Näkökulmia matkalta kohti tulevaisuutta

Kriisistä ja taantumasta puhutaan mennen tullen ja Kreikan tilanne mietityttää. Verojen maksamatta jättäminen, velaksi eläminen ja korruptoituneisuus nakertavat pohjaa kreikkalaisten hyvinvointivaltiolta ja samalla keikuttavat koko EU-laivaa. Euroopan asema maailmankaupassa horjuu myös maailmantalouden uusien kasvualueiden, kuten BRIC-maiden kasvupotentiaalin toteutuessa.

Raha ja valta ovat aina liikkuneet, mutta aiempina vuosisatoina laivoilla ja kamelikaravaaneissa tai sotajoukkojen myötä eikä bitteinä avaruudessa kuten nykyään. Virtuaalisesti kiitävän rahan liikkeitä on ikiaikaisilla aisteillamme vaikea hahmottaa. Valtioiden itsemääräämismahdollisuuksia rajoittavat kasvottomat markkinavoimat ja keskinäiset riippuvuussuhteet. "Voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan" -tyyppinen toiminta tuntuu epäreilulta.

Myös Suomen työelämä ja hyvinvointipalvelut natisevat liitoksissaan. "EU:n hälytyskellot soivat myös Suomen taloudelle" ja "EU:n komissio varoittaa Suomea viennin heikkenemisestä" otsikoivat aamun lehdet. Moni jatkaa arkista elämäänsä, kunnes ulkomaailma tulee tykö ja uutiset realisoituvat omassa elämässä toimeentulon epävarmuutena tai työpaikan menettämisenä.

Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa perinteisesti perheen, suvun tai kyläyhteisön huolehtimistehtävä on siirretty yhteiskunnan organisaatioiden kannettavaksi, on maailmanlaajuisesti katsoen harvinaisuus – ainakin siinä mittakaavassa kuin meillä. Kunnallinen päivähoito, terveyskeskus, työterveyshuolto ja työeläkejärjestelmä ovat nykymuodossaan historiallisesta perspektiivistä katsoen suhteellisen tuoreita. Niilläkin lienee luonnollinen evoluutionsa ja elinkaarensa. Perhe ja suku on vuosisatojen ajan huolehtinut lasten ja sairaiden hoidosta sekä työkyvyn huvettua toimeentulosta – ja niin on edelleen monessa maassa.

Äärimmäisyyteen menneen yksityisyyden ja yksilöllisyyden kunnioittamisen lieveilmiöitä ovat lisääntyvä yksinäisyys, syrjäytyminen sekä merkityksettömyyden kokemukset. Yhteisöön kuuluminen ja toinen toisesta huolehtiminen kuuluu ihmisluontoon. On oikein tutkimuksin osoitettu, että se hyräyttää mielihyvähormonit käyntiin ja kohentaa terveyttä.

Moni osatyökykyinenkin tahtoisi olla mukana työelämässä ja -yhteisössä kantamassa kortensa kekoon. Työministeri Ihalainen puhui vastikään tv:ssä ATT-indeksistä, joka kuvaa arvottomuuden, tarpeettomuuden ja turvattomuuden tunnetta suhteessa työelämään. Voisiko syrjäytymiseen ajavasta tehokkuuden mantrasta yhtään joustaa? Että olisi muitakin osallistumismahdollisuuksia kuin joko–tai. Voisiko oppisopimuksia ja mestari-kisälli-koulutusta alkaa taas enemmän arvostaa teoreettisen koulutuksen sijaan? Imaisisiko se nuoria ja ammattia vaihtamaan joutuvia tai maahanmuuttajia paremmin mukaan työhön? Lainsäädäntö ohjaa tekoja. Suomessa on nyt maailman koulutetuimmat työttömät.

Historian näkökulmasta katsoen tavallisen ihmisen elämä on kulunut elannon hankkimisessa. Aina kun jokin elinkeino on alkanut hiipua, on tilalle pitänyt keksiä muuta. Rakennemuutoksista ja taantumista on selvitty maailman sivu, mutta aina ne ovat jollekin sukupolvelle se ensimmäinen kokemus elämän perustan järkkymisestä.

Työpaikkojen muutoskriiseissä ja toiminnan alasajotilanteissa työterveyshuolto on luonteva kumppani ihmisten ja työyhteisöjen tukemisessa työ- ja toimintakyvyn säilyttämiseksi sekä syrjäytymisen minimoimiseksi. Olosuhteiden haastaessa onnistumisen siemen itää uskalluksessa – näkökulman vaihtamisen taidossa ja epäonnistumisen uhallakin uusien ratkaisujen kokeilemisessa. Siihen tarvitaan kannustusta.

Samaan aikaan kun työterveyshuollolle asetetaan odotuksia työurien tukemisessa, nostavat hetkittäin päätään työterveyshuollon alasajoa kannattavat puheenvuorot. Mutta miksi romuttaa jotain, joka toimii ja on edullista? Jokaisen työterveyslääkärin tulisi osata oikaista väärinkäsitys työterveyshuollon kustantamisesta verovaroin: Työterveyshuollon järjestämis- ja kustannusvastuu on työnantajalla, jonka saama Kela-korvaus kustannetaan työtulovakuutuksesta. Sen maksavat työnantajat ja työntekijät suhteessa 73/27 %. Siten ainoastaan kuntien ja valtion palveluksessa olevien sekä maatalousyrittäjien työterveyshuoltokustannuksia katetaan verovaroin.

Työn iloa matkalla muutoksiin!