Amerikkalaisnäkemys Suomessa maailman paras työterveyshuoltojärjestelmä

AOHC:ssa viisi omaa esitystä

Kongressissa oli sessio "The Occupational Health System of Finland", jossa pidimme neljä esitystä, lisäksi pidimme erillisen lyhyen esityksen erikoistumiskoulutuksen ohjaajille.

Amerikkalaisten oli vaikea käsittää, miten viisimiljoonaisessa Suomessa voi vuosittain valmistua 50 työterveyshuollon erikoislääkäriä, kun 300 miljoonaisessa USA:ssa valmistuu 60. Joku kyselikin, löytyykö kaikille edes töitä. Aktiivisia työterveyslääkäreitä on Suomessa n. 1500, USA:ssa selvästi alle 5000. Työpaikkoja meillä on kymmeniätuhansia, heillä noin 30 miljoonaa. Myös työterveyshuoltopalvelujen kattavuus (90 vs. 10 %), erikoistumiskoulutuksen pituus (6 vs. 3 vuotta), koulutuksen aivan erilainen rakenne (hajautettu vs. keskitetty) ja sisältö, erikoistumiskoulutuksen suosio (toiseksi suurin erikoistumisala vs. yksi pienimmistä), viikkotyötuntien määrä (40 vs. 70–80 tuntia), kokonaisvaltainen työterveyshuolto vs. lähinnä työkyky- ja työhönpaluutarkastukset sekä valtakunnallinen kolmikantainen sopiminen ja ammattiliittojen asema herättivät vilkasta keskustelua.

Sessiollamme oli noin 50 kuulijaa. Alustusten jälkeinen keskustelu kesti 35 min. Puolen tusinaa kuulijaa tuli vielä session jälkeen kädestä pitäen kiittämään ja kehumaan esitysten mielenkiintoisuutta!

Kongressi on iso tapahtuma

Osallistujia koko nelipäiväisessä kongressissa oli tuhat, suurin osa lääkäreitä. Näytteilleasettajia oli noin 60, yllättäen näiden joukossa ei ollut yhtään lääketehdasta. Pienryhmiä, pätevöittäviä kursseja ja täydennyskoulutuspisteitä oli tarjolla runsaasti.

Luennot alkoivat aamulla klo 7.00 ja jatkuivat klo 18:an – täysiä päiviä!

Avajaisluennon pitäjä piti loistavan alustuksen väsymyksestä (fatique) ja sen vaikutuksista psyykkiseen toimintakykyyn. Väsymys huonontaa työssä olijan henkistä suorituskykyä jopa 50 %, eikä väsynyt useinkaan itse tunnista suorituskykynsä laskua, edes juuri ennen nukahtamistaan: työpaikkatason ohjeistukset ja ohjelmat riskiammateissa ovat välttämättömiä.

Osa kongressin esityksistä liittyi vain löyhästi työterveyshuoltoon, esimerkiksi infektiotautien sessiossa USA:n armeijan infektiotautien tutkimuskeskuksen lääkärit virkapuvuissaan puhuivat työterveyslääkäreille turistien infektiotautien ehkäisystä ja hoidosta, aiheina mm. influenssat, MRSA-infektiot ja ripulitaudit. Toki näitä oppeja voi soveltaa työterveyshuollonkin kontekstiin, vaikkapa liikematkustajiin, ulkomailla oleviin sotilaisiin tai risteilyalusten henkilökuntaan.

Erikoistuvien esityksiä

Jokainen erikoistuja tekee tutkimusta, jonka he raportoivat MPH-lopputyönään (Master of Public Health). Parhaat niistä esitellään AOHC:ssä. Kuulimme mm. massiivisista asbestialtistuksista Libby, Montanan kaivoksilla – asbesti on edelleen aktiivituotannossa USA:ssa.

USA:n haasteita

USA on monessa asiassa varsin itseriittoinen maa. Silti NIOSH:n johtaja John Howard alustuksessaan linjasi, että "meidän täytyy avautua kansainvälisesti ja oppia muilta ja hyödyntää muiden maiden hyviä malleja".

Howard nosti esille useita haasteita: USA:ssa kuolee vuosittain tuhansia työntekijöitä työn takia (vuonna 2009 4340 henkilöä, tavallisimmin noin 5500 henkilöä); ei-englantia puhuvalla työvoimalla ei työterveyshuoltoa tai -suojelua juuri ole; katastrofilääketiedettä tarvitaan kipeästi; HIV, diabetes, ylipaino, liikunta, "total worker health care"; työturvallisuutta ja -terveyttä haittaava lääkkeitten liika- ja väärinkäyttö; työterveyshuollon koulutus ja rahoitus; politiikka ja terveydenhuolto, työterveys ja -turvallisuusasiain implementointi käytäntöön.

Työterveyslääkärin koulutus ja arkityö poikkeavat selvästi Suomen vastaavista

USA:ssa oppivelvollisuus on 18 ikävuoteen asti eli kaikki käyvät lukion. Sen jälkeen tehdään 3–4 -vuotinen yliopistollinen arvosana ennen nelivuotiseen lääkärikoulutukseen hakemista. Peruskoulutuksen jälkeen oletetaan kaikkien erikoistuvan (residency). Valmistut siis suoraan erikoislääkäriksi, mutta koulutus kestää ainakin 10 vuotta lukion jälkeen. Opintolainaa kertyy.

Erikoistumiskoulutus on vain kolmivuotinen

Lääkärin perustutkinnon jälkeen on tavoitteena tehdä kolmessa vuodessa Master of Public Health, joka yhdessä palvelujen myötä antaa työterveyslääkärin pätevyyden. Työterveyslääkärin pätevyys ilmoitetaan siis yleisesti "John Smith, MD, MPH".

Erikoistumisohjelmaan hyväksyttyä kutsutaan residentiksi. Ohjelman ensimmäisen vuoden tavoitteena on lääkärin kliinisten taitojen käytännön oppiminen. Toisen vuoden (academic year) kuluessa tehdään erilaisia kursseja, opetetaan itse perusopiskelijoita, tehdään kliinistäkin työtä, tutkimustakin on tehtävä. Kolmannen vuoden (clinical rotation) aikana kierretään eri klinikoissa tekemässä sairaalapalveluja Suomen malliin, mutta eri erikoisaloilla (mm. vakuutus-, avaruus- ja liikuntalääketiede). Lopputyö viimeistellään.

Erikoistujien opiskelu on siis täysipäiväistä työtä ja opiskelua yliopistoklinikassa. Palkkaa tältä ajalta kuitenkin maksetaan, noin 40 000 dollaria (noin 30 000 euroa) vuodessa. Palkka tulee NIOSH:n kautta. Residenttien viikkotyöaika 80 tuntia viikossa – aiemmin 110–120 viikkotyötuntia oli vakio. Kokeneiden kollegojen mielestä he pääsevät jo liian helpolla.

Työkin on erilaista

Pääosa työstä on "fit to work" – eli työterveystarkastuksia, niin tulo-, määräaikais- kuin työhönpaluu-tarkastuksia. Vakuutus- ja ongelmallisissa työkykyasioissa erikseen sertifioidut lääkärit antavat lausuntoja työkyvystä (IME). Vakuutusasiat on standardoitu, taulukosta katsotaan pysyvän haitan ja sairauden aiheuttama prosenttiluku ja sovelletaan ko. tapaukseen. Kaikille vaivoille löytyy oma luku.

Työhygieenikot tekevät suurimman osan työpaikkakäynneistä. Lääkärit tekevät niitä varsin harvoin ja pääosin isommissa yrityksissä, parhaimmillaan 1–2 kk välein "walk through" -tyyppisesti. Yritysten tuotantoprosessit ovat kuitenkin lääkäreillä hyvin hallussa, tätä kautta myös riskiprofiilit ehkä paremmin kuin meillä. Onnettomuustilanteissa lääkärit yleisesti käyvät vahinkopaikalla arvioimassa, miten vahingot jatkossa voidaan estää.

USA:ssa on noin 30 miljoonaa työpaikkaa, työhygieenikkoja on noin 2400. Suomessa on 35 000 KELA-korvauksia hakenutta työpaikkaa. Näitä palvelee noin 1500 lääkäriä, 2200 työterveyshoitajaa, lisäksi työfysioterapeutit ja -psykologit tekevät työpaikkaselvityksiä.

Erään tutkijan mukaan työntekijän todennäköisyys nähdä työhygienisti omalla työpaikallaan uransa aikana onkin pienempi kuin se, että työntekijä näkisi siellä ulkoavaruudesta tulevan pienen vihreän miehen!

Yleinen sairaanhoito ei kuulu työhön. Suoraan työhön liittyvät työtapaturmat, nyrjähdykset, venähdykset, alaselkäkipeytymiset jne. hoidetaan. Jos lääkäri tutkii viikossa 20–25 potilasta, niistä tapaturmia on 3–5. Huumetestaus on yleistä, mm. kaikki tapaturmapotilaat testataan. Työterveysneuvotteluja ei käydä. Yritykset määrittävät suurelta osin, mitä palveluja ja tutkimuksia he missäkin tilanteessa haluavat. Terveydenedistämistoiminnasta huolehtivat pääosin HR-osastot, joskus lakimiehet.

Yliopisto työterveyshuollon yksikkö

Matkan aikana tapasimme yliopistoyksikön koko henkilöstön: johtaja Chris Martin mukaan lukien kuusi lääkäriä (faculties), sekä puolisen tusinaa toimistohenkilöä, koordinaattoreita ym. Lääkärit ilmeisesti kaikki opettivat niin perus- kuin erikoistuvia opiskelijoita.

Opetus alkaa jo 1. vuoden perusopiskelijoille, mm. potilaan tutkimista opetetaan. Työterveyshuollon tai lähinnä siis työlääketieteen asioita opetetaan integroidusti eri kursseilla, erillistä työterveyshuoltokurssia ei ole. Tietotekniikkaa kursseilla hyödynnetään laajalti, mm. kaikki luennot tallentuvat niin kalvojen kuin esitysten osalta on line. Luennoille osallistuminen on vapaaehtoista, kaikilla on läppärit. Kirjasto on upea.

Yksikön lääkäreistä useimmat myös tutkivat tai ovat erilaisissa kehitysprojekteissa mukana. Eniten työpanosta kuitenkin vie kliininen työ, joka on tavallista työterveyslääkärin työtä.

Yliopiston yksiköllä on oman poliklinikkansa lisäksi sopimuksia eri työpaikkojen kanssa, joista osa sijaitsi melko kaukanakin, 2–3 tunnin matka suuntaansa ei ollut poikkeavaa, päälle 6–8 tuntia vastaanottoa, 20–30 min per potilas. Näitä päiviä saattoi olla useampiakin viikossa. Yliopistolle nämä sopimukset tuovat potilasaineistoa, koulutusmahdollisuuksia, tuloja, markkinointimahdollisuuksia työnantajien suuntaan ym.

Erilaisia altisteita

Työterveyden riskitekijät ja altisteet ovat USA:ssa erilaisia Suomeen nähden. Esillä olivat mm. pestisidit ja astma, silikoosi, asbestisairaudet, beryllium, musta keuhko (coal miners lung) ja laajemminkin pneumokonioosit, PAH:n kardiovaskulaari- ja sydänvaikutukset, arsenikki ja sen vaikutukset Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin, bioaerosolit maataloustyön riskeinä, traktorit yhtenä suurimmista fataalien onnettomuuksien aiheuttajista, nanopartikkelit sekä ambulanssihenkilöstön työturvallisuus. Menopaussin ja työn väliset suhteetkin olivat esillä.

Suomen tapaan tutkimuksista käytännön sovellusten aikaansaaminen oli kovasti esillä. Uusina sovelluksina mainittiin mm. NIOSH:n Spirola-ohjelma: se kokoaa yhteen paikkaan kaikki tehdyt spirometrit, arvioi niiden laatua ym. sekä B-viewer, joka on kuvantamiseen liittyvä ohjelma, jossa lääkäreiden käyttöön tulee kuvapankki, jossa on standardikuvat tulkintoineen. Jatkokehityksenä tehdään pätevöittävä, täysin nettipohjainen koulutusohjelma. Työterveyshuollon käytössä olevien kysymysten validointi ja sähköiset potilastietojärjestelmät ovat myös kehitystyön alla.

NIOSH, National Institute of Occupational Safety and Health

NIOSH on Työterveyslaitoksen tyyppinen tutkimus- ja koulutus- ja hieman mittaus- ja arviointipalveluja kentälle tarjoava organisaatio, jolla on noin 3000 työtekijää ja 500 miljoonan dollarin budjetti sekä puolenkymmentä yksikköä ympäri maata. NIOSH julkaisee ohjeita, suosituksia ja työvälineitä erilaisiin tarpeisiin. Säädökset ja määräykset tulevat OSHA:lta (Occupational Safety and Health Administration). Työterveyshuollon erikoistumiskoulutuksen kuluista – mm. residenttien palkoista – NIOSH rahoittaa jopa 75 %. Armeijan koulutusohjelmilla on oma rahoituksensa.

Mitä reissusta jäi käteen?

Matkaamme sävytti loistava tunnelma. Erinomaisen huomaavainen isäntämme oli panostanut monipuoliseen ohjelmaan. Henkilösuhteitakin syntyi, kielitaito ja esiintyminen "amerikaksi" parani. Saimme erinomaisen kokemuksen isosta kansainvälisestä kongressista. Tutustuimme USA:n koulutus- ja palvelujärjestelmään, opimme ajattelua sen takana.

Oli hauska havaita, miten erilaista koulutus voi olla! Suomessa koulutus vaikuttaa kyllä selvästi monipuolisemmalta kuin USA:ssa. Erikoistumiskoulutuksen aikainen tutkimustyö on USA:lla Suomea vahvempaa. Voisiko tätä Suomessakin nostaa paremmin esille?

Erilaisia oppimateriaaleja USA:ssa on runsaasti. Työterveyshuollon oppikirjoja oli esillä kymmeniä. Yksi mielenkiintoisista oli Suomessakin ajankohtainen Return to work -opas. Verkossa esimerkiksi NIOSH:lla, OSHA:lla ja AMA:lla on tutustumisen arvoiset sivut.

Kansainvälisyyttä voisi edelleen kehittää ja säännöllistää esim. WVU:n kanssa: vaihdot, tutkimusyhteistyö?

Suomalainen työterveyshuolto sai näkyvyyttä ja varmasti myös erilaisia ajatuksia liikkeelle. Parasta olikin havaita, että omista monista ongelmistamme huolimatta saamme olla ylpeitä suomalaisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja työterveyshuollosta.

Chrisin sanoin: "Finland has the best occupational health system in the world". Tätä viestiä on hyvä viedä eteenpäin.

Lisätietoja kirjoittajalta suoraan tai Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston blogista www.tthvyo.fi.