Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta - työterveyslääkärin mietteitä tiimityöstä

Teoriaa

Tiimityön tieteellis-teoreettinen pohja on 1950 ja -60 luvuilla kehittyneessä sosio-teknisessä systeemiteoriassa, joka sai alkunsa tarpeesta yhdistää työn tekninen suorittaminen ja työn sosiaaliset aspektit. Tiimit ovat vakiinnuttaneet asemansa työn organisoinnissa ja niitä käytetään laajalti työterveyshuollon organisaatioissa. Mutta mikä on tiimi ja miten se toimii?

Netissä surffaamalla ja googlaamalla tiimille löytyy moninaisia määritelmiä. Niistä Thompsonin ehdottama määritelmä soveltuu mielestäni parhaiten työterveyshuollon tarpeisiin. Sen mukaan tiimi muodostuu pienestä joukosta ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia toistensa tiedoista, resursseista sekä taidoista, ja jotka pyrkivät yhdistämään voimavaransa saavuttaakseen yhteiset tavoitteet. Työterveyshuollon ihannetiimin muodostavat lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti ja psykologi. Muut työhyvinvoinnista ja työterveydestä kiinnostuneet toimijat, kuten henkilöstöhallinnon ja vakuutusyhtiöiden edustajat, ovat tiimin tärkeitä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa tulee verkostoitua.

Toiminnallisesti tiimi ei ole pelkästään staattinen organisatorinen yksikkö, työnantajan yhteen kokoama joukko ihmisiä, vaan dynaaminen, ajassa muuttuva, historiallinen toimija, jolla on äärellinen elinkaari. Tiimi syntyy tarpeesta suorittaa tietty työ tai tehtävä. Tehtävää suorittaessa se kehittyy ja kypsyy entistä paremmaksi toimijaksi, kunnes lopulta kuolee pois kun tehtävä on suoritettu, tai – ihannetapauksessa – muuntuu ja uudestisyntyy, kun tehtävä ja toimintaympäristö muuttuvat.

Dynaamisuudessa on tiimityön voima ja hauraus. Dynaaminen, ympäristönsä kanssa joustavassa vuorovaikutuksessa oleva tiimi on oppiva ja luova toimija, joka pystyy nopeasti reagoimaan ja sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin ja tarpeisiin. Oppimisprosessissa tiimin vahvuus on siinä, että se voi ryhmänä kehittää toimintatapoja ja työskentelymenetelmiä, joita yksittäiset tiimin jäsenet eivät yksin toimiessaan pystyisi toteuttamaan. Tiimille muodostuu näin yhteinen tietoperusta ja yhteisiä työ- ja toimintatapoja, jotka ovat erilaisia ja "enemmän" kuin yksittäisten tiimijäsenten tietojen ja osaamisten summa. Tiimityön hauraus syntyy siitä, että – evoluutio-metaforaa käyttäen –parhaiten oppivat tiimit sopeutuvat ympäristöönsä ja menestyvät, muut kuihtuvat ja kuolevat pois.

Tuloksellinen tiimityö syntyy, kun tiimissä on rento ja toisia arvostava tunnelma, kun tiimin jäsenten välinen vuorovaikutus on välitöntä, runsasta ja toimivaa, ja sillä on selkeät, yhteisesti hyväksytyt ja mielekkääksi koetut tehtävät ja yhteisesti sovitut toimintamallit. Tällöin ihmiset haluavat ja uskaltavat esittää omia ideoitaan ja ajatuksiaan, mikä ruokkii luovuutta ja uusien ja uniikkien ratkaisujen löytymistä. Näin toimiva tiimi ei synny hetkessä eikä itsestään. Siksi tiimityötä aloitettaessa pitää sopia ja järjestää koulutusta mm. kokouskäytännöistä, ongelmanratkaisutavoista, ristiriitatilanteiden käsittelystä ja vuorovaikutustavoista. Jos tiimillä ei ole toimivia pelisääntöjä, ei toimi tiimikään.

Ensi lukemalta edellä kuvatun lainen tiimityö vaikuttaa lääkärin kannalta haasteelliselta. Me lääkärit olemme perinteisesti olleet lääketieteen ylin auktoriteetti, ja olemme tottuneet työskentelemään varsin itsenäisesti. Tällöin voi hyvällä syyllä kysyä, löytyykö meistä muskettisoturin asennetta. Pystymmekö sopeutumaan epäitsenäiseltä vaikuttavaan tiimityöhön? Mitä voimme tiimiltä saada ja odottaa? Mitä voimme tiimille tarjota?

Omakohtaisia kokemuksia

Parinkymmenen vuoden kokemuksesta voin todeta, että tiimityö on miellyttävä ja toimiva tapa tehdä työterveyslääkärin työtä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa tiivistä yhteistyötä työterveyshoitajan kanssa. Näin voidaan tuottaa useat lakisääteiset työterveyshuoltopalvelut, jos fysioterapeutti- ja psykologipalvelut saadaan hankittua tiimin ulkopuolisilta toimijoilta. Tällaiset hoitaja-lääkäriduot ovat itse asiassa ainoita mahdollisia tiimityön muotoja pienissä työterveyshuoltoyksiköissä, jollaisia monet työterveyshuoltoyksiköt ovat (Stengård et al, Lääkärilehti, 2009). Työterveyshuollossa suuri on kuitenkin kaunista. Monet yritykset haluavat tiukkaa sairauslomien ja työkyvyn seurantaa ja varhaista puuttumista, jos ongelmia havaitaan. Tällöin on eduksi jos työfysioterapeutti ja -psykologi ovat tiimin aktiivisia jäseniä. Tämä onnistuu vain suurissa työterveyshuoltopalveluita tarjoavissa yksiköissä.

Minulla oli aikoinaan onni päästä mukaan toimivaan tiimityöhön heti ensimmäisessä työterveyshuollon työpaikassani. Tiimityön eduista vakuutuin viimeistään silloin, kun olin ensimmäisen kerran työpaikkakäynnillä yhdessä työterveyshoitajan kanssa. Tuolloin minulle tuli tunne, että olin päässyt lääkärintyön perimmäisille juurille. Pääsin seuraamaan potilaiden ja huollossani olevien työntekijöiden arkielämää vähän samaan tapaan kuin kunnanlääkärit seurasivat kuntalaisten arkielämää lääkärintyön vanhoina hyvinä aikoina. Visuaalisena henkilönä minun oli sen jälkeen helppo hahmottaa, miten vastaanotolle tuleva työntekijä työssään pärjää, tarvitseeko hän sairauslomaa vai löytyykö työpaikalta hänelle sopivaa korvaavaa työtä.

Nykyisin teen laajaa, monimuotoista ja verkostoitunutta yhteistyötä hoitajien, fysioterapeuttien ja psykologien kanssa. Työyhteisössämme on lukuisia tiimejä, ja lääkärit ovat mukana usean eri tiimin toiminnassa samoin kuin hoitajat, fysioterapeutit ja psykologit. Näin me opimme tuntemaan toisemme ja toistemme intressit ja erityisosaamiset. Tiedämme, kuka hoitajista on kiinnostunut ravitsemuksesta, kuka painonhallinnasta ja tupakanvierotuksesta tai kuka fysioterapeuteista on perehtynyt tietyn työn, kuten siivoustyön ergonomiaan ja kuka taas jonkun ammattiryhmän kuten ammattikuljettajien (ajo)ergonomiaan. Osaamme ohjata oikealle henkilölle työntekijät, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta kroonisten kansansairauksien, kuten verenpainetaudin ja diabeteksen ennaltaehkäisyssä, alkuvaiheen hoidossa ja lääkehoitojen seurannassa. Samoin tiedämme, keneltä saamme apua, jos haluamme selvittää, miten työntekijä soveltuu johonkin tiettyyn työhön tai milloin ja miten työntekijä voi palata sairauslomalta takaisin työelämään. Joskus tunnen itseni enemmän triage-mieheksi kuin lääkäriksi, kun mietin vastaanotolla kenen luokse potilaan seuraavaksi ohjaan. Mutta tällaista tiimityö on, jokaisen osaamista pyritään hyödyntämään optimaalisesti.

Tiimityössä minua kiehtoo sen tietoteoreettinen monimuotoisuus, se että ihmisen terveyttä ja toimintakykyä voi tarkastella monesta eri viitekehyksestä käsin. Me lääkärit tarkastelemme tavallisesti ihmisen terveyttä luonnontieteen viitekehyksestä käsin. Se ei aina riitä selittämään potilaan oireita ja työ- ja toimintakyvyn rajoituksia. Ihminen ei ole pelkästään biologinen olio vaan psykologinen ja sosiaalinen subjekti, jonka työ- ja toimintakykyä on mahdollista ymmärtää, kun tuntee ne ainutkertaiset olosuhteet, joissa ihminen elää ja toimii. Tällaisten olosuhdetietojen hankkimisessa yhteistyö työterveyshoitajien, fysioterapeuttien ja psykologien kanssa on erinomaisen tärkeää; ihmiset kertovat heille erilaisia asioita itsestään, työstään, työkyvystään ja työssä viihtymisestään kuin lääkärille. Jos haluamme ymmärtää, miten potilaan elämäntilanne vaikuttaa hänen oireisiinsa ja työ- ja toimintakykyynsä, tarvitsemme metodologiaa ja viitekehystä, jota jotkut tieteenfilosofit kutsuvat hermeneutiikaksi. Monesti työterveyshuolto tarvitsee sekä luonnontieteellistä tietoa että hermeneuttista ymmärrystä, jotta se pystyy tuloksellisesti tukemaan sairastuneiden ja sairaiden työhön paluuta ja työssä selviytymistä.

Lopuksi

Olen edellä pohtinut, mitä tiimityö on ja mitä työterveyslääkäri voi siitä hyötyä. Pohdinta perustuu subjektiivisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, eikä sen tarkoitus ole olla kattava analyysi saati tieteellinen tutkielma tiimityöstä. Lähinnä olen yrittänyt viedä tiimityön ilosanomaa eteenpäin ja herättää keskustelua ja innostaa kollegoita ja kaikkia työterveyshuoltoon osallistuvia miettimään, miten voisivat tiimityön avulla rikastuttaa ja helpottaa arkista työtään.