TULE kuntoon -malli moniammatillisen yhteistyön tukena

TULE-ongelmien hoito vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja toimijoita

Tuki- ja liikuntaelinvaivat (TULE) ovat yksi yleisin syy lääkärissä käynteihin, sairauspoissaoloihin ja ennenaikaisiin eläkkeisiin. Yksinkertaista lääkettä työkyvyn ylläpitämiseen ei ole. Itse asiassa vain harvoin pitkittyneestä tai toistuvasta TULE-ongelmasta aiheutuva työkyvyttömyys on ratkaistavissa pelkästään lääketieteen keinoin.

Tarvitaan uudenlaisia näkökulmia ja toimenpiteitä sekä entistä tiiviimpää yhteistyötä eri toimijoiden ja tahojen kesken. Mehiläisen TULE kuntoon -mallilla lisätään eri osapuolten tietämystä TULE-peräiseen työkyvyttömyyteen vaikuttavista tekijöistä ja löydetään monipuolisia ratkaisuja tukea työssä jatkamista vaivoista huolimatta. Työfysioterapeuteilla on tässä toiminnassa keskeinen rooli osana moniammatillista tiimiä.

TULE-ongelmissa aika on kriittinen elementti. Kattavan sairauspoissaolojen seurannan ansiosta yritystä hoitavat tiimit havaitsevat jo varhaisessa vaiheessa toistuvasti tai pitkällä sairauslomalla olevat tai niiltä työhön palaavat henkilöt. Työfysioterapeutit seuraavat M-diagnoosilla poissaoloja yhdessä lääkärin ja hoitajan kanssa. He ovat myös mukana suunnittelemassa toimenpiteitä työhönpaluun ja työssä jatkamisen tueksi.

Tapaukset käydään läpi yhdessä tiimin kanssa, missä yhteydessä kukin ammattiryhmä tuo esiin omat näkökulmansa ja mahdollisuutensa. Tämä lisää luonnollisella tavalla kaikkien jäsenten näkemystä kokonaistilanteesta ja tietämystä toistensa osaamisesta. Työnjakoa ja vastuita on rikastettu myös siten, että työfysioterapeutin vastuulla on asiakasyritykselle raportointi tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta.

TULE kuntoon -mallin mukaisesti toimittaessa lääkäri ohjaa M-diagnoosilla sairauslomalle kirjoitetut työntekijät työfysioterapeutille heti sairausloman alkaessa. Mikäli sairausloma on kirjoitettu Mehiläisen ulkopuolelta, lääkäri ja työfysioterapeutti arvioivat, kumpi on yhteydessä työntekijään ja kutsuu hänet vastaanotolle.

Työhönpaluuarviossa työfysioterapeutin vastaanotolla selvitetään vaivan mahdollinen yhteys työhön, annetaan kuntoutumisohjeita sairausloman ajalle ja aloitetaan työhönpaluun suunnittelu yhdessä työntekijän kanssa. Mikäli työntekijällä ei ole tarvetta käydä lääkärin kontrolleissa sairausloman aikana, työfysioterapeutti voi seurata ja tukea kuntoutumista tapaamisin tai puhelimitse.

Jos työntekijällä on ongelmia selviytyä työtehtävistään, suunnitellaan työpaikkakäynti työn muokkaustarpeiden ja -mahdollisuuksien arvioimiseksi. Esimies on pääsääntöisesti mukana työpaikkakäynnillä, jotta hänellekin muodostuisi kokonaiskäsitys tilanteesta ja tarvittavista muutoksista voidaan sopia heti paikan päällä.

Työpaikkakäynnillä käydään läpi kaikki työtehtävät ja kirjataan ylös sekä ne työtehtävät, joissa ei ole ongelmia että ne, joista työntekijä ei selviydy. Näin saadaan käsitys myös työtehtävistä, joissa jäljellä olevaa työkykyä voidaan hyödyntää. Yhdessä työntekijän ja esimiehen kanssa ideoidaan paikan päällä, miten hankalia työvaiheita voitaisiin muuttaa tai helpottaa apuvälinein. Työpaikkakäynnin jälkeen työfysioterapeutti seuraa työssä selviytymistä vielä sovitun ajanjakson.

Sairauslomien toistuessa tai sairauslomalta työhön paluun vaikeutuessa työntekijän tilanteesta keskustellaan moniammatillisessa tiimissä. Niin sanottuja "käytäväkonsultaatioita" pyritään välttämään ja sen sijaan yritystä hoitavat tiimin jäsenet tapaavat säännöllisesti tiimipalavereissa. Entistä useammin ja varhaisemmassa vaiheessa asiakas itse ja hänen esimiehensä otetaan moniammatillisen päätöksenteon aktiivisiksi osallistujiksi.

Kun työkyky on alentunut niin, että nykyisessä työssä ei voida jatkaa, tulevat mietittäviksi erilaiset KELA:n ja/tai työeläkevakuutusyhtiöiden kanssa tehtävät kuntoutustoimenpiteet. Uutena lisänä moniammatillisuuteen Mehiläisessä voidaan hyödyntää myös työvalmentajan erityisosaamista silloin, kun tarvitaan asiantuntemusta ammatillisen kuntoutuksen ja urasuunnittelun mahdollisuuksista.

Sairauslomatarvetta lisäävät usein aivan muut tekijät kuin kipu tai toimintakyvyn rajoite. Työn fyysisten kuormitustekijöiden lisäksi työfysioterapeutin tuleekin arvioida myös mm. asiakkaan mahdollisesti kokemia pelkoja työssä selviytymisen ja oman kuntoutumisensa suhteen, työn muokkausmahdollisuuksien ja tuen puutetta työpaikalla sekä työmotivaatiota. Työfysioterapeutti selviää hyvin arvioinnista, ja hankalissa tapauksissa voi tukeutua työterveyspsykologiin.

Tuki- ja liikuntaelinvaivoissa keskeinen haitta on yleensä kipu. Työterveyspsykologin ja -fysioterapeutin yhteistyötä on toteutettu Mehiläisessä myös kipuryhmissä. Tavoitteena on tuolloin lisätä työntekijän omia kivunhallintakeinoja ja selviytymistä toimintakykyisenä kivusta huolimatta.

Esimiehille puolestaan on järjestetty koulutusta, jonka tavoitteena on lisätä esimiestaitoja osatyökykyisen työntekijän työssä jatkamisen tukemisessa. Esimieskoulutus on toteutettu moniammatillisesti työterveyslääkärin, työfysioterapeutin, työterveyshoitajan ja työterveyspsykologin yhteistyönä.

Moniammatillisen yhteistyön haasteet

Eri ammattiryhmien välisen yhteistyön uskotaan takaavan automaattisesti laadukkaamman hoidon sekä johtavan niin asiakkaiden kuin ammattilaistenkin kannalta parempaan päätöksentekoon. Valitettavasti ei näin aina kuitenkaan ole.

Harmillisen usein vieläkin työterveyshuollossa termi "moniammatillisuus" ohjaa helposti ammattiryhmäkohtaiseen ajatteluun, jossa ryhdytään jakamaan töitä "meidän töihin ja teidän töihin". Samalla varotaan toisen ammattiryhmän "tontille astumista". Tätä ylläpitää eri toimijoiden haluttomuus tai pelko jakaa työtä ja osaamista sekä yksinkertaisesti tietämättömyys mahdollisuuksista hyödyntää ja oppia muiden ammattiryhmien osaamisesta.

Terveydenhuollossa nojataan edelleen vahvasti konsultaatioperinteeseen. Niin moniammatillisesta yhteistyöstäkin tulee helposti pelkkää asiakkaan lähettämistä ammattilaiselta toiselle sen sijaan, että ratkaisuja etsittäisiin ja niistä keskusteltaisiin yhdessä. Tässä työterveyshuollon toimijoiden työhistorialla sekä aiemmilla kokemuksilla moniammatillisesta työskentelyotteesta on merkitystä. Karkeasti voisi sanoa, että nuoremmilta se käy luontevammin – onhan moniammatillisuus huomioitu nykyisin entistä paremmin jo opinnoissa.

Arjessa esteinä moniammatillisen yhteistyön toteutumiselle todetaan usein olevan puutteelliset tai vaihtuvat resurssit ja ajankäytön rajallisuus. Myös laskuttaminen nousee usein kynnyskysymykseksi. Miten voimme laskuttaa yritystä siitä, että neljä ihmistä pohtii asiakkaan tilannetta yhden tai kahden sijasta? Moniammatillisuuden mukanaan tuomalle lisäarvolle pitää olla näyttöä, jota pyritään lisäämään avoimemmalla raportoinnilla.

Työterveyshuoltolaki ja KELA:n korvauskäytännöt eivät myöskään aina tue moniammatillisen toiminnan toteumista parhaalla mahdollisella tavalla. Työterveyshuoltolaki edellyttää työterveyshuollon ammattihenkilöiden arviota asiantuntijan käytön tarpeesta. Kahden ammattiryhmän edustajan vastaanotolle voi edelleen siis tulla vain "lähetteellä". Lisäksi esim. TULE kuntoon -malliin liittyvät yhteydenotot puhelimitse joko työntekijän tai työpaikalle työhönpaluun tukemiseksi eivät ole KELA-korvattavaa toimintaa.

Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet

Ei liene epäilystäkään siitä, että emmekö yhdessä saavuttaisi enemmän kuin yksin. Moniammatillisen yhteistyön onnistuminen vaatii kuitenkin sen toteutumista tukevia rakenteita. Sellaisia ovat yhteiset ajattelu- ja toimintamallit sekä työkalut, jotka ohjaavat eri ammattiryhmien toimintaa kohti samaa tavoitetta. Esimerkkinä voisivat olla työlähtöiset menetelmät, jolloin kaikilla työterveyshuollon toimijoilla on yhteinen "toiminnan kohde", mutta jokaisella on työssään oma syvennetty näkökulmansa.

Asiakkaan kannalta parhaan lopputuloksen syntymistä ei välttämättä edellä kaikkien asiantuntijoiden yhtä mieltä oleminen, vaan vaihtoehdoista on hyvä käydä paikoin kipakkaakin keskustelua. Tärkeää on, että jokainen tiimin jäsen on tietoinen omasta osaamisestaan, pyrkii avoimuuteen vuorovaikutuksessa sekä hyväksyy muiden mielipiteet. Lopullisena tavoitteena on tehdä asiakkaan kannalta mahdollisimman vaikuttavia, oikeudenmukaisia ja eettisesti kestäviä päätöksiä.

TULE kuntoon -mallin myötä työterveystiimien toimintaa on kehitetty vastaamaan entistä paremmin viimeaikaisen tutkimustiedon mukaisesti liikuntaelinsairauksista johtuvan työkyvyttömyyden haasteisiin. Mehiläisessä työfysioterapeutin asiantuntijuuden hyödyntäminen on lisääntynyt TULE-kuntoon mallin myötä niin, että viime vuosina heidän lukumääränsä on kaksinkertaistunut samalla kun asiakastyö on lisääntynyt poikkeuksellisen paljon. Myöskään työhön tulijoista ei ole ollut pulaa.

Moniammatillisen työotteen vahvistamiseksi Mehiläisessä työterveyshuoltoa kehittää moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat kehitysjohtaja (lääkäri), johtava työterveyslääkäri, johtava psykologi sekä kaksi kehittämispäällikköä, joista toinen on taustaltaan työterveyshoitaja ja toinen (allekirjoittanut) työfysioterapeutti. Mukana ryhmässä on lisäksi työhyvinvointipalveluiden johtaja, jolla on vankkaa henkilöstöhallinnon osaamista.

Moniammatillisuus tai tiimityöskentely on parhaimmillaan rikkaus ja voimavara joka auttaa/pakottaa oppimaan uutta, näkemään asioita monesta näkökulmasta sekä löytämään yhdessä ainutlaatuisia ratkaisuja ongelmiin. Sellaisena se voi toimia myös työterveyshuollon ammattilaisen oman työhyvinvoinnin lähteenä.