Juhlapuhe STLY:n 65-vuotisjuhlissa

Rouva puheenjohtaja, arvoisat kunniajäsenet, hyvät kollegat!

Näin STLY:n 65-vuotisjuhlien kunniaksi haastan meitä katsomaan peiliin ja pohtimaan, miltä suomalainen työterveyshuolto tänään näyttää. Minkälainen on työterveyshuollon toimintaympäristö, ja miten se on mukautunut työelämän muutoksiin? Elämme aikaa, jolloin monet työterveyshuoltolain alkuvaiheessa palvelujärjestelmää rakentaneet kollegat ovat eläköitymässä, ja työterveyshuolto jää meidän, seuraavan sukupolven, käsiin. Minkälaisena ja millä eväillä me sen otamme vastaan?

Kyllähän suomalainen työterveyshuolto voi nykyisin todella hyvin. Erikoisalamme on yksi suosituimmista, työterveyshuollon kattavuus on maailman huippuluokkaa ja sekä työnantajien että yhteiskunnan panostus palveluihimme on koko ajan kasvussa. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole yhtä virtaviivaisia. Muutoksia on tapahtunut myös palvelujärjestelmän sisällä. Yhä useammin työnantajat ostavat palvelut yksityisiltä lääkärikeskuksilta ja yhä harvemmin työterveyshuolto on enää yrityksen omaa toimintaa. Tämä on monella tavalla vaikuttanut palveluiden kehittämiseen, kun normaalit Business-to-Business-kaupankäynnin säännöt ovat tulleet myös työterveyspalveluihin.

Aikojen saatossa pienet työterveysasemat ovat sulkeutuneet ja työterveysyksiköt ovat kasvaneet kooltaan. Tämä mahdollistaa yhä paremmin moniammatillisen toiminnan ja sellaistenkin ammattiryhmien ottamisen mukaan, jotka eivät ole työterveyshuoltolain vaatimuksissa. Johtuen alan kohtaamasta suosiosta alalle on tullut aivan uusiakin toimijoita. Etenkin työhyvinvoinnin ja työkyvyn alueella koulutus-, konsultti-, kuntoutus- ja muut palvelut ovat tuoneet aivan uudenlaista osaamista ja uusia haastajia meille työterveyden ammattilaisille.

Parasta minusta tässä ajassa on kuitenkin se yhteiskunnallinen rooli, jonka työterveyshuolto on saanut aivan viime aikoina. Vaikka työturvallisuudesta, työterveydestä ja työkyvystä on puhuttu pitkään työelämän päätöksentekoa ohjaavina arvoina, vasta uhka suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumisesta sai loputkin päättäjät kiinnostumaan työterveyshuollon mahdollisuuksista – nimenomaan työurien pidentämisessä ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Meille suotu huomio ja asiantuntijarooli tietysti hivelee, mutta sisältyykö tähän uuteen rooliin myös uhkia?

Ruotsissa ja Hollannissa sairauslomia on saatu merkittävästi vähentymään. Hollannissa muutoksen ovat suurelta osalta aikaansaaneet sikäläinen työterveyshuolto yhteistyössä työnantajien kanssa. Ruotsissa työterveyshuoltoa ei ole kuin nimeksi, mutta lainsäädännöllisin toimenpitein sielläkin sairauslomat ovat puolittuneet hyvin lyhyessä ajassa. Hollannin järjestelmä poikkeaa merkittävästi suomalaisesta etenkin siinä, että etuisuudet eivät riipu työkyvyttömyyden uskottavasta todistamisesta vaan työhön palauttavien toimenpiteiden uskottavuudesta.

Onhan meilläkin lakiuudistuksia tehty ja vielä enemmän tulossa. Oikeus työeläkeyhtiöiden ammatilliseen kuntoutukseen tuli jo vuosia sitten, minkä jälkeen siitä on tullut pikkuhiljaa tärkeä osa työterveyshuollon toimintamahdollisuuksia. Osasairauspäiväraha on ollut käytössä vuodesta 2007 ja käyttöä helpotettiin 2010 alusta. Tänä vuonna tuli vaatimus työnantajille laatia ja ottaa käyttöön järjestelmä sairauspoissaolojen seurantaan ja hallintaan, mikäli he haluavat korkeimman mahdollisen taloudellisen tuen Kelalta. Näiden jo voimaan tulleiden lakien lisäksi odotamme suurin toivein ensi vuonna voimaan tulevaa lakia, jonka mukaan Kela vaatii työterveyshuollosta lausuntoa ennen kuin sairauspäivärahan maksua jatketaan vakuutetulle 90 korvatun päivän jälkeen. Kun vielä työnantajat velvoitetaan ilmoittamaan työterveyshuoltoon vähintään kaikki yli kuukauden sairauslomat, meillä on enemmän keinoja vaikuttaa osatyökykyisten työhän paluuseen kuin koskaan aikaisemmin.

Lisäksi saamme koko ajan lisää tutkimuksia suomalaisen työterveyshuollon käytössä olevien keinojen vaikuttavuudesta. Viimeisimpänä Eira Viikari-Junturan työryhmän ennennäkemättömät tulokset. Niiden mukaan osa-aikainen työnteko mahdollistaa aikaisemmin onnistuneen työhönpaluun kuin perinteinen sairausloma liikuntaelinvaivojen hoidossa. Tämänkaltainen tutkimus osoittaa, että meidän on vakavasti mietittävä sairauslomien mahdollisia sivuvaikutuksia jo paljon nykyistä varhaisemmassa vaiheessa.

Arvoisa juhlaväki, mitä jos työurat eivät pitenekään eivätkä sairauslomat vähene? Miten sitten suut pannaan? Aletaanko etsiä syyllisiä työterveyshuollon ulkopuolelta, vedotaanko vaitiolovelvollisuuteen, valitetaanko puutteellisia resursseja vai syytetäänkö yleisesti työelämää? Vaikka en toivo enkä erityisesti uskokaan, että emmekö saisi muutosta aikaan suomalaisessa työelämässä ja työuria pitenemään, haluan tuoda tässä muutamia näkökulmia työterveyshuollon yhä monimutkaistuvaan toimintaympäristöön.

Lainaan tästä eteenpäin walesilaista tietojohtamisen konsulttia, Dave Snowdenia, joka on kehittänyt maailmankuulun Cynefin-teorian kuvaamaan, miten erilaisissa ympäristöissä ihmiset voivat toimia. Hänen mukaansa edelleenkin osa asioista on hyvin yksinkertaisia. Tällaisessa ympäristössä syy ja seuraus -suhteet ovat selviä ja toistettavia. On olemassa yksi ainut paras tapa hoitaa asiat, "Best Practice", ja työohjeista löytyvät vastaukset kaikkiin pulmiin. Ei tarvitse olla erityinen asiantuntija, että voi ohjeita noudattamalla selviytyä tämänkaltaisessa ympäristössä.

Joskus tuntuu, että tuollaiset ympäristöt ovat yhä harvemmassa. Tilalle on tullut Snowdenin mukaan monimutkaiset järjestelmät, joissa kyllä myös esiintyy syy-seuraussuhteita, mutta ne ovat niin monimutkaisia, että täytyy olla asiantuntija niiden ymmärtämiseksi. Itse asiassa me olemme juuri näitä asiantuntijoita, joita avuksi huudetaan luomaan toimintatapoja, joilla selviydytään tässä monimutkaiselta vaikuttavassa ympäristössä. Ei ole enää yksi ainut "Best Practice", vaan asiantuntijat voivat tuottaa useita "Good Practice" -tyyppisiä toimivia käytäntöjä.

Sairauspoissaolo- ja työhyvinvointikeskustelu on vienyt meidät vielä monimutkaisempien järjestelmien keskelle, joissa asiantuntijatkaan eivät osaa antaa valmiita vastauksia. Dave Snowden puhuu kompleksisista järjestelmistä, joissa kyllä on syy-seuraus-suhteita, mutta niitä on mahdollista ymmärtää vasta jälkikäteen. Lisäksi sama syy voi seuraavalla kerralla johtaa toisenlaiseen seuraukseen, eli tulokset eivät ole koskaan ennustettavissa. Tämä johtuu siitä, että kompleksinen ympäristö rakentuu verkostoista, jotka eivät noudata suoraviivaista logiikkaa, vaan kulloinenkin lopputulos riippuu monesta eri tekijästä.

Tällaisessa ympäristössä ei tulla koskaan valmiiksi, eikä suositeltava toimintatapa ole "Best Practice" sen enempää kuin "Good Practicekään" vaan "New Practice". Parempi on vanhojen toimintatapojen sijaan aina kokeilla uutta, jolla opitaan kompleksisesta järjestelmästä ja pyritään siirtämään sitä kohti monimutkaisen järjestelmän ymmärrettävyyttä. Kompleksista ilmiöistä opitaan uutta vain hyödyntämällä mahdollisimman monia näkökulmia. Työterveyshuollossa tämä on mahdollista, koska onhan meillä työterveystiimin moniammatillisuuden lisäksi yhteistyötä asiakastyöpaikkojen lukuisten asiantuntijoiden kanssa. Meidän on tässä ympäristössä opittava nöyryyttä ja ymmärrettävä, että mikään professio ei yksinään selviä kompleksisessa ympäristössä.

Cynefin-mallissa neljäs ulottuvuus on kaoottinen ympäristö, jossa ei ole mitään syy-seuraussuhteita. Paras toimintatapa on aina "Next Practice" eli improvisoida tilanteen mukaan. Toimintatapa selvitä kaoottisuudesta on pyrkiä siirtämään ympäristöä kohti kompleksisuutta.

Dave Snowden neuvoo, että toimintatapa on aina valittava sen mukaan, minkälaisessa ympäristössä toimii. Jos yrittää soveltaa yksinkertaisen ympäristön toimintatapaa kaoottisuudessa, seuraukset ovat traagiset. Toisaalta yhden ainoan parhaan käytännön tarjoaminen tilanteessa, jossa on useampia toimivia malleja, turhauttaa, eikä kompleksisessa ympäristössä ole apua sen enempää parhaista kuin hyvistäkään käytännöistä, vaan aina on luotava ja kokeiltava uutta.

Hyvät kollegat, miksi jaan teidän kanssanne tätä netistäkin (http://www.youtube.com/watch?v=N7oz366X0-8) löytyvää sanomaa? Siitä peilistä, johon teitäkin haastoin puheeni alussa katsomaan, näkyy paljon tuttua ja turvallista, mutta myös runsaasti kysymyksiä ja epävarmuutta. Sairauspoissaoloihin ja työhyvinvointiin liittyvät tekijät eivät useinkaan ole yksinkertaisia – niitä ei ratkota säännöillä eikä ohjekirjoilla. Meillä työterveyden asiantuntijoillakaan ei ole aina oikeita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Ei pidä uskoa, että työterveyshuolto olisi kuin Midaksen sormi, jonka kosketus automaattisesti muuttaa kaiken kullaksi. Siksi kaikki, mitä työterveyshuollossa tehdään, ei ole automaattisesti vaikuttavaa. Meillä tulee olla rohkeutta arvioida kriittisestikin omaa toimintaamme ja osata sen pohjalta oppia ja kehittää uutta.

Joskus joudumme jopa kaaoksen puolelle. Työterveyshuollon ympäristö muuttuu kovaa vauhtia. Kun tähän lisää erikoisalamme laajuuden ja joskus jopa ylikuumenneilta vaikuttavat työmarkkinat, ei tulevaisuutemme ole täysin ilman uhkia. Mikä meitä silloin auttaa? Suomen Työterveyslääkäriyhdistys on vahvistanut jäsentensä ammatillisuutta jo 65 vuoden ajan. Tulevina aikoina tarvitsemme todennäköisesti entistä enemmän vahvaa erikoislääkäriyhdistystä, joka pitää yllä jäsenistönsä asiantuntijuutta ja vastuullisuutta ja suojelee meitä tarvittaessa vaikka meiltä itseltämmekin. Tänä iltana olemme mielestäni saaneet nauttia siitä yhteisöllisyyden tunteesta, joka auttaa meitä tulevaisuudessakin.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat kunniajäsenet ja kollegat, haluan lopuksi kiittää mahdollisuudesta puhutella juhlivaa jäsenistöä ja toivotan kaikille hauskaa syntymäpäivän jatkoa!