Mitä makeuttajaksi sokerin tilalle?
Keskustelu makeutusaineiden ympärillä on vilkasta, kun lisäaineet ovat taas nousseet otsikoihin. Onko sokerin korvaaminen muilla makeuttajilla järkevää? Tärkeää on suhteuttaa asia kokonaisruokavalioon. Kuinka tärkeässä roolissa makeat ruoka-aineet ovat yksittäisen työterveyshuollon asiakkaan päivittäisessä ruokavaliossa, ja vievätkö ne liikaa tilaa monipuoliselta ruokavaliolta?
Mitä makeuttajat ovat?
Makeuttajia on kolmenlaisia: sokereita, sokerialkoholeja ja energiattomia makeutusaineita. Kaikilla on sama tavoite - saada elintarvike tai syötävä ruoka tai juoma makeaksi tai makeammaksi. Siinä, kuinka tehokkaasti kukin makeuttaja makeuttaa, on suuria eroja. Kun tavallisen sokerin eli sakkaroosin suhteellinen makeus on 100, on esimerkiksi glukoosin eli rypälesokerin makeus samalla asteikolla 60–70 ja asesulfaami K:n 20 000.
Luonnon omat sokerit
Yleisin luonnossa esiintyvä sokeri on rypälesokeri eli glukoosi, toiselta nimeltään dekstroosi. Glukoosia syntyy kasveissa yhteyttämisen tuloksena. Toinen yleinen sokeri on hedelmäsokeri eli fruktoosi. Glukoosia ja fruktoosia on luontaisesti marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa ja hunajassa. Sakkaroosia eli glukoosin ja fruktoosin seosta eli puhekielessä sokeria, on luontaisesti marjoissa, hedelmissä ja joissakin kasviksissa. Erityisesti sakkaroosia löytyy sokerijuurikkaasta ja sokeriruo'osta, joita käytetäänkin sokeriteollisuudessa sokerin raaka-aineina. Disakkarideja eli kaksinkertaisia sokereita ovat maitotuotteiden laktoosi eli maitosokeri (fruktoosin ja galaktoosin seos), sekä maltoosi eli mallassokeri, joka muodostuu kahdesta eri glukoosiyksiköstä. Muiden muassa viljoissa on tärkkelystä ja selluloosaa, jotka ovat polysakkarideja eli useimmiten sadoista tai tuhansista glukoosiyksiköistä muodostuneita hiilihydraatteja.
Sakkaroosin eli sokerin lisäksi elintarvikkeissa käytetään makeuttamiseen yleisesti sakkaroosin osasia eli glukoosia ja fruktoosia sekä niiden tärkkelyssiirappimuotoja (esim. glukoosisiirappi ja fruktoosi-glukoosisiirappi).
Sokerialkoholit eli polyolit
Sokerialkoholeja ovat sorbitoli, mannitoli, ksylitoli, isomalti, laktitoli, maltitoli ja erytritoli. Niitä löytyy luonnosta hyvin pieniä pitoisuuksia. Esimerkiksi sorbitolia on omenoissa, päärynöissä ja pihlajanmarjoissa, mannitolia sienissä, sellerissä ja oliiveissa, ksylitolia koivussa, marjoissa ja hedelmissä ja erytritolia hedelmissä ja sienissä. Isomalti valmistetaan sakkaroosista, maltitoli maltoosista ja laktitoli laktoosista. Elintarvikekäyttöön kaikki polyolit valmistetaan sokereita pelkistämällä. Erytrioli on energiaton sokerialkoholi, ja muut sokerialkoholit sisältävät energiaa 60 % sokereiden sisältämästä energiasta (2,4 kcal/g vs. 4 kcal/g).
Sokerialkoholeista ksylitoli on terveysvaikutuksiltaan tunnetuin. Eniten on tutkittu sen hammasystävällisyyttä. Jo vuonna 1973 osoitettiin ksylitolin vähentävän kariesta hampaissa. Myös muut sokerialkoholit ovat hammasystävällisiä. Suun mikrobit eivät pysty käyttämään sokerialkoholeja ravintonaan eikä suun pH laske sokerialkoholien nauttimisen jälkeen. Sokerialkoholit imeytyvät tavallista sokeria hitaammin ja epätäydellisemmin elimistöön. Tämä johtaa veden pidättäytymiseen suoleen ja seurauksena voi olla ripulia, ilmavaivoja, vatsan murinaa, turvotusta ja vatsakipuja erityisesti silloin, kun polyoleja nautitaan kerrallaan suuria määriä. Mikäli polyoleja on elintarvikkeessa yli 10 %, on siitä oltava pakkauksessa varoitusmerkintä "Liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia".
Energiattomat makeutusaineet
Energiattomiksi makeutusaineiksi luetaan aspartaami, aspartaami-asefulfaamisuola, asesulfaami-K, sakariini, sukraloosi, syklamaatti, taumatiini ja neohesperiini. Aspartaami (kuten ei myöskään tästä syystä aspartaami-asesulfaami K -yhdistelmä) ei ole täysin energiaton, mutta aspartaamia tarvitaan makeuttamiseen niin pieniä määriä, ettei sen tuomalla energiamäärällä ole merkitystä. Kokonaisuutena tätä ryhmää kutsutaan yleisesti myös keinotekoisiksi makeutusaineiksi, vaikka osalla niistä on vastineita luonnossa. Sakariini, syklamaatti ja asesulfaami K ovat täysin keinotekoisia. Taumatiini on proteiini, jota saadaan Thaumatococcous daniellii -kasvista. Neohesperidiini on sitrushedelmien kuorista peräisin oleva makeuttaja, mutta sitä on käsitelty kemiallisesti. Aspartaamia valmistetaan kemiallisesti asparagiinihappo- ja fenyylialaniini-aminohapoista. Kyseisiä aminohappoja on monissa proteiineissa, joita saamme luontaisesti ruokavaliomme mukana.
Kaikista energiattomista makeutusaineista on tehty turvallisuusarvioinnit ja ne on todettu turvallisiksi. Aspartaamista turvallisuusarviointeja on tehty eniten ja juuri maaliskuussa tänä vuonna (2011) Euroopan turvallisuusviranomainen EFSA antoi siitä viimeisen arvionsa todeten sen edelleen turvalliseksi makeutusaineeksi. Aspartaamia sisältävissä tuotteissa pitää olla merkintä "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Kyseinen merkintä on tarkoitettu harvinaista aineenvaihduntasairautta, PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastaville. PKU-tautia sairastavat eivät kykene hajottamaan fenyylialaniinia. Muille henkilöille merkinnällä ei ole merkitystä. Suomessa sakariinia ja syklamaattia ei suositella raskaana oleville eikä imettäville.
Makeuttajien arviointia kokonaisravitsemuksessa ja eri tilanteissa
Makeuttajat ja lihavuus
Sokeri vie tilaa elimistön kipeästi tarvitsemilta ravintoaineilta, kuten vitamiineilta ja kivennäisaineilta. Lisätystä sokerista saa suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan tulla korkeintaan 10 prosenttia kokonaisenergiasta. Käytännössä tämä vastaa esimerkiksi 2000 kcal:n ruokavaliossa 50 grammaa sokeria (taulukko 2). Näyttää siltä, että nestemäisessä muodossa nautittu sokeri lihottaa enemmän kuin kiinteässä muodossa saatu sokeri. Hypoteesina tälle pidetään sitä, että sokeripitoisena nautittu neste ei anna samanlaista kylläisyydentunnetta kuin saman energiamäärän nauttiminen kiinteänä ruokana.
Oleellista on se, nautitaanko lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita, ovat ne sitten juomia tai kiinteitä kuten karkkeja, kerralla suuria määriä tai muun tekemisen yhteydessä, kuten televisiota katsellessa. Kyseisissä tapauksissa niistä saatava energiamäärä nousee nimittäin herkästi suureksi. Järkevämpää on nauttia luontaisesti luonnon omia sokereita sisältäviä sekoituksia eli hedelmiä ja marjoja makeannälän yllättäessä. Samalla elimistö saa myös vitamiineja ja kivennäisaineita sekä ravintokuitua.
Pystyykö painoon vaikuttamaan vaihtamalla sokeripitoiset juomat energiattomilla makeutusaineilla makeutettuihin juomiin? On arveltu, että keinotekoisesti makeutetut juomat totuttaisivat kuluttajat makean makuun, mikä voisi lisätä syömistä. Toisaalta energiattomilla makeutusaineilla makeutetut juomat on tutkimuksissa myös yhdistetty painonlaskuun. Asiasta ei ole pitkän ajan näyttöjä tai se on vähäistä, joten aihe vaatii lisätutkimuksia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta toteaa "Juomat ravitsemuksessa" -raportissaan, että energiaa sisältämättömät virvoitus- ja mehujuomat ovat suositeltavampia kuin energiapitoiset vastaavat juomat. Toisaalta raportissa sanotaan, että ko. juomien käyttötiheyden päivän aikana on oltava pieni niiden sisältämien happojen ja kolajuomien kofeiinin takia. Painonhallinnan kannalta suositeltavia juomia ovat vesi, kahvi, tee ja vähärasvaiset maitotuotteet. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että huolimatta vähäsokerisuudestaan light-siiderit ja muut light-alkoholijuomat sisältävät alkoholia, joka tuo energiaa. Puhuttaessa makeisista ja painonhallinnasta ratkaisevassa roolissa ovat sokeria sisältävien makeisten käyttötiheys ja -määrät. Ksylitolilla tai sorbitolilla makeutetut pastillit tai makeiset tuskin ovat ratkaisu painonsa kanssa kamppailevalle. Ei myöskään se, että sokeriset jugurtit vaihdetaan energiattomilla makeutusaineilla makeutettuihin jugurtteihin. Jollekulle asiasta voi olla hyötyä, mikäli jugurttimäärät ovat olleet päivittäin suuria. Painonhallinnan kannalta parasta on pienentää jugurtin käyttö järkeviin määriin ja nauttia se rasvattomana ja maustamattomana marjojen tai hedelmien kera. Tällöin elimistö saa myös kylläisyyttä antavaa kuitua ja suojaravintoaineita.
Makeuttajat ja hampaat
Energiattomilla makeutusaineilla, yleisesti aspartaamilla, asesulfaami K:lla tai sukraloosilla makeutetut juomat sisältävät yleensä paljon happoja, mm. sitruuna- tai fosforihappoa. Niinpä kyseisten juomien pH on hyvin matala (3–3,1), mistä syystä ne aiheuttavat hampaiden eroosiota. Happamia juomia, olivat ne sitten sokerilla tai energiattomilla makeutusaineilla makeutettuja ei suositella päivittäiseen käyttöön. Sokeri aiheuttaa hampaiden eroosion lisäksi happohyökkäyksen jokaisella nautintakerralla. Täysmehua voi nauttia 1–2 dl päivässä, mieluiten aterian yhteydessä.
Makeuttajat ja diabeetikot
Runsas sokerin ja fruktoosin käyttö nostaa veren triglyseridipitoisuutta. Kohtuullisella määrällä sokeria ei ole haitallista vaikutusta glukoosi-, insuliini- tai lipidiaineenvaihduntaan. Diabeetikko voi käyttää tavallista sokeria, mutta harkiten ja koko väestölle suositellun enimmäismäärän puitteissa. Tavallinen sokeri sopii leivonnaisiin, ja myös jälkiruuat voi makeuttaa pienellä määrällä sokeria tai vaihtoehtoisesti keinotekoisella makeutusaineella. Esimerkiksi juhlatilanteissa ei erikseen tarvitse leipoa fruktoosilla kakkua diabeetikkoja varten, vaan sama sokerikakku käy kaikille juhlijoille. Sokeroitu juoma nostaa nopeasti veren glukoosia, joten sokerilla makeutettujen juomien sijaan keinotekoisesti makeutetut juomat ovat diabeetikolle suositeltavampia valintoja. Vesi on diabeetikollekin paras janojuoma. Huonossa glukoositasapainossa olevan tai ylipainoisen diabeetikon tulee vähentää sokerin käyttöä. Runsas makeisten nauttiminen voi olla huonon hoitotasapainon taustalla. Kaikille diabeetikoille ksylitolilla makeutetut makeiset ja purukumit ovat suositeltavia vaihtoehtoja nimenomaan hampaiden reikiintymistä ehkäisevien ominaisuuksiensa takia.
Sokerialkoholit ja ruoansulatuskanavan sairaudet
Sokerialkoholeja sisältävien makeisten ja purukumien käyttö voi aiheuttaa oireita joistakin ruoansulatuskanavan sairauksista kärsiville henkilöille. Täytyy muistaa, että oireet ovat yksilöllisiä ja ehdotonta välttämistä ei tarvita, mikäli henkilö ei ole havainnut esimerkiksi sorbitolin tai ksylitolin aiheuttavan oireita. Sairauksia ja oireita, joissa sokerialkoholia sisältävien tuotteiden käyttö kannattaa tarkistaa, ovat mm. sappitauti, ärtynyt paksusuoli, paksusuolen divertikuloosi, ilmavaivat, ripuli ja Crohnin tauti.
Raskas ruumiillinen työ ja juomat
Raskasta ruumiillista työtä tekevien työntekijöiden, muiden muassa remontti- ja kirvesmiesten juomistapoihin työpäivän aikana kannattaa kiinnittää huomiota. Raskasta työtä tekevä hikoilee paljon, joten juomaa voi tarvita hyvinkin 1,5–2 litraa työpäivän aikana. Paras juoma raskasta työtä tekevälle on vesi tai vähänatriuminen kivennäisvesi. Miksei osaa kokonaisjanojuomamäärästä voisi nauttia myös rasvattomana maitona? Maito säilyy kylmänä termospullossa. Virvoitusjuomat tai mehut, olivat ne sokerillisia tai energiattomilla makeutusaineilla makeutettuja, eivät ole hyviä vaihtoehtoja happamuuden takia. Kolajuomien kofeiini ja yleensäkin juomien jatkuva "napostelu" voivat lisäksi aiheuttaa vatsavaivoja. Sokeripitoinen juoma ei saa olla päivään energiaa tuova aines. Tasapainoinen lounasateria ja kahvitauoilla nautitut täysjyväiset leivät ja hedelmät takaavat energiansaannin työpäivän ajaksi.
Yhteenvetoa
Sokeripitoiset ruoka-aineet eivät ole ravitsemuksellisesti välttämättömiä, mutta niitä voi sisältyä ruokavalioon, kunhan määrät ovat pienet ja ruokavalio on muilta osin kunnossa. Sokeria voi halutessaan korvata muilla makeuttajilla. Sokerialkoholit ovat hammasystävällisiä, mutta niiden käyttöä rajoittaa suurina määrinä nautittuina laksatiivisuus. Energiattomilla makeutusaineilla makeutettuja juomia kannattaa käyttää vain harkiten, sillä ne sisältävät hampaiden eroosiota aiheuttavia happoja. Maitotuotteissa ravitsemuksellisesti järkevintä on valita sokerillisen tai energiattomalla makeutusaineella makeutetun tuotteen sijaan rasvaton, maustamaton vaihtoehto, jota voi maustaa makunsa mukaan luonnon omilla makeuttajilla eli marjoilla ja hedelmillä.
| ADI = accepted daily intake = hyväksyttävä päiväsaanti = se hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia | ||||
| Makeuttaja | Synonyymejä | Energiaa/g kJ/kcal | Suhteellinen makeus (sakkaroosi = 100) | ADI-arvo* |
|---|---|---|---|---|
| Sokerit | ||||
| Sakkaroosi | sokeri | 17 kJ/4 kcal | 100 | - |
| Glukoosi | rypälesokeri | 17 kJ/4 kcal | 60–70 | - |
| Fruktoosi | hedelmäsokeri | 17 kJ/4 kcal | 120–130 | - |
| Maltoosi | mallassokeri | 17 kJ/4 kcal | 50 | - |
| Laktoosi | maitosokeri | 17 kJ/4 kcal | 40 | - |
| Tärkkelyssiirapit | ||||
| 17 kJ/4 kcal | 40–60 | - | ||
| Sokerialkoholit | ||||
| Sorbitoli, E420 | 10 kJ/2,4 kcal | 60 | ei ole tarpeen | |
| Mannitoli, E421 | 10 kJ/2,4 kcal | 60–70 | ei ole tarpeen | |
| Isomalti, E953 | 10 kJ/2,4 kcal | 50–60 | ei ole tarpeen | |
| Maltitoli, E953 | 10 kJ/2,4 kcal | 80 | ei ole tarpeen | |
| Laktitoli, E966 | 10 kJ/2,4 kcal | 40 | ei ole tarpeen | |
| Ksylitoli, E967 | koivusokeri | 10 kJ/2,4 kcal | 90–100 | ei ole tarpeen |
| Erytrioli, E968 | 0 kJ/0 kcal | 65 | ei ole tarpeen | |
| Energiattomat makeutusaineet | ||||
| Asesulfaami K, E950 | 0 kJ/0 kcal | 20 000 | 9 mg/kg/vrk | |
| Aspartaami, E951 | 0 kJ/0 kcal | 18 000 | 40 mg/kg/vrk | |
| Aspartaami-asesulfaamisuola, E962 | 0 kJ/0 kcal | 35 000 | 40 mg/kg/vrk | |
| Neohesperidiini, E959 | 0 kJ/0 kcal | 125 000 | 5 mg/kg/vrk | |
| Sakariini, E954 | 0 kJ/0 kcal | 30 000 | 5 mg/kg/vrk | |
| Sukraloosi, E955 | 0 kJ/0 kcal | 60 000 | 15 mg/kg/vrk | |
| Syklamaatti, E952 | 0 kJ/0 kcal | 3 000 | 7 mg/kg/vrk | |
| Taumatiini, E957 | 0 kJ/0 kcal | 300 000 | ei määritelty | |
| Energiataso | Tuotteet, joista kertyy sokeria n. 10 % kokonaisenergiasta |
|---|---|
| 1500 kcal | 1 jäätelötuutti + 1,5 dl maustettua jogurttia + 1,5 dl sokeroitua marjakiisseliä |
| 2000 kcal | 2 dl maustettua jogurttia + 1 pikkupulla + 50 g hedelmäkarkkeja |
| Juomia ei kuitenkaan suositella päivittäiseen käyttöön juomien happamuuden takia. | ||
| Aine | Aikuiset (60 kg) | Lapset (30 kg) |
|---|---|---|
| Asesulfaami K:a (E950) sis. juomat | max 2,5 litraa/vrk | max 1,3 litraa/vrk |
| Aspartaamia (E951) sis. juomat | max 4 litraa/vrk | max 2 litraa/vrk |
| Sukraloosia (E955) sis. juomat | max 3 litraa/vrk | max 1,5 litraa/vrk |
| Kofeiinia sis. kolajuomat | raskaana olevat: n. 2 litraa/vrk | max 5,5 dl/vrk |
THM, laillistettu ravitsemusterapeutti – Ravitsemusaakkoset Oy
Terveystalo Oulu Rotuaari
eija@ravitsemusaakkoset.fi
Kirjallisuutta
- Diabeetikon ruokavaliosuositus. Diabetesliitto 2008. http://www.diabetes.fi/
- Elintarviketurvallisuusviraston Eviran nettisivut. http://www.evira.fi/
- Euroopan turvallisuusviranomaisen EFSA:n nettisivut. http://www.efsa.europa.eu/
- Juomat ravitsemuksessa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan raportti 2008. http://www.vrn.fi/
- Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. STM:n julkaisuja 2004:11. http://www.vrn.fi/
- Lisäaineopas. Eviran julkaisuja 4/2009. http://www.evira.fi/
- Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005. http://www.vrn.fi/
