TOIMIA-tietokannasta välineitä työ- ja toimintakyvyn alenemisen tunnistamiseen
Luotettavien tietojen saaminen henkilön toiminta- ja työkyvystä edellyttää pätevien mittaamis- ja arviointimenetelmien käyttöä. Mutta mikä mittari soveltuu parhaiten kulloiseenkiin tilanteeseen ja tarkoitukseen? Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia Toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallisen asiantuntijaverkoston TOIMIAn tuottamasta uudesta tietokannasta. Tietokanta (www.toimia.fi/) avattiin tammikuussa 2011. Tietokanta sisältää keskeisiä mittaus- ja arviointimenetelmiä sekä suosituksia ja menettelytapaohjeita erilaisiin käyttötilanteisiin. Yksi näistä suosituksista on Työkyvyn alenemisen varhainen tunnistaminen työterveyshuollossa.
TOIMIA-hankkeen tavoitteena on parantaa toiminta- ja työkyvyn arvioinnin ja mittaamisen yhdenmukaisuutta ja laatua sekä yhdenmukaistaa toimintakyvyn kuvaamisessa käytettävää terminologiaa. Tietokannasta löytyy monipuolista tietoa mittarien pätevyydestä, toistettavuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Mikäli mittausmenetelmän tekijänoikeudet eivät aseta rajoituksia, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen voi ladata kaikille avoimesta tietokannasta mittariin liittyvät kyselylomakkeet sekä suoritusohjeet.
TOIMIA-verkostoa koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sen lisäksi asiantuntijaverkostoon kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos, Kela, Suomen Kuntaliitto, Kuntien eläkevakutus sekä muita toimijoita tutkimusta ja kliinistä työtä tekevistä yhteisöistä.
Toimintakyvyn mittaamista ja arviointia eri näkökulmista ja eri kohderyhmillä on selvitelty viidessä asiantuntijatyöryhmässä. Nämä eri toimijatahoja edustavat asiantuntijaryhmät ovat toimintakyky työikäisillä -ryhmä, iäkkäiden toimintakykyryhmä, vaikeavammaisten toimintakykyryhmä, toimintakyky väestötutkimuksessa -ryhmä sekä käsitteet ja termit -ryhmä. Asiantuntijaryhmät ovat arvioineet mittarien pätevyyttä, toistettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Lopputuloksena on sanallinen arvio, jota on havainnollistettu liikennevalojen avulla sen mukaan, kuinka mittari soveltuu kyseiseen käyttötarkoitukseen.
Toimintakyky työikäisillä -työryhmä on mm. laatinut suosituksen siitä, millä menetelmillä työkyvyn aleneminen voitaisiin tunnistaa mahdollisimman varhain. Tässä artikkelissa tarkastellaan joitakin kyseisen suosituksen keskeisiä näkökohtia.
Työkyvyn alenemisen varhainen tunnistaminen työterveyshuollossa
Työkyvyn alenemisen ehkäisyn tärkeydestä ollaan laajalti yksimielisiä. Työurien pidentämistä on pidetty välttämättömänä useissa yhteyksissä, ja työterveyshuollon on nähty olevan siinä yksi keskeisistä toimijoista. Mitä varhemmin negatiivinen kehitys voidaan havaita ja siihen päästä käsiksi, sen parempi. Aihealue on erittäin tärkeä yksilön, työpaikkojen ja koko yhteiskunnan kannalta, niin inhimillisesti kuin kustannustenkin näkökulmasta. Kuitenkin asiaa on kuvattu yllättävän vähän käytännön menetelmätasolla.
Suosituksen lähtökohtana on näkemys, että varhaisimmat työkyvyn alenemisen oireet ilmenevät tyypillisimmillään työssä jaksamisen ja motivoitumisen ongelmina. Työkyvyn alenemisen merkkejä ovat mm. riittämätön palautuminen työkuormituksesta, henkilön kokema työstressin määrä, unihäiriöt sekä erilaiset fyysiset ja psyykkiset oireet.
Työkyvyn varhaisvaiheen aleneman havaitsemiseksi ei ole käytettävissä mitään yksittäistä kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa mittaria. Työkyvyn alenemisen uhan tunnistamisessa keskeistä on yksittäisten signaalien ja oireiden havaitseminen ja niiden tulkinta. Näitä heikkoja signaaleja työkykyä uhkaavista tekijöistä voi välittyä kaikessa työterveyshuollon toiminnassa. Olennaista onkin, että jokaisella työterveystiimillä on sovittu toimintatapa, joilla näihin pureudutaan. Nyt tehty suositus antaa tähän apuvälineitä.
Koska työkyvyn alenemisen ensimmäiset merkit havaitaan usein työpaikalla, tarvitaan riittävän tiivistä ja vuorovaikutteista yhteistyötä työpaikan ja työterveyshuollon välillä. Tähän sisältyy mm. yhdessä sovitut toimintamallit tilanteessa, jolloin havaitaan viitteitä työkyvyn alenemisesta. Työpaikalta esim. lähiesimieheltä, työkaverilta tai alaiselta tulevat viestit voivat välittää tietoa mm. työsuoriutumisen muutoksesta, töiden viivästymisestä, työntekijän mahdollisesti muuttuneesta käytöksestä tai poikkeavista ylitöistä.
Välineinä keskustelu ja kyselyt
Työkyvyn alenemisen varhaisen tunnistamisen näkökulmasta henkilön oma kokemus ja näkemys työstä ja siinä selviytymisestä on erittäin tärkeää. Tämän vuoksi keskeinen väline työkyvyn edistämisessä on asiakkaan kanssa käydyt keskustelut, niin terveystarkastuksissa kuin sairaanhoitokäyntien ja neuvonnan ja ohjauksen yhteydessä. Työterveysammattilaisen kannattaa miettiä tapaa, miten käsitellä työkykyyn vaikuttavia asioita. Keskustelussa on tärkeää todeta työkyvyn aleneman ensi merkit, mutta toisaalta tärkeää on myös tukea työntekijän voimavaroja ja hänen elämän- ja työnhallintaansa ilman aiheetonta työn vaarojen korostamista.
Yksi tavanomaisimmista mittareista työterveyshuollossa ovat erilaiset kyselyt. Ne kartoittavat henkilön omaa arviota ja näkemystä tilanteestaan. On suositeltavaa käyttää validoituja kyselymenetelmiä aina, kun se on mahdollista. Kyselyjen rutiinikäyttöä rajoittaa niiden täyttämiseen ja tulkitsemiseen kuluva aika. Kyselyjen käyttö ei saa muodostua itsetarkoitukseksi, vaan tärkeintä on löytää vaikuttavimmat menetelmät eri tilanteisiin. Lomakkeet ja kyselyt helpottavat asiakkaan kannalta oleellisten teemojen havaitsemista ja puheeksi ottoa. Vuorovaikutus on usein kuitenkin kyselyjä tärkeämpää työkyvyn alenemisen varhaisessa tunnistamisessa.
Aikapaineisessa vastaanottotoiminnassa lyhyet kyselyt ovat suositeltavia työkaluja. Jo yhdenkin kysymyksen kyselyllä on mahdollista saada yhtä hyvää ja luotettavaa tietoa kuin laajemmilla kysymyspattereilla (esim. Bowling 2005). Taulukkoon «Esimerkkejä työkyvyn alenemaa ennakoivista lyhyistä kyselyistä»1 on koottu esimerkkejä tällaisista suositelluista yhden kysymyksen kyselyistä, joiden avulla voidaan tunnistaa työkyvyn alenemaa.
Oma arvio kykenevyydestä työhön terveyden puolesta kahden vuoden kuluttua (Työkykyindeksin kysymys 6) tai koettu terveydentila ennustavat sairauspoissaoloja lähes yhtä hyvin kuin koko Työkykyindeksi (Lindberg ym. 2009, Falkenberg ym. 2009). Koetun terveydentilan kysymys (Aromaa ym. 1989, 723) on ennustanut terveydentilan kehitystä paremmin kuin esimerkiksi lääkärin laatima ennuste (Maddox ja Douglas 1973).
Tietoa haitallisesta työstressistä saadaan yhdellä Työstressikyselyn (Elo ym. 1999, 2003) kysymyksellä, jossa suoraan tiedustellaan henkilöltä hänen kokemansa stressin määrää. Kaikki stressi ei kuitenkaan ole haitallista, ja oleellista onkin kuinka työntekijä pystyy palautumaan työn aikaansaamasta kuormituksesta (Feldt ym. 2007). Palautumisen tarve on riittämättömän palautumisen merkki ja se on myös pitkäaikaisen väsymyksen ja stressin ensioire (Jansen ym. 2002; Kinnunen ja Feldt 2009).
Lopuksi
Suosituksessa pohditaan lisäksi tarkemmin työn, terveyden ja työkyvyn väliseen suhteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten työtä positiivisena voimavarana, työn imua, kuormittumista ja siitä palautumista, mielialaa ja fyysiseen suorituskykyyn liittyviä seikkoja. Lisäksi kuvataan näiden mittaamiseen ja arviointiin soveltuvia menetelmiä.
Tässä vaiheessa TOIMIA-tietokanta sisältää kaikkiaan noin 70 mittarin tiedot sekä useita toimintasuosituksia. Kaikkien suosituksissa mainittujen mittareiden tietoja ei vielä sisälly tietokantaan. Luotettavia mittaus- ja arviointimenetelmiä tullaan jatkossa valitsemaan ja työstämään tietokantaan lisää ja jo olemassa olevien mittareiden ja suositusten tietoja tullaan myös tarvittaessa päivittämään.
| Kysymys | Vastausvaihto-ehdot | Lähde |
|---|---|---|
| Oma arvio kykenevyydestä työhön terveyden puolesta kahden vuoden kuluttua Uskotteko, että terveytenne puolesta pystyisitte työskentelemään nykyisessä ammatissanne kahden vuoden kuluttua? | tuskin en ole varma melko varmasti | Työkykyindeksi (Tuomi ym. 1997) |
| Työkykypistemäärä (työkykyjana) Oletetaan, että työkykynne on parhaimmillaan saanut 10 pistettä. Minkä pistemäärän antaisitte nykyiselle työkyvyllenne asteikolla 1–10? (0 tarkoittaa sitä, ettei pysty lainkaan työhön.) | jana 1–10 | Työkykyindeksi (Tuomi ym. 1997) |
| Koettu terveydentila Haastattelussa pyydetään arvioimaan omaa terveydentilaa kysymyksellä: Kuinka hyvä terveydentilanne on mielestänne nykyisin? | hyvä melko hyvä keskitasoinen melko huono huono | Aromaa ym. Mini-Suomi-terveystutkimus (1989). viitt. Maddox ja Douglas 1973 |
| Koettu stressi Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi taikka hänen on vaikea nukkua asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä. Tunnetko sinä tällaista stressiä? | en lainkaan vain vähän jonkin verran melko paljon erittäin paljon | Työstressikysely (Elo ym. 1990); (Elo ym. 1999); (Elo ym. 2003) |
| Palautumisen arvio Kuinka hyvin koet yleensä palautuvasi työn aiheuttamasta kuormituksesta työpäivän/ työvuoron jälkeen? | hyvin melko hyvin kohtalaisesti melko huonosti huonosti | Kinnunen ja Feldt 2009 |
KT, tutkija, terveydenhoitaja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
ulla.salmelainen@thl.fi
Jukka Sipponen
yksikönjohtaja, työterveyshuollon erikoislääkäri
Mehiläinen Työterveys Oulu
jukka.sipponen@mehilainen.fi
Kirjallisuutta
- Aromaa A, Heliövaara M, Impivaara O, Knekt P, Maatela J, Joukamaa M, Klaukka T, Lehtinen V, Melkas T, Mälkiä E, Nyman K, Paunio I, Reunanen A, Sievers K, Kalimo E, Kallio V. Terveys, toimintakyky ja hoidontarve Suomessa. Mini-Suomi-terveystutkimuksen perustulokset. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:32. Kuntoutustutkimuskeskus, Sosiaaliturvan tutkimuslaitos. Helsinki ja Turku 1989. Vammalan kirjapaino Oy.
- Bowling A. Just one question: If one question works, why ask several? J Epidemiol Community Health 2005; 59:342-346.
- Elo A-L, Leppänen A, Lindström K ja Ropponen T: TSK – miten käytät työstressikyselyä. Työterveyslaitos, Helsinki, 1990.
- Elo A-L, Leppänen A, Jahkola A. Voidaanko stressiä tutkia pätevästi yhdellä kysymyksellä? Työ ja ihminen 1999; 13: 230-239.
- Elo A-L, Leppänen A, Jahkola A. Validity of a single-item measure of stress symptoms. Scand J Work Environ Health 2003; 29 (6): 444-451.
- Falkenberg A, Nyfjäll M, Bildt C, Vingård E. Predicting Sickness Absence – Are Extended Health Check-ups of Any Value? Comparisons of three Individual Risk Models. J Occup Environ Med. 2009; 51: 104-111.
- Feldt T, Kinnunen U, Rönkä T, Kinnunen M-L, Rusko H. Työkuormituksesta palautuminen ja sen mittaaminen: Psykologinen ja fysiologinen näkökulma. Julkaisussa: A. Aro, T. Feldt ja V. Ruohomäki (toim.) Puheenvuoroja työ- ja organisaatiopsykologiasta. Helsinki: Edita 2007, 60-82.
- Jansen N W H, Kant I J, van den Brandt P A. Need for recovery in the working population: Description and associations with fatigue and psychological distress. International Journal of Behavioral Medicine 2002; 9: 322-340.
- Lindberg P, Josephson M, Alfredsson L, Vingård E. Comparisons between five self-administered instruments predicting sick leaves in a 4-year follow-up. Arch Occup Environ Health 2009; 82: 227-234.
- Kinnunen U, Feldt T. Työkuormituksesta palautuminen: psykologinen näkökulma. Julkaisussa: Kinnunen U ja Mauno S (toim.) Irtiottoja työstä: työkuormituksesta palautumisen psykologia. Psykologian laitos, Tampereen yliopisto, 2009.
- Maddox GL, Douglas EB. Self-assessment of health: a longitudinal study of elderly subjects. J Health Soc Behavior 1973; 14: 87-93.
- Tuomi K, Ilmarinen J, Jahkola A ym. Työkykyindeksi. Työterveyslaitos 1997.