Tapaus TK. 55-vuotias lihava työnjohtaja

TK on koulutukseltaan koneteknikko, ja hänellä on työkokemusta 31 vuotta samasta työpaikasta. Työ oli työnjohtotyötä, jossa fyysistä rasitusta oli lähinnä portaiden kiipeämisessä. Työsuhde on päättynyt kaksi vuotta sitten alkoholinkäytön vuoksi, minkä jälkeen TK on ollut työttömänä.

TK:lla on ollut masennusoireita yli 10 vuotta. Alkoholia hän on käyttänyt teini-iästä asti, ja työstressin pahentuessa alkoholinkäyttö lisääntyi. Alkoholinkäytöstä aiheutui runsaasti poissaoloja. Lisäksi TK:lla on kohonnut verenpaine ja siihen sekä ylipainoon liittyen sydämen vajaatoimintaa. Hän sairastaa II-tyypin diabetesta, jonka tasapaino ei kaikin ajoin ole ollut hyvä. Mitään diabeteksesta johtuvia elinvaurioita ei ole. Hänellä on myös astma. Vuonna 2003 hän sairastui työuupumukseen ja keskivaikeaan masennukseen, minkä vuoksi hän joutui yli puoli vuotta kestävälle yhdenjaksoiselle sairauslomalle.

TK:ta oli hoidettu terveyskeskuksessa ilman mitään kontakteja työterveyshuoltoon. Hän oli ollut myös mielenterveyskeskuksessa, mutta hoitojaksot keskeytyivät toistuvasti. Sairausloman pitkittyessä v. 2003 Kela lähetti TK:n psykiatrin arvioon, jolloin diagnooseiksi asetettiin keskivaikea masennus, työuupumus, alkoholiriippuvuus ja riippuvainen persoonallisuushäiriö. Oireina olivat mielenkiinnon puute sekä keskittymisvaikeudet. TK ei seurannut lehtiä tai TV:tä, sairauslomalla ollessaan hän vain makasi sängyssä koko päivän. Samoihin aikoihin tullut avioero pahensi masennusta. Psykiatrin statuksessa todettiin obeesi, hikoileva mies, jolla ei ollut viitettä vakavammasta psykiatrisesta sairaudesta. Hänellä oli itkuisuutta, ja hän teki keinottoman ja riippuvaisen vaikutelman. Psykiatri suositti hoito- ja kuntoutumistoimenpiteitä, mm. hoitoa A-klinikalla, sekä työhön paluun suunnittelemiseksi työpaikalla pidettävää työterveysneuvottelua, joka ei kuitenkaan toteutunut.

TK oli hakenut työkyvyttömyyseläkettä jo v. 2004 diagnooseilla masennus ja alkoholin liikakäyttö. Tuolloin hakemus hylättiin. TK:lla ei ollut alkoholin aiheuttamia elimellisiä poikkeavuuksia. Arvioitiin, että elämäntapamuutoksilla TK:n terveydentilaa voidaan parantaa. Työhön paluuta luvattiin tukea työkokeilulla, mutta sitä ei haettu.

TK haki uudelleen työkyvyttömyyseläkettä v. 2010. Väliaikana tilanne oli vaikeutunut. Sydämen toiminnanvajaus oli pahentunut ja fyysinen suorituskyky heikentynyt. Uutena diagnoosina tuli esiin sairaalloinen lihavuus, pituus 180 cm ja paino 172 kg eli painoindeksi 53. Siihen liittyen oireina oli väsyminen, hengenahdistus, johon myös astmalla osuutta, sekä liikkumisesta pahenevat selkä-, lonkka- ja polvikivut. TK pystyi ilmoituksensa mukaan kävelemään vain lyhyitä matkoja. Hänellä oli vaikeuksia selvitä päivittäisistä toiminnoista, mm. peseytymisestä ja pukeutumisesta. TK vietti suurimman osan ajastaan sängyssä. Maksa-arvot olivat kohonneet ja ultraäänessä tuli viitettä maksan rasvoittumisesta. Lääkärinlausunnossa statuksessa todettiin, että TK oli asiallinen ja orientoitunut eikä psykoosiin viittaavaa todettu. Hän liikkui massaansa nähden hyvin. Tutkimushetkellä selän liikkuvuus oli hyvä.

Harkinnan jälkeen työkyvyttömyyseläke päätettiin myöntää toistaiseksi. Diagnoosina on sairaalloinen lihavuus, sydämen vajaatoiminta ja masennus, mutta ei vakavaa psykiatrista sairautta. Selviytyminen päivittäisistä toiminnoista on huonontunut. Taustalla on alkoholin liikakäyttö, mutta alkoholista ei ole aiheutunut selkeitä pysyviä elinvaurioita. TK ei ole pystynyt pudottamaan painoaan. Jos hän masennuksen vuoksi ei liiku vaan vain makaa kotona, ei painon pudotus tulekaan onnistumaan. Vaikka tila on periaatteessa hoidettavissa oleva, hoidon onnistuminen on epätodennäköistä. Kokonaistilanteen perusteella tilanne arvioitiin toivottomaksi.