Työuupumuksen yhteys syömiskäyttäytymiseen ja painoon työikäisillä

Syömiskäyttäytyminen, stressi ja paino

Tunnesyöminen ja impulsiivinen syöminen ovat yhteydessä suurempaan painoon ja lihavuuteen. Tunnesyömistä kuvaa syöminen alakuloon, yksinäisyyteen tai huoliin. Impulsiivinen syöminen tarkoittaa tilanteita, jossa syömistä on hankala lopettaa, "vatsa vaikuttaa pohjattomalta kaivolta" tai "syödessä tuntuu siltä, että ei voi lopettaa". Impulsiivisessa syömisessä halun syödä voi herättää esimerkiksi herkullisen ruoan näkeminen tai tuoksu. Impulsiivisen syömisen ja tunnesyömisen vähenemisen on havaittu olevan yhteydessä parempiin laihdutustuloksiin. Stressi voi laukaista impulsiivisen syömisen tai tunnesyömisen. Stressaantuneiden on tutkittu syövän enemmän runsasenergistä, paljon rasvaa ja sokeria sisältävää ruokaa, kuten pitsaa, hampurilaisia ja suklaata. Ihmiset voivat kuitenkin reagoida stressiin eri tavoin: tunnesyöjät lisäävät syömistään stressaantuneina, kun ei-tunnesyöjillä syöminen vähenee. On arveltu että kortisolin eritys stressaantuneena vaikuttaa omalta osaltaan siihen syödäänkö stressaantuneena enemmän vai ei. Ne joilla eritys on ollut suurempaa, on energian saantikin ollut suurempaa. Myös alkoholin käyttö voi liittyä stressinhallintaan ja rentoutumiseen. Liian pitkät ateriavälit ja epäterveellinen ruoka herkistävät impulsiiviselle syömiselle, kun tunnesyöminen taas liittyy stressaantuneen olon lievittämiseen syömällä ja juomalla. Naisilla stressiin liittyvä syöminen on yleisempää kuin miehillä.

Laihtuakseen on tietoisesti muutettava syömiskäyttäytymistään. Joustavan tietoisen syömisen rajoittamisen on havaittu olevan negatiivisessa yhteydessä painoon ja toisaalta sen lisäämisen on havaittu ennustavan parempia laihtumistuloksia. Tietoinen syömisen rajoittaminen tarkoittaa ruoan määrän vähentämistä tarkoituksena laihtua tai hallita painoa. Tietoinen syömisen rajoittaminen liitetään vähäisempään rasvaisten ja sokeristen ruokien syöntiin ja runsaampaan kasvisten ja runsaskuituisen leivän syöntiin. Stressi, työuupumus ja voimavarojen puute altistavat repsahduksille, jolloin palataan helpommin entiseen, usein epäterveellisempään ruokavalioon ja ollaan herkempiä impulsiiviselle syömiselle ja tunnesyömiselle. Positiivisten elintapamuutosten tekeminen ja syömiskäyttäytymisen muuttaminen saattaa näin olla hankalampaa työssä uupuneelle.

Työuupumuksen yhteys syömiskäyttäytymiseen

Työterveyslaitoksen toteuttama ja Suomen Akatemian rahoittama hanke Elintapaohjauksen parhaat käytännöt tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän ehkäisemiseksi (SALVE) selvitti työuupumuksen vaikutusta syömiskäyttäytymiseen ja painoon työikäisillä Espoon kaupungin työntekijöillä (n=352). Tutkimusaineisto muodostui Työterveyslaitoksen, VTT:n ja Aalto yliopiston toteuttamasta Nuadu: Terveyden edistäminen terveysteknologialla -hankkeesta. Työuupumusta selvitettiin Bergen Burnout Indicator -15:sta (BBI-15) ja syömiskäyttäytymistä Three Factor Eating Behavior Questionnaire-18:sta (TFEQ-18). Naisia (81 %) ja miehiä (19 %) tutkittiin erikseen, koska syömiskäyttäytyminen eroaa sukupuolten välillä. Tutkimus osoitti työuupumuksen olevan yhteydessä tunnesyömiseen ja impulsiiviseen syömiseen naisilla. Niillä joilla ei esiintynyt työuupumusta tai joilla työuupumuksen pisteet vähenivät 12 kuukauden aikana, tunnesyöminen ja impulsiivinen syöminen väheni ja syömisen rajoittaminen lisääntyi.

Työuupumuksen ja syömiskäyttäytymisen huomioiminen työterveyshuollon elintapaohjauksessa

Stressiin ja huoliin syöminen tai juominen voi jatkuessaan johtaa toimintamalleihin, joista on hankalaa oppia pois. Uusien käyttäytymismallien oppiminen vaatii harjoittelua ja itsekuria. Repsahduksetkin kuuluvat normaaliin muutosprosessiin. Itsetunnon vahvistuessa on helpompi jatkaa eteenpäin. Riittävät voimavarat varmistavat sen, että resursseja uuden opetteluun on olemassa. Uupuneella ei todennäköisesti ole resursseja elintapamuutosten tekemiselle. Jos muutosta lähdetään yrittämään vähäisin voimavaroin, on repsahduksen ja epäonnistumisen mahdollisuus suurempi. Ohjauksessa ei tule aiheuttaa lisäpainetta ennen kuin työuupumus on hoidettu ja resursseja on vapautunut.

Vaikka työuupumuksen korjaantuminen voi itsessään vähentää impulsiivista syömistä ja tunnesyömistä, tarvitaan myös muita keinoja niiden vähentämiseksi. Ravitsemusterapeutti voi auttaa ruokavalion ja syömisen ongelmien ratkaisussa, ja häntä kannattaa hyödyntää tarvittaessa. Ravitsemusterapeutti voi auttaa asiakastaan tunnistamaan syömiskäyttäytymistään haastattelemalla tai pyytämällä häntä täyttämään syömiskäyttäytymisen kyselylomakkeen (TFEQ-18). Oman käyttäytymisen tunnistaminen on tärkeää, jotta siihen voidaan vaikuttaa. Impulsiivisen syömisen vähentämisessä auttavat ateriarytmin säännöllisyys ja kuitupitoinen ruoka.

Tunnesyömisen vähentämiseksi tulee opetella stressin lievittämistä terveellisemmillä keinoilla kuin syömällä. Terveellinen keino lievittää stressaantunutta oloa on liikunta. Liikunnan tiedetään vapauttavan endorfiineja ja kohottavan mielialaa. Työstä poikkeavat harrastukset sekä perhe ja ystävät auttavat työstä irtautumisessa ja ajatusten viemisessä muualle. Tunteiden käsittelyyn on muitakin menetelmiä, kuten tietoisuusharjoituksia, joissa toimitaan tarkkailijoina ja kohdataan omat epämiellyttävät tunteet niihin puuttumatta. Altistusmenetelmät voivat sopia sellaiselle, jolle stressiruokien syömisestä on tullut tapa. Tällöin "herkkua" katsotaan, haistetaan tai maistetaan, mutta ei syödä. Kun altistusta toistetaan, vähenee sen aiheuttaman halun tai nälän tunne asteittain. Altistusharjoitus voidaan yhdistää tietoisuusharjoitukseen, jolloin se on todettu tehokkaammaksi. Altistuksen aikana voidaan myös tehdä jotakin muuta, kuten soittaa ystävälle tai vaikka kuunnella musiikkia.

Syömiskäyttäytymisen ja elintapojen muutoksessa on siis tärkeää arvioida käytettävissä olevat resurssit ja tiedostaa oma käyttäytyminen. Oman toiminnan tiedostamisessa on apuna syömiskäyttäytymisen kyselylomake (TFEQ-18). Sekä resurssien että syömiskäyttäytymisen arviointi auttavat henkilöä tiedostamaan painonhallinnan ja terveellisten elintapojen esteitä ja siten poistamaan niitä. Ravitsemusterapeutti voi tarvittaessa antaa henkilökohtaista tai ryhmämuotoista ohjausta syömiseen liittyvien pulmien ratkaisemiseksi. Työuupumuksen hoitaminen on olennaista ennen elintapamuutoksiin ryhtymistä.