Teollisuuslääkäreistä työterveyslääkäreiksi

Ensimmäiset teollisuuslääkärit

Jo lääketieteen isä Hippokrates esitti käsityksenään, että tauti ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan se on tulos kaikista niistä pienemmistä ja suuremmista virheistä, joita me elämämme kuluessa teemme. Varsinaisen työlääketieteen alkuna pidetään yleensä vuotta 1700, jolloin italialainen lääkäri Bernardino Ramazzini julkaisi laajoja tutkimuksia Padovan käsityöläisten ja työntekijöiden sairauksista ja ammattitaudeista. Ramazzini antoi selkeitä ohjeita ammattitautien torjumiseksi muun muassa tuuletuksen ja hygienian parantamisen avulla.

Suomessa ensimmäisenä työterveyslääkärinä voidaan pitää Carl Fredrik Zandtia, joka nimitettiin Viaporin linnoituslääkäriksi vuonna 1754. Zandt oli valmistunut lääketieteen tohtoriksi Greifswaldin yliopistosta. Linnoitustyömaalla oli miehiä kaikkiaan 6000. Kollega Zandtin haasteina olivat lukuisat tapaturmat ja kulkutaudit kuten koko läntisessa Euroopassa tuolloin riehunut isorokko.

Uudemman ajan työpaikkaterveydenhuollon isä oli Konrad Relander, joka myöhemmin suomensi sukunimensä ReijoWaaraksi. Hän toimi Kymin tehtaiden lääkärinä vuosina 1880–1887. Hänen vuonna 1892 hyväksytyn väitöskirjansa aihe oli "Terveyshoidollisia tutkimuksia Haapajärven piirilääkäripiiristä". Reijo Waara aloitti kansantajuisen terveysvalistuksen toimien perustamansa Suomen Terveydenhoitolehden päätoimittajana. Lisäksi hän oli Duodecim-lehden päätoimittaja. Hänen elämäntyöhönsä kuului myös valtiopäiväedustus, toiminta työväenyhdistyksessä ja raittiusliikkeessä. Hän oli siis hyvin aktiivinen ja aikaansaapa sidosryhmäsuhteissaan.

Työelämän murrokset

Elämme nyt jo vuosia jatkunutta laajempaa taloudellista ja yhteiskunnallista muutosprosessia, jonka katsotaan olevan teknologiavallankumouksen mukanaan tuoma. Nämä muutaman kymmenen vuoden aaltoina etenevät globaalit teknologiavallankumoukset ovat jo noin 200 vuoden ajan noudattaneet samankaltaista etenemismallia. Jokin teknologiainnovaatio kuten höyrykone, rautatie, sähkö, öljy, auto tai massatuotanto aikaansaa suuren muutoksen usein ensin talouselämässä ja sitten mullistaa koko yhteiskunnan toimintamallit. Nyt lasketaan olevan meneillään viides teknologinen vallankumous, jota ohjaavat informaatio- ja viestintäteknologian innovaatiot. Tutkijoiden käsityksen mukaan olemme nyt tämän vallankumouksen käännekohdassa – arvojen, selitysmallien ja toimintaperiaatteiden murroksessa. Tällaiseen käännepisteeseen on aiemmin liittynyt epävarmuutta ja epätasapainoa niin talouden, yhteiskunnan kuin yksilöidenkin osalta.

Tällä kertaa tämä näkyy työelämän merkittävinä muutoksina, joidenkin toimialojen hiipumisena, perinteisesti vahvojen toimialojen vaikeuksina, vanhojen rakenteiden uudistustarpeina ja Kiina/Intia-ilmiönä. Näemme myös työn kohtaanto-ongelmia, pätkätöitä sekä yksilöiden pahoinvointia ja uupumista.

Nyt ja tulevaisuudessa pätee kuitenkin edelleen se, että ihmisten innovaatiokyky, korkeatasoinen työsuoritus, motivaatio ja työssä jaksaminen vaativat ajantasaisia tietoja ja taitoja, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä hyvää johtamista.

STLY:n vuosikymmenet

Työterveyslääkäreitä maassamme on siis ollut jo pitkään ennen yhdistyksemme perustamista. Heitä kutsuttiin tehtaanlääkäreiksi, kaivoksenlääkäreiksi tai työpaikkalääkäreiksi. Omaksi spesialiteetikseen työlääketiede tuli jo vuonna 1954. Kuriositeettina kannattaa mainita, että maamme kaksi ensimmäistä työlääketieteen erikoislääkäriä olivat Leo Noro ja Pertti Sumari, jotka ulkopuolisten tentaattorien puuttuessa tenttivät toinen toisensa.

Suurten ikäluokkien kasvatit valmistuivat lääkäreiksi 1960–70-luvuilla. Maahamme rakennettiin tuolloin suuria teollisia tuotantolaitoksia aivan uusillekin toimialoille, esimerkkeinä tv-kuvaputkitehdas ja jaloterästehdas, joista jälkimmäinen voi edelleen hyvin ja kukoistaa. 1970-luvulla saimme ensimmäisen työterveyshuoltolain.

Työterveyshuollon spesialiteetti tuli vuonna 1982. Tuota 80-lukua voidaan kutsua myös profylaksian vuosikymmeneksi. Ajoittain tuntui harhaoppiselta hoitaa sairaita työterveysasemalla. Euroopassa yhdentymiskehitys jatkui. STLY:kin aloitti valmistelut Suomen mahdollisen EU-jäsenyyden varalta. Hallitus kävi professori Jorma Rantasella vahvistettuna tutustumassa Bonnin ministeriöihin sekä teollisuuteen ja pankkisektoriin 80- ja 90-lukujen taitteessa. Jo silloin meille kaikille kävi selväksi, että kussakin EU-maassa on omat työterveyshuoltojärjestelmänsä, jotka poikkeavat toisistaan huomattavastikin.

Aivan 1990-luvun alkupuolella koimme kotikutoisen pankkikriisin ja laman. Tietojärjestelmät vakiinnuttivat paikkansa työterveysasemilla. Avainsanoja olivat varhaiskuntoutus ja sittemmin tyky.

Nyt uudella vuosituhannella reilun kymmenen vuoden aikana olemme nähneet niin hyviä kuin huonojakin vuosia. Uutisia globalisaation heijastusvaikutuksista Suomessa saamme kuulla lähes päivittäin.

Toimintamme sokeat pisteet

Jälkeenpäin on helppo olla viisas. Ammattikuntamme on vuosien saatossa tehnyt kiistattomien sankaritekojensa lisäksi myös selviä erehdyksiä. Esimerkkinä tulee mieleen tapaus eräästä kaivosyhtiöstä, jonka kokenut ja maineikas kaivoksenlääkäri vielä 50–60-luvuilla aikalaiskertomusten mukaan suositteli mainareille tupakanpolttoa silikoosin ehkäisemiseksi. Logiikkana oli se, että kyllä tupakan aiheuttama limannousu tuo keuhkoista pahan kivipölyn mukanaan pois. Mahtaako nykytoiminnassamme olla tällaisia vinoutuneita logiikkoja? Kyseenalaistammeko tarpeeksi? Meneekö lapsi liian usein pesuveden mukana?

Missä on kova ydin?

Työterveyslääkärin olemassaolon oikeutus on siinä, että hän työikäisten ihmisten terveyden ja sairauksien keskeisten asioiden lisäksi tuntee palvelemaansa tuotantoelämän perin juurin. Tuotantoelämä tässä yhteydessä tulee ymmärtää laajasti, se voi olla sellun keittoa, teräksen sulattamista tai erilaisten palvelujen tuottamista. Työterveyshuollolla ei sinänsä ole automaattisesti itseisarvoa, vain jos toiminnallamme voimme estää terveysasioiden koitumisen menestyksellisen liiketoiminnan esteeksi. Lisäksi meidän tulee tietenkin tuottaa terveyshyötyä hoitamillemme henkilöille ja potilaille. Meidän on räätälöitävä tuottamamme palvelut toimialan ja paikallisten tarpeiden mukaan.

Mitä seppä Högman sanoikaan aikanaan Paavo Ruotsalaiselle? "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunto". Tunnemmeko me suomalaiset työterveyslääkärit lääkärinroolimme keskeiset elementit muuttuneen toimintaympäristön ristipaineissa? Jos missiomme on selkeä, voi myös tulevaisuutemme olla valoisa.