Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyö työperäisten sairauksien ehkäisyssä

Menetelmät

Selvitys koostui kolmesta osasta, joista ensimmäisessä selvitettiin kirjekyselyn, haastattelujen ja työpaikkakäyntien avulla, mitä ehkäiseviä toimenpiteitä työpaikoilla on tehty ammattitautidiagnoosin jälkeen: miten ammattitautiin sairastuneen henkilön altistumista on pyritty vähentämään, miten ko. pyrkimykset ovat onnistuneet ja mitä on tehty muiden työntekijöiden sairastumisen estämiseksi. Tapaukset valittiin seuraavien, Työterveyslaitoksella vuonna 2007 diagnosoitujen ammattitautitapausten joukosta arpomalla: jauhopölyn aiheuttama ammattinuha, jonkin kemikaalin aiheuttama ammattiastma, tärinätauti ja allerginen kosketusekseema. Tavoitteena oli saada vastaus 30 potilaalta ja potilaiden luvalla heidän työpaikoiltaan sekä tehdä työpaikkakäynti mahdollisimman monelle työpaikalle.

Selvityksen toisessa osassa analysoitiin altistumistietojen osalta 94 Työterveyslaitoksen Työlääketieteen poliklinikalle loppuvuonna 2009 tullutta lähetettä. Näiden lähetteiden joukosta poimittiin 34 potilasta, joiden kohdalla arvioitiin ammattitautitutkimuksissa käytettävien altistumistietojen laatua ja määrää sekä kehitettiin menetelmiä, joiden avulla tieto ammattitaudin kannalta merkittävistä haittatekijöistä saataisiin tehokkaammin diagnostiikan käyttöön.

Kolmannessa osassa kehitettiin ammattitautitutkimusten yhteydessä työpaikoille annettavaa työhygieenistä palautetta ja selvitettiin, miten annettu palaute on vaikuttanut työoloihin työpaikoilla. Tunnetuista ammattitaudin aiheuttajista valittiin 10 eniten tutkittua Työterveyslaitoksen potilastilastojen pohjalta, näitä olivat jauhopöly, hitsaustyö, kampaamotyö, sähköteollisuuden hartsit, sisäilmaongelmat, kosteusvauriot, liuotinaineet, teollisuusmaalaus, metallintyöstö ja käsiin kohdistuva tärinä. Kyseisistä aloista tai altisteista laadittiin standardimuotoiset palautteet, jotka sisältävät tietoa terveysriskeistä ja keinoista, joilla altistumista voidaan vähentää. Näitä palautteita annettiin potilaille kaksi kappaletta ammattitautitutkimusten yhteydessä (toinen itselle, toinen työpaikalle vietäväksi) ja yksi lähetettiin työterveyshuoltoon E-lausunnon liitteenä. Palautteet annettiin myös niille potilaille, joilla ei todettu ammattitautia. Palautteiden hyötyä ja vastaanottajien toiveita palautteiden suhteen selvitettiin potilaille, työpaikoille ja työterveyshuoltoon suunnatuilla seurantapuheluilla loppuvuodesta 2010.

Tulokset

Kirjekyselyn aineiston keräämisessä ja työpaikoille pääsemisessä oli suuria vaikeuksia. Tutkimuksen aikana otettiin yhteyttä 44 ammattitautipotilaaseen, joista 27:ltä saatiin lopulta kattavat vastaukset kyselyyn. Ilmeni, että ammattitautitutkimuksissa olleet eivät tienneet oman työpaikkansa työsuojelusta vastaavia henkilöitä. 2/3 potilaista antoi luvan ottaa yhteyttä työpaikalleen, mutta yhteensä 17 työsuojelupäälliköstä vain 7 vastasi kyselyyn. Työpaikkakäyntejä tehtiin viisi. Selvityksessä todettiin, että työpaikkojen ja työterveyshuollon välillä ei pääsääntöisesti ollut sovittua tiedonkulkua tai järjestelmällistä yhteistyötä ammattitautitapausten yhteydessä. Tieto ammattitautitutkimuksista tai niiden kannalta olennaisesta altistumisesta oli tavoittanut osan työpaikoista huonosti. Harva ammattitautiin sairastuneista oli kyennyt jatkamaan entisessä työssään, ja muiden vastaavaa työtä tekevien työntekijöiden työn riskeihin ei oltu kohdistettu torjuntatoimia. Työn erityisen sairastumisen vaaran arviointi oli osassa tapauksia osoittautunut haastavaksi, eikä selkeänkään altistumisen kohdalla aina osattu tehdä määräaikaistarkastuksia. Työn terveysriskit olivat kaiken kaikkiaan huonosti työntekijöiden ja työpaikkojen tiedossa, eivätkä ammattitautipotilaat olleet työterveyshuollon seurannassa. Työterveyshuolloissa oli suuri henkilöstön ja palveluntuottajien vaihtuvuus.

Työlääketieteen poliklinikalle tulleet lähetteet sisälsivät hyvin tiedot ammattinimikkeistä, mutta tieto altistumisesta oli suppeaa ja näytti perustuvan lähinnä ammattiin tai potilaan kertomaan. Työterveyshuollon lähetteet eivät sisältäneet altistumistietoa paremmin kuin muiden tahojen lähetteet.

Altistumistietoja saatiin lähes kaikkien potilaiden työpaikoilta huonosti, ja ammattitautitutkimuksia varten saatujen työpaikkaselvitysten ja riskinarviointien taso, erityisesti kemikaalialtistumisen osalta, oli varsin puutteellinen. Kosteusvauriomikrobeja epäiltiin ammattitaudin aiheuttajaksi useammin kuin perinteisiä ammattitaudin aiheuttajia. Mikrobeja epäiltiin aiheuttajaksi myös joissakin monialtisteisissa töissä, joissa todennäköinen ammattitaudin aiheuttaja oli jokin muu.

Ammattitautitutkimusten yhteydessä työpaikoille toimitettu työhygieeninen palaute muistettiin vain harvoissa tapauksissa, mutta näissä tapauksissa palautetta pidettiin hyödyllisenä. Hyötyinä mainittiin, että palaute mm. 1) toimi ajatusten herättäjänä, 2) oli hyvä yhteenveto terveyshaitoista, turvallisista työtavoista ja suojautumisesta, 3) käynnisti ajatuksen työpaikkaselvityksestä, 4) muistutti työpaikkaa sen terveysriskeistä ja velvollisuuksista sekä 5) edisti toimenpiteiden käynnistymistä työpaikalla. Työterveyslääkärien mukaan työn haittatekijöistä ja ehkäisytoimista on melko helppo löytää tietoa. Tietoa etsitään pääasiassa internetistä, mutta tiedon koettiin olevan sirpaleista, ja tiedon soveltaminen pienyritysten tarpeisiin koettiin hankalaksi. Tärkeimpinä tietolähteinä mainittiin Työterveyslaitoksen internetsivut ja Terveysportin työterveyshuollon tietokannat.

Pohdintaa

Selvityksen perusteella työlääketieteellisessä osaamisessa vaikuttaa olevan puutteita kaikilla eri tasoilla, preventiiviset toimet eivät ole riittävän tehokkaita eikä työpaikkojen ja työterveyshuoltojen yhteistyö toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tehokkaat preventiiviset toimet vaatisivat työterveyshuoltojen ja yritysten työsuojeluhenkilöstön järjestelmällistä, aktiivista yhteistyötä ja syvällisempää perehtymistä työn vaaratekijöihin ja altistumiseen, mikä voisi luontevasti tapahtua työpaikkaselvitysten yhteydessä.

Työterveyshuolloilla on tällä hetkellä suuri ja lisääntyvä joukko tehtäviä ja vastuita, jotka saatetaan kokea harvinaisia ammattitauteja tärkeämmiksi. Työpaikkaselvitykset ja yhdessä yritysten kanssa tehdyt riskinarvioinnit muodostavat kuitenkin edelleen työterveyshuollon toimintasuunnitelman perustan. Puutteet työlääketieteellisessä osaamisessa tai preventiotoimissa selittynevät osittain kiireellä ja ennaltaehkäisevään työhön varattujen resurssien vähäisyydellä. Lisäksi tehokasta ja pitkäjänteistä ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa on vaikea toteuttaa, jos koko työterveyshuoltopalveluiden tuottaja tai vastuulääkäri vaihtuu usein. Myös työpaikkojen työsuojeluhenkilöstö havaittiin huonosti tunnetuksi ja työsuojelutoiminta ammattitautitapausten tai -epäilyjen kohdalla hajanaiseksi.

Selvityksen perusteella työsuojeluhenkilöstö ja työterveyshuollot tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa ja tukea preventiivisten toimien tarpeen arvioimiseksi ja tunnistamiseksi ja tehokkaamman keskinäisen yhteistyön luomiseksi. Ammattitautipotilaiden työpaikkojen ja työterveyshuoltojen tulee jatkossakin saada palautetta tutkimuksen kannalta tärkeistä altisteista, ja tiedotusta työpaikalle tulee edelleen lisätä potilaan tietosuoja huomioiden. Tämä tarkoittaa mm. ammattitautitutkimuksiin liittyvän palautejärjestelmän kehittämistä edelleen.

Työpaikkoja ja työterveyshuoltoja tulee kannustaa kouluttautumisessa ja ulkopuolisen asiantuntija-avun käyttämisessä, mikäli olennaisia työympäristön vaaroja ei muuten pystytä arvioimaan. Työhygieeniset mittaukset eivät aina ole välttämättömiä, vaan myös muu työhygieeninen koulutus tai konsultaatio voivat edistää riskien arviointia ja torjuntatoimien suuntaamista. Tällaisia lisäselvityksiä tulee käyttää tarvittaessa myös ammattitautidiagnostiikan tukena ja/tai diagnoosin asettamisen jälkeen. Työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien koulutuksessa tulee korostaa preventionäkökulmaa, erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavien töiden tunnistamista ja ammattitautipotilaiden seurantatarvetta. Työterveyslaitoksen asiantuntijapalveluja tulee tehdä tunnetummaksi, ja työterveyshuoltojen yleisesti käyttämiä tietolähteitä, kuten Työterveyslaitoksen ja muiden tahojen (esim. Terveysportin), www-sivuja tulee kehittää paremmin preventiotoimia, altistumisen hallintaa ja ammattitautien tunnistamista ja seurantaa tukeviksi.

Selvistä tuloksista huolimatta hankkeen kokonaisarvioinnissa tulee huomioida, että aineisto oli varsin pieni ja siihen oli todennäköisesti valikoitunut altistumisen kannalta keskimääräistä vaikeampia tapauksia. Tulokset tukevat kuitenkin muita viime vuosina tehtyjä selvityksiä ja yleistä kokemusta, joiden mukaan ennaltaehkäisevän työterveyshuollon toteuttamisessa sekä työterveyshuoltojen ja työpaikkojen yhteistyössä on kehitettävää. Vaikka ammattitaudit ovat melko harvinaisia, on työperäinen oireilu huomattavasti yleisempää. Muokkaamalla työoloja terveellisemmiksi ja turvallisemmiksi voidaan ammattitautien lisäksi vähentää työperäisestä altistumisesta johtuvaa oireilua ja työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyyden ehkäisy ja työurien pidentäminen ovat merkittäviä ajankohtaisia haasteita ja niissä onnistuminen tulee jatkossa vaatimaan työterveyshuolloilta pitkäjänteisen ennaltaehkäisevän toiminnan toteuttamista ja nykyistä syvällisempää työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyötä. Ammattitautien ehkäisyllä, työperäisen oireilun vähentämisellä ja preventiivisten toimien tehokkuudella ja oikea-aikaisuudella voidaan osaltaan vaikuttaa työurien pituuteen.