Kuntoutuksen väitöskirjoissa etsitään vaikuttavuutta

Kohonneen verenpaineen hoitosuositukset korostavat lääkkeettömien hoitomenetelmien käyttöä alkuvaiheessa sekä myöhemmin mahdollisen lääkehoidon tukena. Lääketieteen tohtori Riikka Mattila tutki väitöskirjassaan "Moniammatillisen elintapaintervention vaikuttavuus kohonneeseen verenpaineeseen, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja tuki- ja liikuntaelinoireisiin" kuntoutuslaitoksissa toteutetun moniammatillisen elintapaohjauksen toteutettavuutta ja vaikuttavuutta kohonneen verenpaineen hoidossa. Mattilan tutkimus osoitti, että yksinkertaisella elintapaohjauksella voidaan saada aikaan monipuolisia tuloksia; koeryhmässä havaittiin myönteisiä muutoksia verenpaineeessa, mutta myös merkittävä muutos sekä liikunta-aktiivisuuden lisääntymisessä että niskavaivojen vähenemisessä vertailuryhmään verrattuna.

Lääketieteen tohtori Kari-Pekka Martimo selvitti väitöskirjatyössään "Musculoskeletal disorders, disability and work", miten alaselkäkivusta ja yläraajavaivoista aiheutuvaa työkyvyttömyyttä voidaan vähentää. Tulokset osoittivat ensinnäkin, että yli puolella yläraajavaivaisista työntekijöistä työn tuottavuus oli alentunut merkittävästi myös silloin, kun työntekijä ei ollut sairausloman tarpeessa. Lisäksi hän havaitsi, ettei liikuntaelinvaivoista aiheutuvan työkyvyn laskun aina tarvitse johtaa sairauslomalle, jos työterveyshuollolta saa tukea. Myös varhaisilla ergonomisilla toimenpiteillä voitiin nostaa alentunutta työn tuottavuutta merkittävästi paremmin kuin pelkällä lääketieteellisellä hoidolla. Keskeisiä tekijöitä olivat myös työn vaatimukset, työntekijän pelot ja asenteet, esimiehen ja työtovereiden suhtautuminen sekä työnantajan toimintatavat. Vaikka työntekijät arvioivat liikuntaelinvaivansa useimmiten työperäisiksi, heidän mielestään työpaikalla oli mahdollisuuksia sellaisiin muutoksiin, jotka voisivat auttaa heitä selviytymään työssään. Tulokset rohkaisivat myös hyödyntämään korvaavaa työtä sekä osasairauspäivärahaetuutta perinteisen sairausloman sijaan. Martimon keskeinen johtopäätös väitöskirjatyön perusteella oli, että pelkästään työntekijöihin kohdistuvilla toimenpiteillä ei saada aikaan merkittävää vähennystä työhön liittyvissä oireissa eikä niistä aiheutuvassa työkyvyttömyydessä.

ASLAK-kuntoutus oli kohteena terveystieteen tohtori Johanna Turjan väitöskirjassa "Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen kuntoutuksen vaikuttavuus – Kuntoutus osana työpaikan terveyden edistämistä". Turja tutki ASLAK-kuntoutuksen jatkumista työpaikalla, sen pitkäaikaista vaikutusta kuntoutujien henkiseen hyvinvointiin, koettuun terveyteen ja työkykyyn sekä työpaikan fyysisiin ja psykososiaalisiin työolosuhteisiin. Tutkimuksen mukaan kuntoutuksella ei ollut tutkittuihin tekijöihin pitkäaikaista vaikutusta.

ASLAK-kuntoutus oli tutkimuskohteena myös lääketieteen tohtori Heikki Suoyrjön väitöskirjassa "Kelan järjestämän kuntoutuksen kohdentumien ja vaikutukset työkykyyn kunnallisilla työpaikoilla" (2010). Suoyrjö havaitsi, että naiset ovat Kelan järjestämissä kuntoutustoimenpiteissä yliedustettuina, kun taas määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät ovat aliedustettuina. ASLAK-kuntoutuksesta oli sairauspoissaoloina mitattuna hyötyä, mutta hyöty jäi vähäiseksi ja lyhytkestoiseksi.

Kasvatustieteen tohtori Hilkka Ylisassi pureutui niin ikään ASLAK-kuntoutuksen hyötyihin väitöskirjassaan "Kestävän kuntoutuksen mahdollisuudet – Tutkimus Aslak-kuntoutuksen työkytkennän ja asiakkuuden rakentumisesta". Ylisassin tutkimuksessa analysoitiin yhden kurssin elinkaari noin kahden vuoden ajalta. Analyysi osoitti, että ASLAK:in perusrakenne pitää sisällään lukuisia, osin ristiriitaisia oletuksia kuntoutuksen tarpeesta ja keinoista, jotka voivat johtaa katkonaiseen kuntoutusprosessiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työntekijä tulee kuntoutukseen sairauslähtökohdan kautta ja kuntoutuja palaa takaisin työhön sairauskertomusta muistuttavan kuntoutusselosteen kanssa. ASLAK:in alunperin fyysisten työolojen ja työtapojen tarkasteluun nojaava lähestymistapa ei tutkimuksen mukaan vastaa muuttuvan työn tuomiin työssä jaksamisen ongelmiin, kuten työuupumukseen ja työn mielekkyyden haasteisiin.

Psykologian tohtori Maarit Virran väitös kohdistui hyvin niukasti tutkittuun, mutta tärkeään aiheeseen: "ADHD-aikuisten psykologinen kuntoutus. Neljän uuden lyhytintervention tutkimus". Vaikka aineisto oli pieni, ADHD-oireista kärsivät aikuiset tuntuivat hyötyvän kognitiivis-behavioraalisesti (CBT) orientoituneesta ryhmäkuntoutuksesta ja hypnoterapiasta. Kuuden kuukauden seurannassa todettiin hyödyn pääosin säilyneen.

Yhteiskuntatieteen tohtori Marja Koukkari haastatteli väitöskirjassaan "Tavoitteena kuntoutuminen – Kuntoutujien käsityksiä kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta" 22 eri-ikäistä kuntoutujaa, joilla oli lääketieteellisenä syynä vammautumiseen joko CP-vamma tai aivoverenkiertohäiriö. Haastatteluista kävi ilmi, että Suomessa kuntoutukseen liittyy byrokraattisia ongelmia, jotka viivästyttävät vammautuneen ihmisen kuntoutumista ja jopa estävät sen. Vaikka kuntoutuspalvelujärjestelmän tehtävänä on varmistaa kuntoutuksen sujuvat ja toimivat palvelurakenteet, haastattelut osoittivat, että nykyinen järjestelmä aiheuttaa kuntoutujille pelkoa ja epävarmuutta. Kaikki haastatellut olivat työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta osa heistä olisi halunnut osallistua työelämään joustavien työjärjestelyiden avulla.

Musiikin vaikuttavuutta hoidon tukena tutki psykologian tohtori Teppo Särkämö väitöskirjassaan "Music in the recovering brain", jossa seurattiin 60 akuuttiin aivoinfarktiin sairastuneen potilaan toipumista kuuden kuukauden ajan käyttäen neuropsykologisia tutkimuksia sekä aivojen magnetoenkefalografiamittauksia (MEG) ja magneettikuvauksia. Potilaat jaettiin akuuttivaiheessa satunnaistetusti kolmeen ryhmään, josta yksi sai kuunneltavakseen kahden kuukauden ajan musiikkia, toinen äänikirjoja, ja kolmannelle ei annettu mitään kuuntelumateriaalia. Musiikkia kuunnelleiden potilaiden kognitiivinen toipuminen oli parempaa kuin muiden, ja he myös kokivat vähemmän masentuneisuutta ja sekavuutta. Sekä musiikin että äänikirjojen kuuntelun havaittiin myös parantavan kuulomuistin toipumista, jota mitattiin aivoissa ns. mismatch negativity (MMN) -vasteen avulla. Tulokset kannustavat musiikin kuuntelun käyttöön kuntouttavana vapaa-ajantoimintona aivoinfarktin jälkeen.

Musiikki oli myös aiheena filosofian tohtori Marko Punkasen väitöksessä "Improvisational music therapy and perception of emotions in music by people with depression". Hän havaitsi, että lyhyen yksilömusiikkiterapiajakson (20 istuntoa, 2 kertaa viikossa) yhdistäminen standardihoitoon paransi merkittävästi masennuksesta toipumista.

Kirjallisuutta

1. Koukkari M. Tavoitteena kuntoutuminen. Kuntoutujien käsityksiä kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 179, 2010.
2. Mattila R. Moniammatillisen elintapaintervention vaikuttavuus kohonneeseen verenpaineeseen, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja tuki- ja liikuntaelinoireisiin. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 444, 2009.
3. Martimo, Kari-Pekka. Musculoskeletal disorders, disability and work. Työterveyslaitos: People and work, Research reports 89, 2010.
4. Punkanen M. Improvisational music therapy and perception of emotions in music by people with depression. University of Jyväskylä, Jyväskylä Studies in Humanities 153, 2011.
5. Suoyrjö H. Kelan järjestämän kuntoutuksen kohdentumien ja vaikutukset työkykyyn kunnallisilla työpaikoilla Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 113, 2010.
6. Särkämö T. Music in the recovering brain University of Helsinki, University of Helsinki, Institute of Behavioural Sciences, Studies in Psychology 76, 2011.
7. Turja J. Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen kuntoutuksen vaikuttavuus. Kuntoutus osana työpaikan terveyden edistämistä. Acta Universitatis Tamperensis 1375, 2009.
8. Virta M. ADHD-aikuisten psykologinen kuntoutus. Neljän uuden lyhytintervention tutkimus. Helsingin yliopisto
9. Käyttäytymistieteiden laitos, Psykologian tutkimuksia 71, 2010.
10. Ylisassi H. Kestävän kuntoutuksen mahdollisuudet. Tutkimus Aslak-kuntoutuksen työkytkennän ja asiakkuuden rakentumisesta. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 226, 2009.