Ajatuksia kritiikistä

Tunnemme sadun keisarin uusista vaatteista. Ihmisjoukot ihailivat hallitsijan ohutkankaisia vaatteita, kunnes lapsi, jolla ei ollut ennalta annettua käsitystä, totesi, ettei majesteetilla ole vaatteita ollenkaan. Joukon painostus ja joskus intuitiokin saa hylkäämään ilmeisen tosiasian ja hyväksymään jälkikäteen ajatellen absurdin mielipiteen.

Työterveyslääkäri voi joutua vastaanottamaan kritiikkiä monissa tilanteissa. Toimintaamme ja mielipiteisiimme voivat suhtautua kriittisesti esimerkiksi potilaat, asiakastyöpaikkojen edustajat, omat esimiehemme, muut terveydenhuollon ammattilaiset tai tutkijat. Sekä kritiikkiä antaessa että vastaanottaessa on hyvä erottaa henkilöön ja asioihin suuntautunut kritiikki. Rakentavan kritiikin tarkoitus ei ole loukata kohdettaan, vaan esittää parannusehdotuksia keskustelussa olevaan asiaan.

Albert Einsteinin mukaan tietoa on kahta lajia: elotonta kirjatietoa, joka on passiivista, ja toisaalta elävää käyttötietoa ihmisten tietoisuudessa. Kun ottaa huomioon pelkästään ihmisen elinkaaren, ei elävää tietoa voine pitää kovin kestävänä tai edes kattavana. Tiedon käyttäjän kannalta oikean tiedon löytäminen on oleellista. Äskettäisessä Läkartidingenin pääkirjoituksessa Anne Brynolf sanoo viisaasti: "Hellre förstå rätt än veta först". Lääketieteellisen tutkimuksen uusimmista löydöistä saadaan mediassa myyviä otsikoita, mutta viisautta on ottaa uudet tutkimustulokset käyttöön vasta kun tiedeyhteisö on ne kriittisesti arvioinut.

Sähköiset tiedonsiirtoverkot ja kirjastot ovat tuoneet valikoimattoman tiedon kaikkien ulottuville. Lääkärin tavallinen kokemus lienee nykyään, että potilas tulee vastaanotolle paksu dokumenttiaineisto mukanaan ollen varma omasta diagnoosistaan ja oikeasta hoidostaan. On mahdollista, että itse tehty diagnoosi on väärä ja hoitokeinotkin epäilyttäviä. Mutta mistäpä tavallinen kansalainen aina erottaa oikean tiedon väärästä. Jo yli 100 vuotta sitten professori Henri Poincaré sanoi: "Talo rakennetaan kivestä, mutta kivikasa ei ole talo." Samoin tieto rakentuu faktoista, mutta faktakokoelma ei ole tieto - hellre förstå rätt än veta först!

Sähköinen tiedon käsittely on helpottanut palautteen antamista. Useilla tieteellisillä sarjoilla on mahdollisuus sähköisessä e-painoksessaan kommentoida kaikkea painettua tai julkaistua aineistoa. Maineikas Pediatrics-lehti on kutsunut tätä palveluaan "Postpublication Peer-review, 3P".

Tieteellisten julkaisujen tarkoitus on luonnollisesti palvella lukijoitaan mahdollisimman täsmällisellä tiedolla, minkä vuoksi erityisesti sähköiset lehdet ovat aktiivisia palautteen julkaisemisessa. Sähköinen kommentti on myös nykyisillä hakukoneilla helppo löytää. Paperisen julkaisun etsiminen voi vaatia kirjastoa ja sen informaatikkoa.

Nykyään useimmat ovat sitä mieltä, että kaiken kehittämisen tulisi perustua näyttöön. Myös valtionhallinnon tasolla pyritään noudattamaan "evidence based policy" -periaatetta. Ei näytön tarvitse aina olla Cochrane-tasoista, mutta sen pitäisi perustua hyväksyttyyn tutkimustietoon tai vähintään kokemukseen onnistuneista ratkaisuista. Euroopan yhteisöjen tutkimuslaitokset haluavat useimmiten kuulla "Best practice" -menetelmistä. Niitä kerätään ja julkaistaan eri foorumeilla. Ehkäpä niitä kritisoidaankin tai yritetään tehdä paremmin.

Erityisesti työsuojelutyössä on omaksuttu jatkuvan parantamisen periaate. Ei tyydytä saavutettuun tasoon, vaan yritetään parempaa. Jonkun täytyy tässäkin olla se kriittinen arvioija, joka neuvoo ja keskustelee työpaikan kanssa, mitä pitäisi vielä tehdä. Voi mietiskellä, onko työterveyshuollolla tämä kannustajan rooli. Tiedämme, miten pieni osa työpaikkaselvityksen perusteella tehdyistä parannusehdotuksista välittömästi toteutuu. On vain muistettava, että palautteen antaminen on välttämätöntä, vaikka joskus turhauttavaakin.

Alussa jo sivuttiin yleisen mielipiteen merkitystä. Joukon viisaus voi olla hyvin lähellä totuutta, mutta siihen kannattaa suhtautua kriittisesti. Joukon jäsenet saattavat luulla, että jollakin yksilöllä on erityisen hyvä tieto, jolloin muutkin alkavat mielipiteissään siirtyä tämän suuntaan. Henkilö, jonka mielipidettä näin tuetaan alkaa tuntea itsensä entistäkin varmemmaksi (ns. confidence effect), mikä voi vahvistaa vääristynyttä käsitystä. Muut alkavat entistä enemmän luottaa häneen, minkä vuoksi perusteeton käsitys siitä, että kyseessä on tarkka tieto, vahvistuu. Ymmärrettävästi yksittäisen kriitikon, vaikka olisi oikeassakin, on mahdotonta helposti muuttaa yleiseksi muuttunutta käsitystä.

Yhteiskunnalliset päättäjät ovat usein näin asiantuntijoidensa armoilla. Tutkijat tavallisesti haluavat tehdä hyviä ja perusteellisia tutkimuksia, jotka vievät aikaa, kun taas päättäjät tarvitsevat nopeita ja käytännöllisiä tietoja päätöstensä pohjaksi. Kun tämä vuoropuhelu on vaikeaa, käy usein niin, että tutkimustuloksia käytetään, jos ne sopivat politiikan tavoitteisiin, tai jos ne osoittavat, ettei oikeastaan tarvitse tehdä mitään.

Tieto jalostuu tavallisesti useiden ihmisten työn tuloksena. Osallistujien tuoma lisätieto voidaan käsittää myös kritiikiksi. Se meidän tulisi lähtökohtaisesti ottaa vastaan mielihyvin voidaksemme oppia ja korjataksemme ajatuskulkujamme. Pelkästä kehumisesta ei asian kannalta ole juuri hyötyä, vaikka se voi tuntua mukavalta kuulla. Asiantunteva kritiikki on siksi paras apu, minkä tietotyöläinen voi saada.

Kirjallisuutta

1. Brynolf A. Hellre förstå rätt än veta först. Läkartidningen 2011;108:1879.