Turun yliopistoon Suomen ensimmäinen työterveyshuollon ja työlääketieteen kokopäiväinen professuuri

Taustaa

Kesällä 2010 käynnistyi työterveyshuollon ja työlääketieteen professorin hakuprosessi Turun yliopistossa. Kokoaikaisen professuurin mahdollisti Työsuojelurahaston taloudellinen tuki yliopistolle. Professuuri on määräaikainen, toimikausi on viisi vuotta.

Professorin tehtäviin kuuluu työterveyshuollon perusopetuksen järjestäminen, työterveyshuollon ja työlääketieteen tutkimuksen tekeminen ja edistäminen, erikoislääkärikoulutuksen koordinointi ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Erikoislääkärikoulutus Turussa

Professuurini täyttöprosessin käynnistyessä työterveyshuollon perusopetus ja erikoislääkärikoulutus olivat Turussa vaikeassa vaiheessa: samaan aikaan professorin vaihtumisen kanssa työterveyshuollon kliininen opettaja irtisanoutui, TYKS:n ammattitautipoliklinikka oli suljettuna, Työterveyslaitoksen erikoislääkärin toimi täyttämättä ja apulaisylilääkärin toimessa vain osa-aikainen työntekijä.

Nyt tilanne on jo valoisampi. Erikoislääkärin tointa lukuun ottamatta kaikki toimet on täytetty ainakin osa-aikaisilla työntekijöillä, ammattitautipoliklinikka toimii jälleen eikä Turun seudun erikoistuvien lääkäreiden tarvitse enää käydä suorittamassa TTL-jaksoaan Helsingissä asti. TTL:n erikoislääkärin puolipäivätoimi on parhaillaan haettavana. Erikoislääkärikoulutus on jälleen käynnissä. TYKS:ssä ammattitautipoliklinikka toimii T-sairaalassa allergiayksikön yhteydessä ja fysiatrian klinikan alaisuudessa. Poliklinikalla on puolitoista hoitajan virkaa. Erikoistumispaikkoja on kaksi. TTL:n apulaisylilääkärin tointa hoitaa el Paula Arvilommi kahtena päivänä viikossa ja el Merja Jalava päivän viikossa. Erikoistuvien seminaareja pidetään kerran kuukaudessa kuten aikaisemminkin. Turussa on noin 80 erikoistuvaa ja koulutuspaikoissa yli 30 heitä kouluttavaa erinomaisen ammattitaitoista erikoislääkäriä.

Työterveyshuolto lääketieteen perusopetuksessa

Turussa työterveyshuollon tuntimäärä lääketieteen perusopetuksessa on ollut pienin Suomen yliopistoista, vain 12 luentotuntia ja muutama tunti harjoitustöitä. Kurssi on lääketieteen opintojen loppuvaiheessa samassa opintokokonaisuudessa oikeuslääketieteen, päihdehuollon ja terveydenhuollon hallinnon kanssa. Opintokokonaisuuden ajankohdasta johtuen opiskelijoiden mieli palaa jo käytännön työhön. Kansanterveystieteen opetus ei valitettavasti ole opiskelijoille lääketieteen kiinnostavin huipentuma.

Tuoreena professorina olen pyrkinyt lisäämään työterveyshuollon opetuksen määrää sekä ajantasaistanut sisältöä. Opetuksen järjestämistä vaikeuttaa muun opetushenkilökunnan puuttuminen sekä lääketieteen kandidaateille suunnatun oppikirjan puuttuminen. Yliopisto on suhtautunut yllättävän myötämielisesti opetuksen volyymin kasvattamiseen. Nyt opetusta on jo kaksi kertaa enemmän, pakollista ryhmäopetusta on lisätty ja lisäksi työterveyshuollon luentoja on myös kursseilla C4 ja C8. Erityisen ilahduttavaa on opiskelijoiden kasvava kiinnostus oppiainetta kohtaan, mm. syventävien opintojen ohjausta on pyydetty. Yhteistyötä on syntynyt myös muiden tiedekuntien suuntaan, kauppakorkeakoulun ja hoitotieteen oppiaineiden kanssa. Ruotsinkielisen opetuksen käynnistämistä valmistellaan.

Tutkimus

Yksi suurimmista huolista tällä hetkellä on tieteellisen jatkokouluttautumisen vähyys työterveyshuollon ja työlääketieteen alalta, esim. Turussa ei tällä hetkellä ole ohjauksessani yhtään työterveyshuollon väitöskirjan tekijää. Vain hyvin harvat työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkärit tuntuvat olevan kiinnostuneita tutkimustyöstä eikä seniorienkaan parissa ole kovin montaa aktiivista tutkijaa. Tuula Oksasen, Luciana Duquen ja Marjo Sinokin tuoreet väitöskirjat ovat toivoa antavia poikkeuksia. Turussa toimii onneksi professori Jussi Vahteran johtama huippututkimusyksikkö, jonka imussa olisi sijaa myös uusille tutkijoille ja tutkimusryhmille. Professori Risto Tuominen on myös oivallinen esimerkki innostavasta ohjauksesta, joka kiinnostaa lääketieteen opiskelijoita. Tutkimusyhteistyötä TYKS:n eri klinikoiden, kuntoutuslaitosten ja KELA:n kanssa tulee parantaa ja tähän olen jo panostanutkin.

Tutkimuksen tekeminen koetaan työläänä, huonosti palkattuna ja vaikeana. Tutkimuksen koetaan olevan pois vapaa-ajasta ja perhe-elämästä. Nämä argumentit ovat epäilemättä todenperäisiä, mutta tutkimustyö on myös antoisaa ja palkitsevaa. Tutkimus antaa eväitä muuhunkin työhön, kriittiseen ajatteluun, antaa älyllisiä haasteita sekä vastauksia käytännön työn ongelmiin. Tutkimuksen tekeminen hyvässä porukassa ei ole tylsää eikä kuivaa. Tutkijan työn ei tarvitse olla näännyttävä yksinäinen erämaavaellus, vaan pikemminkin keidas erämaassa.

Professorina haluaisin madaltaa kynnystä tieteen tekemiseen mm. tarjoamalla hyvin käytännönläheisiä tutkimusaiheita, joiden ei aluksi tarvitse olla väitöskirjan kokoisia haasteita. Työn edetessä akateeminen opinnäyte syntyy parhaassa tapauksessa kuin itsestään.

Hieman olen huolissani myös lääkäreiden haluttomuudesta lukea kansainvälistä kirjallisuutta ja jopa puutteellisesta englannin kielen taidosta. Jos ei ole valmiuksia ja halua lukea itse kriittisin silmin, on valitettavasti vahvojen mielipidejohtajien ja huhujen vietävissä. Toisten tekemään tutkimukseen perehtymällä oma kiinnostus voi kasvaa ja tutkimustyöhön ryhtymisen kynnys madaltua. Lääkärin työssä on välttämätöntä ylläpitää omaa ammattitaitoa myös tuoreisiin julkaisuihin perehtymällä. Käytännön potilastyössä saattaa joutua noloihin tilanteisiin, jos valistunut asiakas on ongelmakenttään ja tutkimustuloksiin paremmin perehtynyt kuin hoitava lääkäri.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, vaikuttaminen ja päätöksentekoon osallistuminen ovat yliopiston johdon mielestä niin keskeisiä professorin toimeen liittyviä tehtäviä, että asia oli erikseen mainittu professuurin hakuilmoituksessa. Ajalle on tyypillistä nopeat muutokset ja vaikea päätöksenteko niukkojen taloudellisten resurssien vallitessa. Mediassa käyty keskustelu on joskus populistista ja kiihkeää. Lääketieteen asiantuntijan täytyy säilyttää asiantuntijaroolinsa kaikissa tilanteissa, kannanottojen tulee perustua tutkittuun tietoon ja myös epämiellyttäviä faktoja on uskallettava tuoda esiin. Lääkärin on kaikessa toiminnassaan säilytettävä ammattietiikka ja puolustettava potilaan etua. Kun taloudellisia argumentteja tuodaan esiin, on hyvä muistaa, että sairauksien ennalta ehkäisy on useimmiten myös taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Ennaltaehkäisy on keskeinen työterveyshuollon ja työlääketieteen lähtökohta. Tämä on muistettava sekä käytännön työssä että yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Julkisuudessa käydyn keskustelun teemoina ovat juuri nyt poissaolojen vähentämiseen, työurien pidentämiseen ja työssä viihtymiseen tähtäävät toimet. Nämä tavoitteet ovat todella tärkeitä. Keskustelussa hiukan häiritsevää on, että julkisuuteen tuntuu mahtuvan vain yksi asia kerrallaan, työlääketieteen kova ydin on unohtumassa. Työssä viihtyminen on toki tärkeä, mutta viihtyvyyden lisääminen ei yksin auta, jos perinteiset työperäiset riskit jäävät samaan aikaan hoitamatta. Melu, pölyt, mikrobiologiset riskit, tapaturmavaara, rasitusvammat, toistotyö, huono ergonomia ja väkivallan uhka ovat monilla työpaikoilla edelleen arkipäivää. Työterveyshuollon ammattilaisten on edelleen tuotava näitä riskejä esiin ja autettava työnantajia parantamaan fyysistä työympäristöä terveellisemmäksi ja turvallisemmaksi.

Työterveyshuollon menetelmiä tulisi soveltaa myös muussa terveydenhuollossa. Lasten ja nuorten terveyttä tulisi edistää työterveyshuollon keinoin. Kiinnittämällä huomiota päiväkotien ja koulujen työoloihin voitaisiin edistää yli miljoonan kansalaisen terveyttä ja ennalta ehkäistä sairauksia.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat edesauttaneet työterveyshuollon ja työlääketieteen professorin kokoaikaisen toimen perustamista Turun yliopistoon.

Haastattelu

Miten koet professuurin henkilökohtaisesti? Professuuri on akateemisen uran lakipiste. Yliopisto merkitsee minulle akateemista vapautta, ajattelun ja ilmaisun vapautta sanan varsinaisessa merkityksessä. Koen olevani osa pitkässä sukupolvien ketjussa. Olen ottanut vastaan velvoittavan ja vaativan tehtävän, joka antaa mahdollisuuden jatkaa omaa tutkimuslinjaani ja merkitsee samalla riemullista vapautumista vuosikymmenien kellokorttikahleesta. Akateeminen pätkätyö jatkuu.

Mitä harrastat/miten rentoudut? Työmatkoilla neulon villavaatteita koko suvulle. Samalla valmistaudun tulevaan päivään ja luen. Käsitöiden lisäksi harrastan puutarhanhoitoa, veneilyä ja luonnossa liikkumista. Parhaiten rentoudun puolisoni, lasten ja lastenlasten kanssa. Nuorin perheenjäsen on tyttären pikkuinen Sofia-vauva. Klassinen musiikki ja kirjallisuus ovat lähellä sydäntäni.

Minkä kirjan lukemista suosittaisit kaikille? Miettimisen jälkeen Pikku prinssi nousee kirkkaana ylitse muiden. Jokainen, joka on menettänyt rakkaan ihmisen, tietää kyllä miksi.

Mitä toivot, että tulevaisuus Sinulle tuo tullessaan? Ilman muuta jatkoa tälle pätkätyölle, jopa professuurin vakinaistamista. Minulle on tullut useita tarjouksia tutkimusyhteistyöstä. Nyt pitää valita viisaasti tarjolla olevista vaihtoehdoista ja keskittyä olennaiseen. Työlääketieteelle oppiaineena ja tieteenalana toivon uutta nousua. Tutkimusaiheita tuntuu riittävän muuttuvassa maailmassa.

Haastattelijana Jarmo Heikkinen