Rakennusalan työterveyskorttia ei vielä tunneta

Kenelle työterveyskortti kuuluu?

Työterveyskortti kuuluu niille rakennusliikkeiden työntekijöille, jotka tekevät uudis- tai korjausrakentamista, kunnossapitoa ja näihin liittyvää asennustyötä, purkamista, maa- ja vesirakentamista sekä rakentamiseen liittyvää suunnittelua. Rakennusliikkeiden toimihenkilöitä tämä asetus ei koske. Työterveyskortin piiriin eivät kuulu myöskään kunnan rakennustyöntekijät, yksinyrittäjät, työnjohto eivätkä työntekijät, jotka työskentelevät muiden kuin rakennusliikkeiden palveluksessa. Oleellista on siis, minkä yrityksen palveluksessa työntekijä on (soveltamisala on määritelty tarkemmin Valtioneuvoston päätös 629/1994).

Puhelinhaastattelujen perusteella selvisi, että neljä viidesosaa rakentamisen toimialalla ja rakennusammateissa toimivista ei kuulu lakisääteisen työterveyskortin piiriin. Työmailla toimivista työntekijöistä kortti kuuluu arviolta joka toiselle.

Työterveyskortin käyttö

Työterveyskortti oli käytössä 13 %:lla toimipaikoista. Toimipaikkojen edustajista neljännes ei tiennyt, onko kortti käytössä ja kolmannes ilmoitti, että kortti ei kuulu heille. Yleisimpinä syinä siihen, miksi työterveyskortti ei ollut käytössä, yrityksen edustajat mainitsivat, etteivät he tiedä, mikä se on tai mistä niitä saa, työterveyshuolto ei ole tiedottanut asiasta, sitä ei tarvita tai se on hankinnassa.

Työterveyshoitajista alle kolmannes (31 %) ilmoitti, että kaikilla tai lähes kaikilla heidän yksityisen rakennusalan asiakastoimipaikoistaan oli käytössään työterveyskortti. Noin viidennes (19 %) työterveyshoitajista ei osannut sanoa, oliko yrityksellä käytössään työterveyskorttia vai ei.

Hyvin harva työnantaja tai pääurakoitsija oli kiinnostunut kortin olemassaolosta. Sitä ei yleisesti kysytty työntekijöiltä eikä heidän edellytetty pitävän sitä mukanaan rakennustyömailla. Pääurakoitsijan edustajat olivat enemmän kiinnostuneita siitä, oliko aliurakoitsijalla työterveyshuoltoa, kuin yksittäisen työntekijän työterveyskortista.

Työterveyskortin piiriin kuuluvista noin puolella oli kortti. Yleisimmin kortti löytyi pääurakoitsijana toimivan rakennusliikkeen työntekijältä ja harvemmin aliurakoitsijana toimivan rakennusliikkeen työntekijältä. Vaikka työntekijöiden edellytetään pitävän korttia mukanaan rakennustyömailla, vain kolmannes kertoi pitävänsä. Kun huomioidaan, että kortti ei kuulu puolelle työmailla toimivista työntekijöistä, lienee kortti taskussa kulkevia työmailla noin 8 %. Työterveyshoitajista reilu kaksi kolmasosaa ilmoitti, että terveystarkastuksissa korttia ei ollut mukana juuri kellään tai alle puolella työntekijöistä.

Tietoisuus työterveyskortista

Rakennusalan työterveyshoitajista yli puolet oli tietoisia siitä, kenelle työterveyskortti kuuluu. Noin joka kymmenes ei tiennyt ja vajaa kolmannes ei ollut aivan varma asiasta. Niiden yritysten edustajista, joilla oli käytössään työterveyskortti, noin kolmannes ilmoitti, ainakin osan tai kaikkien toimipaikan työnjohtajista tietävän työterveyskortista. Työterveyshoitajien mukaan yli puolet heidän asiakasyritystensä työnjohtajista ovat tietoisia työterveyskortista (58 %). Kuitenkin reilu kolmannes vastaajista ei osannut sanoa, tietääkö työnjohto työterveyskortista vai ei.

Työterveyskortista tiedottaminen yrityksissä on melko vähäistä. Vajaassa kolmasosassa rakennusalan toimipaikoista työterveyskortista kerrotaan uusille työntekijöille vähintään satunnaisesti (31 %). Olisikin syytä miettiä, voisiko työterveyshuolto tiedottaa tai muistuttaa rakennusliikkeiden johtoa asiasta? Tämä olisi mahdollista esimerkiksi siinä vaiheessa, kun yritys pyytää tarjousta työterveyshuoltopalveluista tai sovittaessa mitä työterveyshuoltopalveluita yritys haluaa.

Mitä työterveyskortissa tulee olla?

Työterveyskortista tulee olla työntekijän etu- ja sukunimi sekä henkilötunnus. Työterveyskorttiin on merkittävä ne terveystarkastukset, joista säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001) sekä edellä 1 §:n 3 momentissa mainituissa asetuksissa. Rakennustyöhön liittyen se tarkoittaa muun muassa sitä, että työssä on erityistä sairastumisen vaaraa tai tapaturman vaaraa. Lisäksi siihen on merkittävä suoritetun terveystarkastuksen ajankohta, seuraavan tarkastuksen ajankohta sekä tarkastuksen suorittaneen työterveysyksikön ja tarkastuksen suorittajan nimi ja yhteystiedot. Merkinnät työterveyskorttiin tekee terveystarkastuksen suorittaja. Kortteja saa ostaa Työterveyslaitoksen kirjakaupasta. Monet työterveysasemat ovat myös painaneet kortteja omilla logoillaan. Kortin ulkomuodosta ei ole mitään määräyksiä. Kortin täyttää työterveyshuolto, josta työntekijä myös hakee uuden kortin kadonneen tilalle.

Kortin hyvät ja huonot puolet

Vaikka nykyinen järjestelmä ei toimikaan vielä toivotulla tavalla, työterveyskortilla nähtiin myös hyviä puolia. Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että kortista näkee helposti, milloin on seuraavan terveystarkastuksen vuoro ja se toimii hyvänä muistuttajana. Samoin työnantaja saa uusien työntekijöiden osalta tiedon siitä, onko tarkastukset hoidettu ja milloin on mahdollisesti seuraavan tarkastuksen ajankohta. Työterveyshoitajat mainitsivat lisäksi työterveyskortin hyväksi puoleksi sen, että siitä saa selville esimerkiksi edellisen työterveyshuoltopalvelujen tuottajatahon, jolloin aikaisempia terveystietojen jäljittäminen onnistuu helpommin.

Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että kortista tiedottaminen on ollut riittämätöntä eikä yritysten edustajilla tai työntekijöillä ole siitä tarpeeksi tietoa. Rakennusalan työntekijöillä on paljon kortteja muutenkin, ja kortti on harvoin mukana työpaikalla. Kortin materiaali sai myös moitteita: pahvinen kortti ei kestä käytössä. Työterveyskortin käyttö ei ole vielä vakiintunut käytännöksi ja se on irrallinen muista kulku- ja toimintaluvista. Työterveyshoitajien mukaan kortit hukkuvat helposti, eikä työntekijöillä ole niitä mukanaan määräaikaistarkastuksiin tullessa.

Kuinka kehittää työterveyskorttia ja edistää sen käyttöä?

Koska rakennusalalla on paljon pakollisia kortteja, kehittämisideana esitettiin myös, että työterveyskortti tulisi yhdistää johonkin jo olemassa olevaan korttiin, esimerkiksi henkilökorttiin tai kulkulupaan. Korttia ehdotettiin myös monipuolistettavan liittämällä siihen rokotustietoja, veriryhmä tai muita terveystietoja.

Kortin huonon tunnettuuden takia Työterveyslaitos toteuttaa vuonna 2011 STM:n toimeksiannosta tiedotushankkeen. Työterveyshuolloilla on tärkeä rooli tiedon viemisessä asiakasyrityksiin. Tiedottamisen lisäksi kortin käyttöä voisi edistää se, että sitä käyttäisivät kaikki rakennustyömailla toimivat työntekijät, vaikka se ei heille olisikaan pakollinen. Vapaaehtoinen kortti voisi olla hyödyllinen monelle pätkätyötä tekevälle ja toimialoilla, joilla on paljon liikkuvaa työvoimaa. Ei pidä unohtaa työelämästä poisjääviäkään, jotka jonkin työelämän altisteen takia tarvitsevat seurantaa. Asbestialtistuneille Hengitysliitto Heli ry on tehnyt oman seurantakortin.