Työterveyshuollon paikka

Tammikuussa tasavallan presidentti vahvisti sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolain muutokset, ja ne tulevat voimaan 1.6.2012. Pitkittyvissä työkyvyttömyystapauksissa, viimeistään silloin kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivältä, on työntekijän toimitettava Kelaan työterveyshuollon todistus jäljellä olevasta työkyvystä ja työhönpaluusuunnitelmasta.

Sinällään pieni muutos, jolla voi olla suuria vaikutuksia. Se antaa työterveyshuollolle selkeän uuden erityistehtävän. Jos onnistumme siinä hyvin, positiiviset vaikutukset ovat yhteiskunnallisesti laajalle ulottuvia ja kauaskantoisia. Meillä ei ole varaa epäonnistua meille suunnatussa tehtävässä. Lakimuutoksista tulee laajaa tiedotusta ja koulutusta tänä vuonna niin työterveyshuolloille kuin muulle terveydenhuollolle, työnantajille, työntekijöille ja kaikille kansalaisille. Kela järjestää laajan koulutuskiertueen, joka on suunnattu etenkin työterveyslääkäreille touko-kesäkuussa.

Työterveyshuolto on löytämässä selkeän oman roolinsa terveydenhuollossa. Tuleva 90 päivän sääntö antaa tällaisen roolin, mutta myös terveydenhuoltolaki ja asetus 337/2011 edellyttävät sairaanhoitopiiritasoista järjestämissuunnitelmaa, jossa työterveyshuolto on huomioitu yhtenä osana. Sairaanhoitopiirit ja niiden uudet perusterveydenhuollon yksiköt valmistelevat järjestämissuunnitelmia, mutta se, miten työterveyshuolto on otettu suunnitelmiin mukaan, vaihtelee eri alueilla.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikössä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa on viritelty jo viime kesästä lähtien. Alkuvuodesta pidettiin seminaari, jossa yhteisessä keskustelussa todettiin terveyskeskusten ja työterveyshuollon yhteistyön keskeisimmiksi kehittämishaasteiksi mm. seuraavat asiat: potilastiedon kulku, toinen toisensa palveluiden tunteminen ja tiedottaminen, pitkäaikaissairaiden/yhteistyöasiakkaiden hoito, yhteiset pelisäännöt työ- ja toimintakyvyn arviointiin, terveyden edistämisen yhteistyön kehittäminen ja työterveyshuollon sopimusten sisällöistä tiedottaminen. Nämä lienevät yhteisiä haasteita valtakunnallisestikin.

Pirkanmaan seminaarissa keskityttiin tärkeimmiksi koettuihin asioihin, tiedonkulkuun ja toistensa palveluiden tuntemiseen, ja näihin löydettiinkin ratkaisuja ja konkreettisia jatkotoimenpiteitä. Sähköistä tiedonsiirtoa pitää kehittää, mutta vanhaa paperiakaan ei ole syytä unohtaa: käyntitekstin tai epikriisin printtaus potilaalle itselleen toimii edelleen.

Seminaarissa nousi ehdotus, voisivatko työterveyshuollon tiedot kulkea eräänlaisessa "kanta-asiakaskortissa", jolloin muu terveydenhuolto tietäisi, mikä palvelutuottaja on kyseessä ja millainen on työterveyshuoltosopimus. Erilaisten työterveyshuoltosopimusten viidakossa helpottaisi, jos palvelut voitaisiin jakaa laajuuden perusteella esim. kolmeen luokkaan, jotka olisi valtakunnallisesti määritelty. Tätä keskustelua on varmasti tarpeen jatkaa sekä valtakunnallisesti että kaikissa sairaanhoitopiireissä ja pyrkiä aidosti avoimeen, kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön.

Valoisaa kevättä!