Tunteiden säätelyn rooli ryhmätyöskentelyn onnistumisessa ja oppimisessa
Tietoyhteiskunta rakentuu uusien ideoiden ja ajatusten kehittelylle ja aikaisemman tiedon hyödyntämiselle uudella tavalla. Oppimisen perustaidot ja -mekanismit ovat keskeisessä asemassa. Nopeatempoisessa kehityksessä ei enää edes huipputaitava oppija menesty yksin. Innovaatiot ja kehitysaskeleet ovat yleensä erilaisista osaajista koostuvien ryhmien ja verkostojen yhteisten ponnistelujen tuloksia.
Oppimisen tutkimus on osoittanut onnistuneen yhteisöllisen ryhmätyöskentelyn edut, mutta vielä ei ole pystytty varmuudella selittämään, miksi toiset ryhmät onnistuvat, kun taas toiset näennäisesti samankaltaiset ryhmät eivät saavuta yhtä hyviä tuloksia.
Yksinkertainen mutta vähälle huomiolle jäänyt selitys voi olla se, että me ihmiset olemme eri tavoilla tuntevia yksilöitä. Oulun yliopiston Oppimisen ja Koulutusteknologian Tutkimusyksikössä tutkitaan yksilön oppimiseen liittyvän itsesäätelyn lisäksi erityisesti ryhmässä tapahtuvaa emootioiden ja motivaation säätelyä. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet herättävät meissä ristiriitaisia tunteita, jotka vaikuttavat myös "tiedolliseen" tai tietoa koskevaan toimintaamme. Tällöin puhumme emootioiden ja motivaation merkityksestä omassa toiminnassamme.
Mitä tarkoitamme, kun puhumme oppimisen motivaatiosta tai oppimisen tilanteisiin liittyvistä emootioista? Ovatko ne jotakin, jotka meidän on vain otettava sellaisenaan ja joihin meillä ei ole juuri nokan koputtamista? Onko motivaatio staattinen tila: joku vain on motivoitunut ja toinen ei? Onko niin että toiset ihmiset vain ovat tunteellisempia, impulsiivisempia tai ärsyttävämpiä kuin toiset?
Paljon mielekkäämpi tulkinta – myös oppimisen perustutkimuksen vahvistama – on että me säätelemme tunteitamme ja motivaatiotamme eivätkä ne meitä ja toimintaamme. Motivaatiot ja emootiot ovat osa aktiivista oppimisen prosessia ja ne muuttuvat ja vaihtelevat riippuen tilanteesta ja yksilöstä ja asiayhteydestä. Tunteet ja motivaatio siis rakentuvat aina kussakin hetkessä. Niihin vaikuttavat meidän aikaisemmat kokemuksemme, toiset ihmiset ja muut tilannesidonnaiset tekijät, kuten mitä meiltä odotetaan, miten uskomme omiin kykyihimme selviytyä vaatimuksista ja tehtävän ehdoista. Samalla tavalla kuin voimme oppijana kontrolloida ja säädellä tietoa koskevaa eli kognitiivista toimintaa, voimme myös itse vaikuttaa mielialaamme ja tahtoomme oppia.
Motivaation ja tunteiden säätelykyky vie kohti "flow"-tilaa
Itsensä säätely ei kuitenkaan aina ole automaattista ja helppoa. Se onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Aina on olemassa kollegoita, jotka varmasti tarvitsevat minulta kommentteja juuri nyt, työajanseurantajärjestelmiä, jotka on pakko täyttää tai kahvitaukokeskusteluja, jotka on pakko istua puhumassa loppuun asti. Vaikeasti rajattavaa ja pitkäkestoista projektia tekevän tunneskaala on usein laaja, syvästä alhosta huippuhetkiin. Onnistunut projektin loppuun saattaminen edellyttää, että kaikista kiusauksista ja kilpailevista motiiveista tai epäonnistumisen ja turhautumisen tunteista huolimatta tekijä onnistuu kontrolloimaan omaa toimintaansa – motivaatiota ja emootioita – ja pakertamaan välillä toivottomalta tuntuvan työn parissa. Silloin kohdalle saattaa osua myös niitä hetkiä, jolloin parempaa tekemistä ei voisi edes keksiä – päiviä jolloin "flow" vie mukanaan. Mutta näitä huippupäiviä ei tule koskaan ilman onnistunutta motivaation ja emootioiden kontrollia niinä paljon tavallisempina normipäivinä, jolloin huomiosta kilpailevat monet eri asiat.
Yksilön on siis uuden oppimisessa samoin kuin projektityössä otettava vastuuta tekemisistään ja koordinoitava strategisesti omaa toimintaansa. Tutkimus on nimennyt monia erilaisia motivaation kontrollistrategioita, joita kuka tahansa, joka haluaa saada elämänsä paremmin hallintaan, voi opetella käyttämään voittaakseen hetkelliset haasteet. Niitä voi olla esimerkiksi yksinkertaisesti omien pitkän ja lyhyen tähtäimen tavoitteiden selkeyttäminen ja korostaminen.
Samassa tilanteessa kuin työntekijä tai opiskelija voi olla myös työtiimi, jonka on saatava valmiiksi projekti. Esimies on periaatteessa priorisoinut sen ykköseksi, mutta sen tekeminen voi olla kuitenkin hankalaa, jos jokaisella tiimin jäsenellä on myös lukemattomia muita velvollisuuksia, joiden tekeminen on ehdottoman tärkeää tai jos tiimin muut jäsenet eivät vaikuta sitoutuneilta koko tehtävään, saatikka arvosta muiden osaamista. Motivaation puutteiden syitä ja selityksiä voi olla yhtä paljon kuin yksilöitä. Oppimisen ja Koulutusteknologian Tutkimusyksikössä on tehty jo pitkään tutkimusta siitä, miten ryhmän jäsenet onnistuvat kontrolloimaan sosio-emotionaalisesti haastavia tilanteita, jotta ryhmän yhteinen, motivoitunut työskentely voi jatkua. Tavoitteena on ollut mm. tunnistaa, millaisia emotionaalisia haasteita oppijat kohtaavat oppimisprosessin aikana, selvittää miten motivaatiota ja tunteita säädellään näissä tilanteissa ja miten ryhmää voitaisiin tukea jaetuissa prosesseissa.
Tulokset osoittavat, että yksilöllisen säätelyn lisäksi yhteisöllisen oppimisen tilanteissa ryhmän jäsenet voivat yhdessä kontrolloida sosio-emotionaalisia haasteita. Juuri tämä ryhmän jäsenten yhteinen tunteiden säätely emotionaalisen tasapainon ylläpitämiseksi vaikuttaisi selittävän osaltaan sitä, miksi tiedollisesti korkeatasoisten ryhmien työskentely ei aina onnistu odotusten mukaisesti. Toisin kuin itsesäädellyn oppimisen tutkimuksessa, tutkijat vielä muovaavat ja keskustelevat kiivaastikin jaetun säätelyn määritelmistä ja ehdoista. Eniten yhtä mieltä tunnutaan olevan siitä, että jaettu säätely ilmenee ryhmän jäsenten vuorovaikutuksessa. Ryhmän jäsenten yhteisestä, jaetusta emootioiden ja motivaation säätelystä voidaan puhua silloin, kun ryhmällä on toiminnalleen aidosti yhteinen tavoite, johon kaikki ovat sitoutuneet ja jonka kaikki haluavat saavuttaa. Jaetun säätelyn avulla ryhmä voi yrittää turvata tai palauttaa ryhmään emotionaalisesti luotettavan ilmapiirin, silloin kun se on vaarassa tai ehtinyt jo säröillä. Tai ryhmän jäsenet yrittävät palauttaa ja ylläpitää motivaatiota, kun se tuntuu hiipuvan. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että tätä yhteisöllisesti jaettua prosessia voidaan tukea esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta sosio-emotionaalisista haasteista.
Miten yhteisen säätelyn puute ilmenee?
Kuvittelepa tilanne, jossa ryhmällä on tiukka tavoite, jonka toteuttamisen ainakin pitäisi olla kaikille tärkeää. Haasteista huolimatta kaikki tuntuvat olevan innostuneita ja sinäkin olet mielestäsi sijoittanut työn tekemisen kovasti aikaa ja vaivaa. Saavut ryhmäsi palaveriin täynnä hyviä ideoita ja suunnitelmia, kuten muutkin. Kuitenkin pian palaverin aloittamisen jälkeen olette tilanteessa, jossa kukaan ei tunnu olevan samaa mieltä mistään, eivätkä tavoitteet olekaan enää selvästi hahmotettavia. Koet, ettet ehkä enää haluakaan jakaa omia ideoitasi muiden kanssa. Kaikenhan pitäisi olla hyvin; teillä on paljon ideoita, joiden etuja ja huonoja puolia voisitte punnita, yhdistellä ja valita parhaat ideat joiden pohjalta lähteä jatkamaan työskentelyä. Kognitiivisesta näkökulmasta kaiken siis pitäisi sujua mallikkaasti. Tutkimus on osoittanut, että kognitiiviset konfliktit voivat johtaa aivan uudenlaisiin ajatuksiin ja oivalluksiin. Nyt kuitenkin kaikki turhautuvat hetki hetkeltä enemmän. Yksi toisensa jälkeen asetutte puolustuskannalle, kun toiset esittävät kritiikkiä esitettyjä ajatuksia kohtaan. Ryhmän yhteisestä motivaatiosta ei ole pian tietoakaan. Nyt tarvittaisiin yhteistä emootion säätelyä, tai koko projekti voi olla menetetty. Tällaisissa tilanteissa uusi teknologia voi avata mahdollisuuksia tunnistaa haasteet ja puuttua niihin.
Yksi keskeinen keino säädellä niin yksilön kuin ryhmän motivaatiota ja emootioita on yksinkertaisesti tarjota mahdollisuuksia tunnistaa ja tiedostaa omia tuntemuksia ja niiden syitä. Oppimisen ja Koulutusteknologian Yksikössä on kehitetty instrumentteja, jotka hyödyntävät uutta teknologiaa esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuden kerätä kumuloituvaa tietoa ryhmän toiminnasta ja emotionaalisesta tilasta tai koettujen sosio-emotionaalisten haasteiden syistä. Tätä tietoa voidaan hyödyntää erilaisin keinoin niin, että ryhmä ja sen jäsenet saavat palautetta työskentelystään, mahdollisuuden tiedostaa ja siten ratkaista konfliktiin johtaneet tilanteet.
Yhteisten tavoitteiden eteen ponnistelu eroaa oppijan yksilöllisestä, omiin tunteisiin ja motivaatioon kohdistuvasta itsesäätelystä, sillä ryhmässä tapahtuva sosiaalisesti jaettu säätely on vuorovaikutteista, tasa-arvoista ja kaikkien tavoitteita palvelevaa. Kun ymmärrämme jaetun säätelyn mekanismeja, voimme luoda erilaisia tapoja tukea ryhmän toimintaa jo ennen kuin ajaudutaan vaikeisiin konflikteihin. On hyvä muistaa, että kaikki sosio-emotionaaliset haasteet eivät liity sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaan johtuvat mm. omaan minäkäsitykseen liittyvistä tekijöistä tai tehtävän vaatimuksista. Sosiaaliset tekijät, alkaen yksilöllisistä eroista ja erimielisyyksistä aina yhteisöllisen työskentelyyn liittyviin tiedon ymmärtämisen haasteisiin asti, ovat kuitenkin yksi keskeinen lähde ryhmätason motivaatiolle ja emootioille. Riippumatta haasteiden syistä onnistuneen yhteisöllisen oppimisen kannalta on oleellista, että ryhmä pystyy ne selvittämään. Kannustava viesti on, että yhteisöllisen oppimisen ja työskentelyn tilanteissa ryhmän jäsenet voivat yhdessä oppia kontrolloimaan motivationaalisia ja sosio-emotionaalisia haasteitaan. Sosiaalisissa oppimisen tilanteissa oppija voi siis käyttää sekä itsesäätelystrategioita, että sitoutua ryhmän jäsenten yhteiseen säätelyprosessiin. Säätelyn onnistuminen ja käytetyt strategiat vaihtelevat tilanteesta riippuen.
Juuri suotuisaa ilmapiiriä rakentava ryhmän jäsenten yhteinen tunteiden säätely saattaa olla yksi avaintekijä onnistuneelle yhteisölliselle oppimiselle ja työskentelylle. Keskeistä onkin, että näitä työelämässäkin tärkeitä taitoja opitaan yhteisöissä – ja niitä voidaan opettaa ja harjoitella, jos ne nostetaan tiedollisten tavoitteiden rinnalle. Eri alojen eksperteistä koostuvat asiantuntijatiimit voivat tietoisesti rakentaa vuorovaikutuskulttuuria, jossa pyritään lisäämään yhteistä ymmärrystä. Tällä voidaan välttyä monilta turhautumisilta, jotka johtuvat siitä, että tiimin jäsenet puhuvat toistensa "ohi".
KT, tutkijatohtori
Oppimisen ja Koulutusteknologian Tutkimusyksikkö
Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun Yliopisto
hanna.jarvenoja@oulu.fi
Kirjallisuutta
- Järvenoja, H. & Järvelä, S. (2011, in press). Regulating emotions together for motivated collaboration. In M. Baker, J. Andriessen, & S. Järvelä, (Eds.), Affective Learning Together: the socio-emotional turn in collaborative learning. EARLI series New Perspectives on Learning and Instruction. Routledge.
- Järvelä, S. & Järvenoja, H. (2011 i). Socially constructed self-regulated learning in collaborative learning groups. Teacher College Record 113(2), 350-374.
- Järvenoja, H. (2010). Socially shared regulation of motivation and emotions in collaborative learning (Doctoral Dissertation). Acta Univarsitatis Ouluensis, E Scientiae Rerum Socialium 110. University of Oulu: Juvenes Print.
- Järvelä, S., Volet, S. & Järvenoja, H. (2010). Research on Motivation in Collaborative Learning: Moving beyond the cognitive-situative divide and combining individual and social processes. Educational Psychologist 45(1), 15-27.
- Järvenoja, H., & Järvelä, S. (2009). Emotion control in collaborative learning situations - Do students regulate emotions evoked from social challenges? British Journal of Educational Psychology79(3), 463-481.
- Järvelä, S., Järvenoja, H., Veermans, M. (2008). Understanding dynamics of motivation in socially shared learning. In Special Issue "Application of qualitative and quantitative methods to enrich understanding of emotional and motivational aspects of learning" Edited by Gläezer-Ziguda, M. & Järvelä, S. in International Journal of Educational Research 47(1), 122-135.