Kvartaalien sykkeestä pidempien ajatusten pariin
Lehtemme teema on Tutkimus, koulutus ja soveltaminen, tarkasteltuna Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen 65-vuotistaipaleen kunniaksi historian lehtiä havistellen. Kiehtovaa perspektiiviä tuo historiikki työterveyshuollon taipaleelta Leo Noron v.1951 kirjoittamaan kirjaan peilaten. Yllättävän paljon on tuttua, mutta erojakin haasteissa on: 1950-luvulla tavoitteena oli saada mahdollisimman moni työntekijä pysymään hengissä 65-vuotiaaksi.
Vielä vuonna 1962 työeläkelain voimaan tullessa vastasyntyneen pojan elinajanodote oli 65 vuotta, tytön 73 vuotta. Tänään syntyvistä tyttölapsista joka toisen lasketaan elävän 100-vuotiaaksi. Tänä vuonna työmarkkinoilta lähtevä sukupolvi on ensimmäistä kertaa suurempi kuin työhön tuleva. Väestöpyramidi on muuttumassa muodoltaan tuhkauurnaksi, huoltosuhde huolestuttavaksi.
Työterveyshuollon toimintaympäristön muutosvauhti on kova. Kyynikot puhuvat yritysten kevät- ja syysorganisaatioista. Uusi muutos tulee ennen kuin edellisen satoa on ehditty korjata. Murrosaika vaatii johdolta läsnäoloa, vuoropuhelua ja olennaisten asioiden esiin nostamista, koska muutoksen maailma on täynnä huhupuheita. Työterveyden odotetaan laativan kvartaaleittain raportteja ja ennustavan työkykyriskejä populaatioissa, joiden kokoonpano vaihtelee vuoroveden lailla. Taustalla on yritysten toive saada viestiä työpaikan tilanteesta sekä tukea ja ideoita. Työterveyshoitajalle ja –lääkärille kun puretaan tuntoja toisin kuin johtajalle. Työoloihin liittyvien viestien luottamuksellinen välittäminen on kaikkien yhteinen etu. STLY:n juhlaseminaarissa Lauri Lyly totesi, että myös SAK:n tavoite on tuottavuuden ja työhyvinvoinnin yhtaikainen edistäminen.
Tutki, kouluttaudu, sovella
Pelkkä perinteinen lääketieteellinen osaaminen ei riitä työterveyslääkärin työkaluksi. Kouluttautuminen ja ammatillisten tietojen päivittäminen kuuluu onneksi itsestään selvänä lääkärin professioon. Työelämän lainalaisuuksien ymmärtäminen on osa työterveyslääkärin ammatillista osaamista.
Vaikka kouluttautumisen tärkeys tunnustetaan, varsinainen tutkimustyö koetaan vieraammaksi. Kliinikon veri sykkii monen kollegan suonissa niin sakeana, että he kavahtavat ajatusta tutkijan kammiosta tai iltojen omistamisesta tutkimukselle. Olisiko kliinikon mahdollista tutkia oman työnsä ohella? Onnistuisiko kevyempi "tutkimuksellinen puuhastelu"? Entä jos kvartaalien sykkeen vastapainoksi innostuisi pitkäjännitteisestä tutkimustyöstä?
Yleensä työterveyshuollolta odotetaan nopeita vastauksia – tutkijat taas ovat usein varovaisia vastatessaan selkeitä vastauksia odottaviin kysymyksiin. Aika monen väitöskirjan muistan päättyneen kommenttiin "vaatii lisäselvityksiä…". Näkökulmaa avaavaa oli tehdä väitelleen kollegan kanssa selkokielistä lehdistötiedotetta, kun oikeastaan harvasta asiasta olisi voinut vetää median toivomia yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Miten saataisiin tutkimustieto entistä tehokkaammin sovelletuksi käytäntöön, mistä taitavia tieteen tulosten popularisoijia?
Suhteellisesti vähiten väitelleitä on työterveyshuollossa ja yleislääketieteessä. Eivätkö arkityön monet ulottuvuudet taivu epidemiologisiksi tutkimusaineistoiksi ilman, että jotain olennaiselta tuntuvaa katoaa? Vastaanotolla kuullaan muutoksista työpaikkojen tunnelmissa ja työpaikkaselvityksissä saa usein käytännön kannalta hyödyllisintä tietoa lomakkeiden avoimista kysymyksistä. Käsittelemme siis laadullista aineistoa työksemme edes ajattelematta tekevämme niin. Pitäisikö työterveyslääkäreitä opastaa enemmän myös laadullisen tutkimuksen pariin?
EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen evästi Finlandia-talolle kokoontunutta seminaariväkeä sanoin: "Yritykset ja kansakunnat eivät kaadu siihen, että ne tekevät vääriä asioita vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan hyvin toimineiden asioiden tekemistä liian pitkään".
Joten tutkikaamme, kouluttautukaamme ja sovelkaamme uutta tietoa. Muistakaamme mistä tulemme ja miettikäämme, mihin johtaa valitsemamme tie. Ken tahtoo toimia, keksii ratkaisuja. Ken ei tahdo, keksii selityksiä.
Joulurauhaa!