Mitä työterveyslääkärin tulee tietää optisesta säteilystä?

UV-säteily (aallonpituudet 100–400 nm)

UV-säteily on silmälle näkymätöntä, mutta sitä syntyy yleensä yhdessä runsaan näkyvän valon kanssa. Auringon UV-säteily ei kuulu yllämainitun valtioneuvoston asetuksen piiriin. Keinotekoiselle UV-säteilylle altistutaan esimerkiksi laboratoriotiloissa, joissa sitä käytetään bakteerien ja muiden mikro-organismien tuhoamiseen, graafisella alalla akrylaattilakkojen kovetuksessa sekä hitsaustyössä.

Suurin osa UV-säteilystä läpäisee vain ihon pintakerrokset, mutta UVA tunkeutuu myös dermiksen alueelle. Lyhytaikainen voimakas UV-säteilylle altistuminen aiheuttaa eryteemaa ja ihon palamista. Vakavin UV-säteilyn haittavaikutus on ihosyöpäriskin lisääntyminen (basaliooma, melanooma). Ammattitautina voidaan hyväksyä UV-säteilyn aiheuttama silmän side- ja sarveiskalvon tulehdus sekä ihomuutokset (valoihottuma, valokosketusihottuma).

UV-säteily absorboituu suurimmalta osin sarveiskalvolle ja linssiin, alle 1 % UVA-säteilystä kulkeutuu verkkokalvolle. UV-säteilyn aiheuttama sidekalvotulehdus on yleisin optisen säteilyn aiheuttama työperäinen sairaus, jota on vuosien 2005–2008 ammattitautitilastoissa esiintynyt 12–17 tapausta vuosittain lähinnä hitsaustöissä. Krooninen altistuminen UV-säteilylle lisää linssin kortikaalisen kaihin sekä useiden side- ja sarveiskalvon sairauksien (mm. pterygium, pinguecula) ilmaantuvuutta.

Näkyvä valo (aallonpituudet 400–780 nm)

Näkyvä valo ei pääsääntöisesti aiheuta iholla terveydellistä vaaraa. Voimakkaiden pulssilähteiden aiheuttama säteily voi kuitenkin läpäistä ihon dermikseen asti ja aiheuttaa paikallisen lämpötilan nousun, joka riittää aiheuttamaan palovamman. Pitemmässä altistuksessa kehon lämpötila voi nousta kuten infrapunasäteilynkin yhteydessä. Pulssivalolaitteita käytetään esimerkiksi ihon verisuoni- tai pigmenttimuutosten kosmeettiseen hoitoon.

Silmässä näkyvä valo kohdistuu verkkokalvolle, ja se suurentaakin verkkokalvonrappeuman riskiä. Tämä vaikutus korostuu potilailla, joilta on leikattu harmaakaihi, sillä leikkauksen yhteydessä säteilyn kulku linssin läpi lisääntyy merkittävästi. Sinisen valon aallonpituuksien (n. 400–500 nm) on esitetty aiheuttavan erityisen voimakkaasti silmänpohjan ikärappeumaa, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole.

Näkyvälle valolle altistuvat merkittävässä määrin esimerkiksi TV-studioiden voimakkaiden valonheittimien lähellä työskentelevät. Näkyvälle valolle altistuminen yhdistyy usein samanaikaiseen UV- tai infrapunasäteilyaltistukseen esimerkiksi hitsaustyössä ja auringonvalolle altistuessa.

Lasersäteily

Laserlaitteiden tuottama säteily on yksitaajuista, yksivaiheista ja yhdensuuntaista näkyvää valoa, joka ei heikkene etäisyyden kasvaessa muun optisen säteilyn tavoin. Sitä käytetään muun muassa kassojen lukulaitteissa, lasertulostimissa ja erilaisissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Teollisuudessa suurteholasereita voidaan käyttää esimerkiksi metallin leikkaamiseen.

Laserlaitteet luokitellaan ennen käyttöönottoa turvallisuusluokkiin 1, 1M, 2, 2M, 3R, 3B ja 4. Luokkien 2, 2M ja 3R laserit voivat aiheuttaa häikäistymistä tai jälkikuvia erityisesti hämärässä, mikä voi aiheuttaa turvallisuusriskin tietyissä tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä ja tulee ottaa riskin arvioinnissa huomioon.

Laserlaitteista ja niiden valvonnasta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa 291/2008. Terveyden kannalta merkittävimmät ovat luokkien 3B ja 4 laserit, joita käytetään esimerkiksi sairaaloissa ja teollisuudessa leikkauslasereina ja joihin liittyy vakavien silmävaurioiden ja palovammojen riski jo lyhytkestoisella altistuksella. Niiden käyttö on rajoitettava erillisiin tiloihin, joihin kulku on rajoitettu niiden käyttöön koulutetuille henkilöille ja jotka on merkitty varoituskyltein. Ihon ja silmien altistuminen suoralle luokan 3 B tai 4 lasersäteelle ja sen heijastumille on estettävä ja henkilösuojainten käyttö on välttämätöntä.

Asetus määrää tekemään välittömästi terveystarkastuksen mahdollisten silmä- ja ihovaurioiden toteamiseksi jos työntekijän epäillään altistuneen liian runsaalle lasersäteilylle. Terveystarkastuksen yhteydessä tulee todeta mahdolliset palovammat ja verkkokalvon vauriot ja arvioida silmälääkärin konsultaation tarve. Valtioneuvoston asetuksessa 146/2010 on asetettu raja-arvot myös lasersäteilylle altistumiselle.

Infrapunasäteily (aallonpituudet 780 nm–1 mm)

Infrapunasäteilylle eli lämpösäteilylle altistutaan jatkuvasti eikä siitä normaalitilanteessa ole terveydellistä haittaa. Runsas infrapunasäteilylle altistuminen aiheuttaa näkyvän valon tavoin sydämen ja verenkiertoelimistön kuormituksen kasvua ja erityisesti fyysisesti raskaissa kuumatöissä on lämpösairauksien (mm. lämpöuupuminen, lämpöhalvaus) riski. Runsaammin infrapunasäteilyä esiintyy valimoissa sekä metalli- ja lasiteollisuudessa.

Infrapunasäteily voi läpäistä kaikki ihon kerrokset ja aiheuttaa ihomuutoksia, kuten teleangiektasioita ja sidekudosmuutoksia ammattitautina. Silmässä osa infrapunasäteilyn aallonpituuksista (infrapuna-A, aallonpituudet 780–1400 nm) kulkeutuu näkyvän valon tavoin verkkokalvolle asti linssijärjestelmän kohdistamana ja voi aiheuttaa paikallisia verkkokalvon vaurioita. Se voi myös altistaa linssisamentumille kuten ns. lasinpuhaltajan kaihille, jota ammattitautitilastoissa esiintyy yksittäistapauksina.

Työnantajan velvollisuudet

Työnantaja on velvollinen tunnistamaan optista säteilyä aiheuttavat lähteet ja sen mukaisesti selvittämään, altistuvatko työntekijät optiselle säteilylle. Työnantajan on selvitysten perusteella arvioitava vaaran merkitys työntekijöiden terveydelle ja arvioinnin tulosten tulee olla myös työntekijöiden käytettävissä. Työnantajan on huolehdittava työntekijöiden riittävästä ohjauksesta ja opetuksesta liittyen turvallisiin työtapoihin ja henkilönsuojainten käyttöön.

Riskin arvioinnissa tulee ottaa huomioon mm. optiselle säteilylle altistumisen taso, aallonpituus, kesto ja raja-arvot, optisen säteilyn epäsuorat vaikutukset kuten tilapäinen sokaistuminen, räjähdys tai tulipalo ja altistuminen useille optisen säteilyn lähteille. Lisäksi on huomioon otettava optisen säteilyn ja valolle herkistävien kemiallisten aineiden yhteisvaikutukset ja optisen säteilyn vaikutukset niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joiden työterveyshuolto on todennut olevan erityisen alttiita vaaralle sekä terveydentilan seurannassa saadut tiedot, mukaan lukien julkaistut tiedot, silloin kun se on mahdollista. Riskinarviointi on pidettävä ajan tasalla olosuhteiden tai työmenetelmien muuttuessa tai kun työntekijän terveydentilan seuranta osoittaa sen tarpeelliseksi.

Työnantajan on poistettava optiselle säteilylle altistumisesta työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat tai jos tämä ei ole mahdollista, vähennettävä ne mahdollisimman alhaiselle tasolle. Jos raja-arvot riskin arvioinnin perusteella saattavat ylittyä, on työnantajan laadittava torjuntaohjelma. Torjuntaohjelmassa tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi laitteiden valintaan, työmenetelmiin, työpisteen suunnitteluun ja altistumisen keston ja tason rajoittamiseen ja tarvittaessa ihon ja silmien suojaukseen henkilönsuojaimin. Raja-arvot ylittävästä optisesta säteilystä on ilmoitettava asianmukaisin merkein ja kyseiset alueet on merkittävä ja niille pääsyä rajoitettava, jos se on teknisesti mahdollista.

Työterveyshuollon rooli

Valtioneuvoston asetus 146 vastuuttaa työnantajan tunnistamaan optista säteilyä aiheuttavat lähteet ja selvittämään työntekijöiden optiselle säteilylle altistumisen taso joko mittausten tai laskelmien perusteella. Arvioijan, mittaajan ja laskijan tulee olla työterveyshuollon tai työhygienian asiantuntija tai muu työnantajan palveluksessa oleva tai ulkopuolinen henkilö, jolla on tarvittava kyky ja taito arvioida, mitata ja laskea optista säteilyä.

Varsinaisten mittausten tekemiseen harvassa työterveyshuollon yksikössä kuitenkaan on laitteistoa tai asiantuntemusta. Säteilyn raja-arvot annetaan Valtioneuvoston asetuksen 146 liitteissä 1 ja 2. Mikäli asiaan haluaa tarkemmin perehtyä, on Iso-Britannian terveysviranomaisten (Health Protection Agency, ks. viite) julkaisema opas optisen säteilyn direktiivistä hyvä apuväline. Se sisältää paitsi käytännön vinkkejä säteilymäärän arviointiin, myös useita havainnollistavia käytännön esimerkkejä.

Käytännössä työterveyshuollossa tulisi vähintään osata tunnistaa vaarattomat optisen säteilyn lähteet ja toisaalta tilanteet, joissa ulkopuolisen arvioijan (esim. Työterveyslaitos) apu on tarpeen. Mikäli optisen säteilyn lähteet voidaan luokitella turvallisiksi, ei muita selvityksiä tai toimenpiteitä tarvita.

Turvalliseksi luettavia optisen säteilyn lähteitä ovat mm. näyttöpäätteet, kattokiinnitteiset halogeenispotit ja suojalasilliset loisteputket, UVA-hyönteispyydykset, kopiokoneet, videotykit ja katulamput. Vaikka loisteputkivalaisimissa ei olisi suojalasia tai vastaavaa diffuusoria, ovat ne normaalissa valaistuskäytössä (noin 600 lux) turvallisia. Lisäksi terveysvaikutukset ovat epätodennäköisiä esimerkiksi piirtoheitinten ja pienitehoisten UVA-valaisinten ("blacklight") käytössä jos ei katsota suoraan valonlähteeseen. Luokan 1 lasereiden normaali käyttö on turvallista eikä niiden suhteen toimenpiteitä tarvita.

Työterveyshuollon tulisi muiden erityistä sairauden vaaraa aiheuttavien tekijöiden tavoin kyetä arvioimaan nimenomaan riskin terveydellistä merkitystä sekä optisen säteilyn vaikutuksia niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joiden arvioidaan olevan erityisen alttiita vaaralle. Keskeistä on myös tunnistaa mahdolliset valolle herkistävät kemialliset aineet (esim. kreosootti) ja niiden yhteisvaikutus optiselle säteilylle altistumisen kanssa.

Terveystarkastukset

Sininen kirja suosittelee alku- ja määräaikaistarkastuksia tehtäväksi työntekijöille, jotka altistuvat voimakkaalle UV-säteilylle, kuten hitsaussäteilylle ja auringon säteilylle ulkotöissä. Turvallisuusluokkaan 3B ja 4 kuuluvien laserlaitteiden käyttäjille voidaan tehdä alkutarkastus, mutta määräaikaistarkastuksista ei ole hyötyä, sillä vaurion voi todeta vasta tapaturman jälkeen.

Alkutarkastuksessa tulee tunnistaa optisen säteilyn aiheuttamille riskeille erityisen alttiit työntekijät. Herkimmin palavissa ihotyypeissä 1 ja 2 on UV-säteilyltä suojautuminen erityisen tärkeää. Ihotyypin lisäksi työterveyslääkärin on hyvä kiinnittää huomiota myös runsasluomisuuteen. Potilailla, joilla on runsaasti melanosyyttiluomia, on todettu moninkertainen melanoomariski normaaliväestöön verrattuna ja näiden potilaiden kohdalla on UV-säteilyltä suojautuminen erityisen tärkeää.

Alkutarkastuksessa tulee ihon lisäksi tarkastaa silmien side- ja sarveiskalvot sekä silmänpohjat ja tarvittaessa ohjata potilas myös silmälääkärin tarkastukseen. Työntekijät tulee ohjata seuraamaan mahdollisia muutoksia ihollaan ja hakeutumaan tarvittaessa lääkärintarkastukseen, jos muutoksia ilmenee.

Määräaikaistarkastukset ovat aiheellisia runsaalle UV-säteilylle altistuville työntekijöille, ja tarkastettavat ammattiryhmät on syytä pyrkiä määrittelemään työpaikkaselvityksen yhteydessä. Altistumisen määrästä riippuen voidaan harkita ainakin osan määräaikaistarkastuksista korvaamista kirjallisella oirekyselyllä mahdollisista ihomuutoksista ja silmäoireista ja ohjata vastaanotolle vain oireiset työntekijät. Hitsareilla sekä laser- tai infrapunasäteilylle altistuneilla, joilla on alkutarkastuksessa havaittu silmänpohjien tai linssien muutoksia, suositellaan silmätarkistuksia 1–3 vuoden välein ja silmälääkärin konsultaatiota uusia muutoksia epäiltäessä.

Terveystarkastusten yhteydessä on syytä ottaa huomioon myös mahdollinen UV-säteilylle herkistävä lääkitys, esimerkiksi tietyt psoriaasi- ja aknelääkkeet, mikrobilääkkeistä erityisesti tetrasykliini- ja kinoloniryhmä sekä sulfonamidit ja trimetopriimi. Jotkut psykoosilääkkeet, diureetit, rytmihäiriölääkkeet ja myös osa tulehduskipulääkkeistä saattavat nekin herkistää UV-säteilylle.

Lopuksi

Optiselle säteilylle altistumisen tarkka arviointi on haasteellista, sillä mittausmenetelmiä ei juuri ole käytettävissä. Suurimmalla osalla työpaikoista optisen säteilyn aiheuttamat terveysriskit ovat kuitenkin vähäiset ja ne voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida tavallisen työpaikkaselvityskäynnin yhteydessä. Yksityiskohtaisempaan optisen säteilyn aiheuttaman terveydellisen riskin arviointiin on syytä kiinnittää huomiota lähinnä toimialoilla, joilla käytetään suuritehoisia laserlaitteita tai altistutaan voimakkaalle UV-säteilylle.

Kiitokset tutkimusprofessori Maila Hietaselle kommenteista.