Palomiesten 13 vuoden seurantatutkimus, osa ½

Valtimonseinämien jäykkyyden mittaamisella uutta tietoa terveydestä ja työkyvystä

Pelastustyön vaatimukset terveydelle ja toimintakyvylle ovat korkeat. Hyvä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ovat yhdessä hyvän ammatillisen osaamisen kanssa välttämätön perusta työkyvyn riittävyydelle. Työyhteisön toimivuudella ja esimiestyöllä on suuri merkitys siihen, miten pelastaja jaksaa työssään. Pelastajan työ sisältää sydäntä ja verenkiertoa, tuki- ja liikuntaelimiä sekä motoriikan hallintaa voimakkaasti kuormittavia fyysisiä työtehtäviä, henkistä stressiä ja vuorotyötä. Useissa tehtävissä turvallinen ja tehokas suoriutuminen edellyttävät pelastajalta hyvää hengitys- ja verenkiertoelimistön ja lihaksiston suorituskykyä sekä kehon ja liikkeiden hallintaa. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa pelastussukellussukellus, sammutus- ja jälkiraivaus, kattotyöskentely sekä uhrien ja potilaiden kantaminen. Vaihtelevat lämpöolot ja heikko valaistus, hankalat kulkureitit sekä palonsuojavarustuksen käyttö edelleen lisäävät fyysistä kuormitusta.

Työn vaatimuksiin nähden riittämätön toimintakyky saattaa olla osasyy pelastajien työkyvyttömyyseläkkeisiin. Pelastusalalta jäädään työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 50-vuotiaana (KEVA 1998–2007). Yleisimmät syyt ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (44 %), mielenterveyden häiriöt (14 %) ja verenkiertoelimistön sairaudet (14 %). On tärkeää havaita mahdollinen terveyden ja toimintakyvyn alenemisen uhka varhain. Tällöin myös toimintakyvyn edistäminen ja työssä jaksamisen tukeminen voidaan aloittaa ajoissa.

Palomiesten 13 vuoden seurantatutkimus

Terveyden, fyysisen ja psyykkisen toiminta- ja työkyvyn muuttumisen tarkastelu pitkällä aikavälillä ja niihin vaikuttavien tekijöiden selvittäminen sekä toimintakykytestien ennustearvon määrittäminen 13 vuoden aikana antoivat lisätietoa varhaisen välittämisen näkökulmasta. Tutkimuksen mittaukset toteutettiin vuosina 1996, 1999 ja 2009. Seuranta perustuu koko Suomen kattaneisiin kyselytutkimuksiin sekä Keski- ja Etelä-Suomen alueilla fysiologisilla mittauksilla ja terveystarkastuksilla kerättyihin aineistoihin (kuva «Tutkimusasetelma ja tutkimukseen osallistuneet. »1). Lähtötilanteessa tutkittavat valittiin satunnaisotannalla eri osatutkimuksiin, eli aineisto edusti eri kuntoisia ja terveydentilaltaan erilaisia operatiivisissa tehtävissä toimivia pelastajia. Vuonna 1996 kyselyyn vastanneet olivat 20–59-vuotiaita ja mittauksiin osallistuneet 30–54-vuotiaita. Kuvassa «Tutkimusasetelma ja tutkimukseen osallistuneet. »1 on osatutkimusten vastausprosentit sekä mittauksiin osallistuneiden lukumäärät. Testatuista palomiehistä vanhin ryhmä oli vuonna 1996 50–54-vuotiaita, joten viimeistään vuoden 2009 mittauksissa he olivat siirtyneet eläkkeelle. Muita syitä karsiutumiseen olivat työkyvyttömyyseläke, sairausloma tai alan vaihto. 20 palomiestä ei enää halunnut osallistua seurantatesteihin.

Kuva 1. Tutkimusasetelma ja tutkimukseen osallistuneet.

Tutkimuksen yhteistyötahoina olivat sisäasiainministeriön pelastusosasto, mittauksiin osallistuneet yhdeksän aluepelastuslaitosta, Pelastusopisto sekä Pelastusalan työterveyslääkärit PATRIX ry. Hanketta rahoittivat Palosuojelurahasto ja Työterveyslaitos.

Tässä artikkelissa kuvataan eri-ikäisten palomiesten kehon koostumusta, valtimoiden kuntoa ja fyysisen toimintakyvyn muutosta 3 ja 13 vuoden aikana sekä miten testitulokset ennakoivat koettua tulevaa fyysistä työkykyä. Seuraavassa lehden numerossa käsitellään hankkeen kyselytutkimuksen tuloksia.

Riittävästä lihasmassasta huolehdittava

Palomiesten koko kehon koostumus mitattiin impedanssipletysmografialla vuonna 2009. Vanhemman ja nuoremman ikäryhmän välillä ei painossa ollut eroa. Kuitenkin vanhempien palomiesten absoluuttinen rasvamassa, kehon rasvaprosentti ja vyötärönympärys olivat suuremmat ja lihasmassa pienempi kuin nuoremmilla palomiehillä (taulukko « Kehon mittasuhteet ja koostumus ikäryhmittäin vuoden 2009 mittauksissa, keskiarvo ± keskihajonta, (n=86).»1). 53–57-vuotiaiden palomiesten kehon rasvaosuus, rasvamassa ja BMI olivatkin terveyden ja työn vaatimuksiin perustuvia suositusarvoja korkeammat ja vastaavasti lihasmassa oli alhainen.

Esimerkiksi raskaita työkaluja käytettäessä, sammutusraivauksessa tai onnettomuuden uhrien nostamisessa ja siirtämisessä koko kehon lihakset toimivat dynaamisesti. Tehtävien suorittamiseksi tehokkaasti pelastaja tarvitsee paljon toimivaa lihasmassaa. Tärkeä on huolehtia, että kehoon ei kerry ylimääräistä rasvaa. Ylipaino lisää työkuormitusta, alentaa kuumansietokykyä ja voi aiheuttaa työkyvyn alenemaa vaikka suorituskyky normaalipainoisena olisi työn vaatimuksiin riittävä. Keskimääräistä suuremman lihastyövaatimusten vuoksi palomiesten BMI voi kuitenkin olla yli 25 aina noin 27 saakka silloin kun kyse on lihasmassasta. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan palomiesten työkyvyttömyysriski oli matalin palomiehillä, joiden BMI sijoittui 25–28,5 kg/m2 välille (Soteriades ym. 2008).

Kehon koostumus muuttuu iän myötä verisuonisairauksia suosivaksi. Kehon koostumuksen mittaus auttaa havaitsemaan varhaiset muutokset ja korjaavat toimenpiteet voidaan käynnistää ajoissa. Erityisesti ikääntyessä palomiesten liikuntaharjoittelussa on välttämätöntä huomioida rasva- ja lihasmassan suhde. Oikean tyyppisellä aerobisella ja lihaskuntoharjoittelulla ehkäistään rasvamassan lisääntyminen ja varmistetaan lihasmassan säilyminen riittävänä.

Valtimoseinämien jäykistyminen liittyi kestävyyskunnon ikää nopeampaan laskuun

Verisuoniterveys on tärkeää pelastushenkilöstön työkyvylle. Valtimoseinämän jäykkyys ennustaa sekä sydämen kuntoon liittyviä että yleistä ennenaikaisen kuoleman vaaraa (Vlachopoulos ym. 2010). Palomiehen työssä kova fyysinen ponnistelu, stressi, vuorotyö, ympäristön pienhiukkaset ja ajoittain hyvinkin raskas lämpökuormitus edellyttävät hyvää sydämen ja verisuonten kuntoa (Soteriades ym. 2011). Tuoreiden tutkimusten mukaan terveidenkin palomiesten valtimoseinämä jäykistyy savusukelluksen jälkeen (Fahs ym. 2011). Muutos on palautuva, jos aineenvaihdunta ja verisuonten suojamekanismit toimivat normaalisti.

Palomiesten valtimoseinämien jäykkyys mitattiin non-invasiivisesti pulssiaalto-menetelmällä (Huck ym. 2007, Shirai ym. 2005, Wykretowicz ym. 2009). Mittausta varten molempiin olkavarsiin ja nilkkojen ympäri kiinnitettiin verenpainemansetit. Rintalastan päälle asetettiin kevyt sydämen toimintaa seuraava anturi. Tutkimuksessa mitattiin sydämen pumppaustapahtumaa, pulssiaallon etenemisnopeutta ja verenpainemuutoksia raajoissa tutkittavan ollessa levossa selinmakuulla. Tuloksista analysointiin CAVI-lukema (cardio-ankle vascular index), joka mittaa olkavarteen ja nilkkaan etenevien pulssiaaltojen nopeutta. Jäykässä suonessa nopeus kasvaa. Nilkka-olkavarsipainesuhde (ABI, ankle-brachial index) pienenee raajavaltimoiden kalkkeutuessa ja se on pidemmälle edenneen valtimotaudin mittari verrattuna CAVI:iin.

Kohonnut CAVI havaittiin joka viidennellä palomiehellä. Valtimoseinämien jäykistyminen liittyi ikään, liikunnan viikoittaisten kertojen vähäisyyteen ja kestävyyskunnon ikää nopeampaan laskuun (Lindholm ym. 2011). Tasaisesti vähintään kohtalaisen hyvänä säilynyt kestävyyskunto puolestaan suojasi valtimoita. Koska valtimoseinämien jäykistyminen ennustaa varsinaisten valtimokalkkeumien syntyä, normaalialueella vielä olevan, mutta oletettua nopeammin pudonneen hapenottokyvyn syy on selvitettävä ja tarvittaessa suunniteltava kuntoutustoimia. Kestävyyskunnon seurannan tulee olla osa palomiesten terveystarkastuksia. Valtimojäykkyyden mittaus edellyttää erityislaitteistoa, eikä se toistaiseksi ole perusterveydenhuollon menetelmä. Pelastusalan kuntoutukseen ja työkyvyn arviointeihin keskittyneissä yksiköissä olisi hyödyllistä liittää valtimojäykkyyden varhaisten muutosten mittaus osaksi kaikkien yli 40-vuotiaiden palomiesten terveystarkastuksia.

Valtimoahtauman edetessä selvästi kalkkeutumisen tasolle ABI laskee. Ikääntyvien palomiesten ABI ei eronnut nuoremmasta ikäryhmästä. ABI alkaa yleensä muuttua yli 60 vuoden iässä mikä on myöhemmin kuin CAVI-indeksi keskimäärin. ABI-indeksiä on suositeltu käytettäväksi sydän- ja verisuonisairauksien ennusteen arviointiin. ABI voidaan mitata terveystarkastustilanteessa myös tavallisen verenpainemittarin avulla ja se saattaisi olla hyödyllinen lisätutkimus ikääntyvän palomiehen verisuoniterveyden seurannassa etenkin, jos hänellä on muita riskitekijöitä.

Verisuoniystävällinen ravinto, hyvä kunto, säännöllinen liikunta ja tupakoinnin sekä nuuskan välttäminen turvaavat verisuonten suojamekanismien toiminnan sekä pelastussukelluksessa, että muissa palo- ja pelastustehtävissä.

Fyysinen toimintakyky heikkeni keskimäärin – yksilöiden välinen vaihtelu suurta

Palomiesten kestävyyskuntoa testattiin polkupyöräergometritestillä (maksimaalinen hapenkulutus) ja lihaskuntoa jalkakyykky-, penkkipunnerrus-, istumaannousu- ja käsinkohontatesteillä, jotka ovat käytössä pelastussukeltajien fyysisen työkyvyn seurannassa (Sisäasiainministeriö 2007). Lisäksi mitattiin notkeutta ja liikkuvuutta sekä liikehallintaa tasapaino-, koordinaatio-, reaktiotiokyky ja ketteryystesteillä. Sekä nuorten (30–34-v vuonna 1996) että keski-ikäisten (40–44-v) ryhmässä kestävyyskunto (maksimaalinen hapenkulutus) (kuva «Hapenkulutuksen ja penkkipunnerruksen ikäryhmittäi»2a), lihaskunto ja liikehallinta heikkenivät keskimääräisesti tarkasteltuina seuranta-aikoina. Kestävyyskunto heikkeni reilun prosentin vuodessa, mikä vastaa normaaliväestön tuloksia. Yksilötasolla lasku oli enimmillään noin 4 %. On erittäin tärkeää varhaisessa vaiheessa havaita ja ehkäistä palomiehen fyysisen kunnon nopea heikkeneminen.

Työkyvyn ylläpitämisen kannalta on merkittävää, että kuitenkin yhteensä 28 palomiehen absoluuttinen kestävyyskunto ja 18 painokiloihin suhteutettu kunto pysyi samana, laski alle 1 % vuodessa tai jopa hieman parani 13 vuoden kuluessa. Tulosten yksilöllinen vaihtelu oli suurta myös lihaskunnon ja tasapainon osalta: vaikka keskimääräinen tulos heikkeni, huomattavalla osalla tutkituista tulos säilyi lähes samana yli 10 vuoden seuranta-aikana (taulukko «Toimintakykytesteissä 13 vuoden seurannassa paremman, saman tai heikomman tuloksen saaneet, % tutkituista (n=62-78).»2, esim. penkkipunnerrus kuva «Hapenkulutuksen ja penkkipunnerruksen ikäryhmittäi»2b).

Kuva 2. Hapenkulutuksen ja penkkipunnerruksen ikäryhmittäiset keskiarvot ja -hajonta

Monipuolista liikuntaa useamman kerran viikossa

Säännöllinen liikunnan harrastaminen ja erityisesti liikunnan viikoittainen määrä olivat yhteydessä sekä kestävyys- että lihaskunnon säilymiseen hyvänä 3 ja 13 vuoden aikana. Liikunta-aktiivisuudella ei ollut yhteyttä liikkuvuuden, tasapainon tai koordinaation muutokseen, mikä selittyy palomiesten liikuntaharjoittelun sisällöllä. Palloilulajien lisäksi palomiesten harjoittelussa on varsin vähän liikehallintaa ja liikkuvuutta kehittäviä lajeja. Kolmasosa palomiehistä ilmoitti harrastavansa eniten lihaskuntoharjoittelua tai painonnostoa kuntosalilla ja noin kolmasosa harrasti palloilulajeja. Hieman alle puolet mainitsi ykköslajinaan joko pyöräilyn, juoksun, uinnin tai hiihdon. Palloilulajien osuus väheni 13 vuoden seurannassa. Liikehallinnan kehittäminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä heikko tasapainonhallinta ja ketteryys olivat merkitseviä riskitekijöitä palomiesten itsearvioiman fyysisen työkyvyn heikkenemiselle.

Liikunnan lisäksi elintapatekijöistä säännöllinen tupakointi ja savukkeiden suuri määrä ennakoivat puolestaan kestävyys- ja lihaskunnon heikkenemistä. Tupakoinnin sekä alkoholin käytön haittojen kerääntyminen tuli esille kestävyyskunnon heikkenemisenä erityisesti 13 vuoden seurannassa, jolloin vanhimmat tutkitut olivat 53–57-vuotiaita.

Jotta toimintakyky säilyisi hyvänä ikääntyessä, palomiesten liikuntaharjoittelun tulee olla monipuolista, säännöllistä ja tapahtua vähintään kolme kertaa viikossa. Ainoastaan osallistuminen työvuoroliikuntaan ei iän lisääntyessä riitä ylläpitämään pelastajan fyysistä suorituskykyä työn vaatimuksiin nähden riittävällä tasolla. Lihas- ja kestävyyskuntoharjoittelun rinnalle olisi lisättävä liikkuvuutta ja lihasten joustavuutta, nopeusvoimaominaisuuksia sekä koordinaatiota ja tasapainonhallintaa kehittävää liikuntaa. Tämä on hyvin tärkeää kaikenikäisille palomiehille liikehallinnan kehittämisen sekä liikkumistapaturmien ehkäisyn kannalta.

Liikkuvuus ja liikehallinta mukaan työkyvyn seurantaan

Heikko ketteryys ja tasapaino (suuri kehon huojunta) ennustivat itsearvioidun fyysisen työkyvyn (työkykyindeksi; työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta) heikkenemistä 3 ja 13 vuoden kuluessa. Hidas reaktionopeus oli riskitekijä ja hyvä liikkuvuus suojasi työkyvyn heikkenemiseltä kolmen vuoden seurannassa. Hyvä vatsalihasten kunto oli puolestaan merkittävä suojaava tekijä koetun fyysisen työkyvyn heikkenemiselle molempina seuranta-aikoina.

Vaikka hyvä kestävyyskunto on erittäin tärkeä palomiesten terveyden ja työn vaatimusten kannalta, se ei tässä tutkimusasetelmassa ennustanut koetun työkyvyn muutosta. Pelastustyö sisältää savusukellusta useammin tehtäviä, joissa hyvä lihaskunto ja liikehallinta korostuvat. Koetun fyysisen työkyvyn arviointien perusteella näyttää siltä, että tutkittavilla oli kokonaisvaltainen käsitys työnsä fyysisistä vaatimuksista. Tutkittavilla oli myös runsaasti tuki- ja liikuntaelinten kipuoireita, joka saattoi myös vaikuttaa siihen, että lihaskunto ja liikehallinta olivat tässä tutkimuksessa aerobista kuntoa voimakkaampia koettua työkykyä ennustavia tekijöitä.

Palomiesten fyysisen toimintakyvyn seurannassa olisi kestävyys- ja lihaskunnon ohella tarpeen arvioida myös ketteryyttä, tasapainoa ja liikkuvuutta. Koska näillä testeillä oli ennustearvoa tulevaan työkykyyn nähden, saattavat ne olla hyödyllisiä menetelmiä varhaisvaiheen työkyvyn fyysisten edellytysten heikkenemisen havaitsemiseen fyysisesti kuormittavilla aloilla. Toivomuksia tasapaino- ja ketteryys- ja liikkuvuustesteistä ja näiden ominaisuuksien harjoittamisesta sekä liikuntaohjeista esittivät myös kyselyyn vastanneet palomiehet.

Tulokset ja vastaukset tukevat FireFit-järjestelmän käyttöönottoa kaikissa aluepelastuslaitoksissa. Nykymuodossaan FireFit sisältää kestävyys- ja lihaskunnon testaus-, palaute- ja seurantajärjestelmän sekä harjoittelun ohjelmoinnin osuuden (Lusa ym. 2010). FireFit-testaajan koulutusjärjestelmässä tärkeänä osuutena on pelastuslaitosten ja työterveyshuollon välinen yhteistyö. Järjestelmä mahdollistaa fyysisen toimintakyvyn systemaattisen seurannan ja yksilöllisten, tavoitteellisten liikuntaharjoitteluohjeiden laadinnan ja liikunnan säännölliseen harrastamiseen motivoivan yksilöllisen palautteen. Vuosien 2011–2013 aikana FireFit-järjestelmään tullaan kehittämään osuus liikehallinnan ja liikkuvuuden arviointiin ja kehittämiseen.

Lopuksi

Palomiehen terveyden ja työkyvyn kannalta on erittäin tärkeää varhaisessa vaiheessa havaita ja ehkäistä fyysisen toimintakyvyn nopea heikkeneminen. Vuosittaiset terveystarkastukset ja fyysisen kunnon seuranta sekä pitkien sairauslomien aikaiseen ja jälkeiseen kuntoutukseen panostaminen ovat tärkeitä. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen on myötävaikuttava tekijä monien työkykyä uhkaavien sairauksien, kuten verisuoniterveyteen liittyvien ongelmien, tuki- ja liikuntaelinvaivojen, diabeteksen, kognitiivisten häiriöiden ja masennuksen syntyyn. Palomiestyön korkeat fyysiset ja henkiset vaatimukset edellyttävät myös monipuolisia fysiologisia riskinarvioinnin työkaluja, joihin valtimojäykkyyden varhaisten muutosten mittaus tuo merkittävän lisäyksen. Pelastuslaitosten sisäisesti yhdessä sovitut toimintatavat sekä yhteistyö työterveyshuoltojen kanssa ovat avainasemassa pelastajien työhyvinvoinnin seurannassa ja edistämisessä.