Muista tuberkuloosi!

Pitkittynyt, yli 3 viikkoa kestävä limainen yskä on aina tutkittava

Suomessa on viime vuosina todettu yli 300 tuberkuloositapausta vuodessa, suurin osa keuhkotuberkuloosia. Vuoden 2010 tuberkuloositapauksista yli 30 % oli ulkomailla syntyneillä tai ulkomaiden kansalaisilla. Maahanmuuton lisääntyminen on viime vuosikymmenen aikana muuttanut tuberkuloosipotilaiden ikäjakaumaa. Enää tauti ei ole vain iäkkään kantaväestön sairaus.

Keuhkotuberkuloosin tyypillinen oire on pitkittynyt yskä ja yskökset. Verisiä ysköksiä tai rintakipua ja hengenahdistusta saattaa esiintyä. Yleisoireena voi olla väsymystä, yöhikoilua, laihtumista, ruokahaluttomuutta. Vanhuksilla oireet voivat olla epäspesifisiä, mm. vain yleiskunnon laskua. Lapsilla väsymys ja kasvun hidastuminen voivat olla tuberkuloosin oireita.

Vuoden 2006 jälkeen Suomessa on rokotettu vain riskiryhmiin kuuluvat lapset, joten erityisesti pikkulapsia on suojeltava tuberkuloosilta. Lapsilla voi esiintyä taudin vakavia muotoja.

Tuberkuloosin diagnostiikka perustuu anamneesin ja kliinisen tutkimuksen lisäksi keuhkojen röntgenkuvaukseen ja yskösnäytteistä tehtyihin tuberkuloosivärjäykseen ja -viljelyyn. Jos yskösnäytteitä ei voi tutkia työterveyshuollon kautta, on varmistettava, että ne tehdään terveyskeskuksen kautta.

Hiljattain on julkaistu kotimainen tapausselostus, jossa pikkulapsen tuberkuloosin kontaktiselvityksissä ilmeni työikäisten tuberkuloositapauksia. Ravintolatyöntekijällä todettiin keuhkotuberkuloosi ammattitautina. Tartunnan lähde oli Keski-Euroopassa työmatkoja ajanut ammattiautoilija.

Suomessa on 2000-luvulla todettu muutamia työperäisiä tuberkuloositapauksia vuosittain. Vuonna 2006 tapauksia oli 12, vuonna 2007 5, vuonna 2008 3, mutta vuonna 2009 tapauksia tai epäilyjä oli 34.

Työterveyshuollossa on muistettava tuberkuloosin mahdollisuus

Tuberkuloosi voi olla vähäoireinen, ja sairastunut henkilö voi tietämättään altistaa lähipiiriään työssä ja vapaa-ajalla. Työterveyshuollon tehtävä on huomioida sairastumisriski terveystarkastuksissa, löytää sairastuneet viiveettä sekä opastaa työntekijöitä sairastumisen varalta.

Työntekijä voi altistua tuberkuloosille mm. terveydenhuollon töissä sekä sosiaalihuollon ja maahanmuuttopalveluiden työtehtävissä. Työelämässä on mukana heikentyneen immuunivasteen omaavia henkilöitä, esim. immuunivasteeseen vaikuttavia lääkkeitä käyttävät tai syöpähoitoja saaneet. Työssä tapahtuneen altistuksen selvittämisessä tarvitaan yhteistyötä työpaikan, työterveyshuollon, potilasta hoitavan sairaalan ja terveyskeskuksen kesken. Työterveyshuollon tulee selvittää ja kirjata mahdolliset altistumistilanteet, määrittää altistuneet työntekijät ja järjestää lähikontakteille seuranta.

Korkean tuberkuloosi-ilmaantuvuuden maissa työskentelevät tai muuallakin yhteismajoituksessa asuvat voivat altistua tuberkuloosille, jos samoissa tiloissa oleskelee tai majoittuu joku tuberkuloosia sairastava. Ulkomaan työkomennuksille lähteville ja kotimaassa riskityötä tekeville työntekijöille on annettava tietoa tuberkuloosista ja altistuksen mahdollisuudesta, keinoista vähentää tartunta- ja sairastumisriskiä sekä hoitoon hakeutumisesta oireiden ilmaantuessa.

Tuberkuloosin hoitovastuu on erikoissairaanhoidossa. Lääkehoito toteutetaan pääsääntöisesti valvottuna. Järjestely voidaan sopia myös työterveyshuoltoon osana sairaanhoitoa (käynnit KELA II -luokka, lääkitys tartuntalain perusteella potilaalle maksuton).

Työterveyslääkäri voi joutua arvioimaan tuberkuloosihoidossa olevan henkilön työkykyä tai vastaamaan kyselyihin esim. hoitojen toteuttamisesta ja korvattavuudesta. Perusteltu ammattitautiepäily tai todettu ammattitauti kuuluu työnantajan tapaturmavakuutusyhtiön korvattavaksi.

Tuberkuloosiin liittyvät terveystarkastukset

Valtioneuvoston asetuksessa www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20011485 terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä mainitaan tuberkuloosi yhtenä biologisena vaaratekijänä. Alkutarkastuksessa selvitetään, ettei työntekijällä ole erityistä alttiutta saada tuberkuloositartuntaa. Määräaikaistarkastukset tehdään altistuksen määrästä riippuen 1–3 vuoden välein.

Tartuntatautilaki edellyttää terveystarkastuksia väestön suojelemiseksi ja sen mukaan työnantajan on tietyissä töissä vaadittava työntekijältä ennen työhön ryhtymistä selvitys siitä, ettei tämä sairasta tartuttavaa tuberkuloosia. Määräys koskee henkilöitä, jotka työskentelevät terveydenhuollon toimintayksikössä tai pitkäaikaishoitoa järjestävässä laitoksessa tai alle kouluikäisten lasten tai vanhusten hoitotehtävissä.

Altistuneen alkutarkastuksessa kysytään altistumistiedot, mahdollinen aikaisempi tuberkuloosisairaus, oireet ja immuunivasteeseen vaikuttavat sairaudet ja lääkkeet. Keuhkostatuksen lisäksi tutkitaan imusolmukealueet ja vatsa sekä huomioidaan mahdolliset ihomuutokset.

Alkutarkastuksen keuhkokuvausta (= 0-kuvausta) suositellaan kaikille siksi, että saadaan vertailukuva, jonka avulla voidaan seurannassa jättää huomiotta mahdolliset vanhat merkityksettömät muutokset. Toisaalta työntekijä on saattanut altistua tuberkuloosille pidemmän ajanjakson aikana (esimerkiksi geriatrisessa laitoksessa), jolloin 0-kuvassa saattaa olla jo merkkejä aktiivista taudista.

Merkittävän tuberkuloosialtistuksen seurantatarkastus järjestetään 12 kk kuluttua, jossa haastattelun ja yleistutkimuksen lisäksi otetaan keuhkojen röntgenkuva.

Tuberkuloosialtistuksen perusteella tehtävien ja muiden alku- ja määräaikaistarkastusten sekä perustellusti tarvittavien lisätutkimuksien (keuhkojen röntgenkuva ja yskösnäytteet) kulut työnantaja voi kirjata työterveyshuollon korvaushakemukseen (KELA I -luokka).

Työkyky

Jos työntekijällä todetaan tartuttava tuberkuloosi (yleensä keuhkotuberkuloosi), hoitava erikoissairaanhoidon lääkäri päättää, milloin potilaan tartuntariski on päättynyt ja eristyshoito voidaan lopettaa. Hoidon alussa erikoissairaanhoidon lääkäri arvioi potilaan työkyvyn ja kirjoittaa sairauslomatodistuksen. Tartuntariskin väistyttyä työntekijän työkyky arvioidaan yleiskunnon ja työtehtävien mukaan.

Jos lääkehoidossa on ongelmia, kuten lääketaukoja haittavaikutusten tai huonon hoitokomplianssin vuoksi, työkykyä täytyy arvioida uudelleen voinnin, ysköstutkimusten ja keuhkojen röntgenkuvauksen avulla.

Työkyvyn arviointi edellyttää sujuvaa tiedonkulkua työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Työkykyarvio tehdään tarvittaessa yhteistyössä hoitavan lääkärin ja työterveyslääkärin kesken.

Kirjallisuutta

• Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt, TTL
• Suositus tuberkuloosin kontaktiselvityksen toteuttamiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2/2011
• Taskinen H (toim.) Terveystarkastukset työterveyshuollossa. TTL 2006
• Valve K, Rajalahti I, Helminen M, Kallunki H, Mäkinen M, Ranki P, Niemi P, Laitala M, Järvenpää R, Soini H, Ruutu P. Tuberkuloosiepidemian selvittäminen, esimerkkinä Pirkkalan epidemia, Suomen Lääkärilehti 4/2011 s. 253-260
• http://www.finlex.fi/ - ajantasainen lainsäädäntö

Tämä artikkeli julkaistaan alkuvuodesta 2012 myös Työterveyshoitaja-lehdessä.