei itse yksin huomaa myönteisiä muutoksia omassa käyttäytymisessään. Kartoitan ja kirjaan ne ja näin pystyn osoittamaan asiakkaan muutoksen etenemistä. Annan tulosteen asiakkaalle mukaan, jotta hän voi palata tarkastelemaan prosessiaan myöhemminkin. Jokaisella kerralla käyn läpi jonkun verran ravintotietoutta toimintatapojen muutoksen tueksi. Aina tapaamisen lopuksi pyydän asiakasta itseään määrittelemään yhden asian, jota harjoittelemalla hän etenee muutosprosessissaan. Muutoksen tulee olla sellainen, jota hän voi noudattaa pysyvästi. Yleensä asiakkaat ovat hyvin motivoituneita ja innostuneita: tämä ei ollutkaan liian vaikeata.

Jokaisella asiakkaalla on oma polkunsa ja tapansa. Esimerkiksi toinen on on-off -tyyppi, joka joko syö suklaata kokonaisen levyn tai sitten lopettaa kokonaan, toinen taas voi vaihtaa suklaalevyn patukkaan. Tyypillisiä ongelmakohtia asiakkaillani on esimerkiksi se, että he eivät "ehdi" syödä päivällä lounasta ja työpäivä kuluu napostellen kaikenlaista pientä tai sitten mennään pelkästään kahvin voimalla. Toinen yleinen ongelma on se, että työpäivä sujuu ruokailun suhteen mallikkaasti, mutta illalla syödään pitkin iltaa voileipää, kahvileipää, makeisia, nakkia, piirakoita jne.

Tapaamisten edetessä asiakkaan taidot karttuvat esimerkiksi siten, että hän tunnistaa ja tiedostaa lipsumistilanteen ja oivaltaa myös sen taustasyyn sekä pystyy laatimaan toimintasuunnitelman samanlaisia tilanteita varten: "Kaupassa huomaan joskus hyöriväni aikaisempien ostostottumusteni mukaisissa paikoissa, kunnes havahdun, että tämä ei olekaan hyvä valinta." tai "Joskus kun olen oikein väsynyt, voin ostaa suklaapatukan, mutta nyt olen jättänyt senkin ostamisen pois". Useilla asiakkailla on lähtötilanteessa jonkinlaista suolistovaivaa, kuten vatsakipuja, ummetusta tai närästystä. Nämä vaivat jäävät melko nopeasti pois. Tätäkään muutosta asiakkaat eivät yleensä itse huomaa ellen kysy sitä.

Pyrin ohjaamaan asiakasta siten, että hän saa edetä omaan tahtiinsa ja omaa polkuaan. Hillitsen tahtia, jos asiakas näyttää selvästi laihduttavan. Mikäli matkanteko tuntuu pysähtyneen pysyvästi, pyydän asiakasta arvioimaan kokonaistilanteensa sekä halunsa jatkaa ja jätän seuraavan tapaamisajan varaamisen asiakkaalle itselleen. Pyrin yleensä välttämään ohjeiden antamista, mikä tuntuu itsestäni joskus todella vaikealta. Toisinaan taas tulee tilanteita, joissa esimerkit ja tarinat ovat oivallinen tapa edetä. Asiakkaan kokemat onnistumiset ja lisääntyvä hallinnan tunne kasvattavat motivaatiota ja edistävät sitoutumista prosessiin.

Yhteinen matka loppuu

Viimeisellä tapaamiskerralla arvioimme asiakkaan kanssa yhdessä puolen vuoden yhteistä matkantekoa. Yleensä asiakkaat saavuttavat tavoitteensa hyvin. Puolessa vuodessa uusista tavoista ja tottumuksista ehtii jo syntyä rutiineja, sisäinen hallinta on kehittynyt. Painokin voi laskea muutaman kilon, 2–4 kg. Arvioin asiakkaan edistystä kaikkien edeltävien tapaamismerkintöjeni avulla pyrkien löytämään ja yhdistämään palapelin palasista isompia kokonaisuuksia ja uusia yhteyksiä. Pyydän myös asiakasta arvioimaan omaa muutosprosessiaan sekä arvioimaan minun toimintaani. Erään asiakkaan ehdotuksesta tarjoan nykyisin seurantatapaamista 3–4 kuukauden päähän.

Painonhallinta-asiakkaan oppimisen ohjaaminen on yksi innostavimmista ja kiehtovimmista asioista työssäni. Aikuisen oppimisen ohjaaminen edellyttää heittäytymistä epävarmuuteen, senhetkiseen tilanteeseen. Ei ole turvallista rutiinia, jota seurata, vaan asiakas antaa keskustelussamme ne suuntaviitat, joita kohti edetään. Tämä edellyttää jatkuvaa keskittymistä siihen, mitä asiakas sanoo. Perustan oppimisen ohjaamisen ratkaisukeskeisyyteen, dialogisuuteen, reflektiivisyyteen ja Kolbin kokemuksellisen oppimisen malliin.