Suomalaisen työelämän pelisääntöjä, lukuja, kokemuksia ja raportteja - mihin olemme menossa?

Työelämän pelisäännöistä

Lähes kaikki työelämään liittyvä työ- ja sosiaalipoliittinen lainsäädäntö valmistellaan nykyisin kolmikantaisesti hallituksen sekä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen yhteistyönä. Sopimuskumppaneiksi työmarkkinajärjestöt tunnustivat toisensa tammikuun kihlauksella 1940. Ensimmäinen tupo syntyi Liinamaan johdolla 1968.

Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Tärkeimmät yksittäisen työntekijän työsuhteessa sovellettavia lakeja TEM:n sivujen mukaan ovat Työsopimuslaki, Työaikalaki ja Vuosilomalaki. Keskeisimmät kollektiivista työoikeutta säätelevät lait ovat Työehtosopimuslaki ja Laki yhteistoiminnasta yrityksissä. Lisäksi monet terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen laeista nivoutuvat työelämään, kuten työeläkelait ja Sairausvakuutuslaki, työturvallisuuslait ja Työterveyshuoltolaki. Jokaisella työpaikalla tulee olla nähtävänä Työpaikan lakikirja.

Työlainsäädännön lisäksi työntekijöiden työehtoja määrittelevät mm. eri alojen työehtosopimukset. Säädöksistä huolimatta lakkoja Suomessa on vuosittain keskimäärin 100–200 kappaletta.

Oy Suomi lukuina 2010

Ulkomaankauppamme suuruus oli 52 miljardia euroa (vienti 52.4, tuonti 51.5) – sama kuin valtion budjetti. Alexander Stubbin sanoin "ilman ulkomaankauppaa ei olisi hyvinvointia". Vientiyrityksiä oli yhteensä noin 14 000, joista 25 suurinta vastasi 50 %:sta, 100 suurinta 75 %:sta vientiä. Vientimaat suuruusjärjestyksessä olivat Ruotsi, Saksa, Venäjä, USA, Hollanti, Kiina, UK, Ranska, yht. n. 30 miljardia euroa. Tuontimaat olivat suuruusjärjestyksessä Venäjä, Saksa, Ruotsi, Kiina, Hollanti, Ranska, USA, UK, yht. noin 35 miljardia euroa.

Suomen taloudellinen rakenne: palvelut 34 %, kauppa- ja majoitus 16 %, teollisuus 14 %, talous- ja liike-elämä 13 %, kuljetus- ja kommunikaatio 10 %, rakentaminen ja energia 8 %, maa- ja metsätalous 4 %. BKT on yhteensä noin 180 miljardia euroa, vuotuinen inflaatio oli 8/2011 3,8 %.

Väestö oli 5,4 miljoonaa eli 18 henkeä per km², talouksien keskikoko oli 2,1 henkilöä. Elinikäodote miehillä oli 76,5 ja naisilla 83.2 vuotta. Jopa 35 %:lla on yliopisto- tai korkeakoulututkinto (EU:n korkein luku). Peräti 85 % 25–54 -vuotiaista naisista kävi töissä kodin ulkopuolella. Keskipalkka heillä oli 2809 euroa, miehillä 3441 euroa.

Työ ja terveys vuonna 2009

Työterveyslaitoksen Työ ja terveys -haastattelututkimuksen mukaan vuonna 2009 yhdeksän kymmenestä palkansaajasta oli vakituisessa työsuhteessa, seitsemän kymmenestä teki säännöllistä päivätyötä, vain yksi kymmenestä teki ylitöitä ilman korvausta. Fysikaalisista työn haittatekijöistä yhtä työntekijää kymmenestä vaivasi melu, samoin kylmyys tai veto; riittämätön valaistus haittasi 1/20:stä. Sisäilman ilman kuivuus haittasi lähes yhtä neljästä, homeen haju yhtä seitsemästä, pöly yhtä kymmenestä.

Työnsä koki henkisesti raskaaksi kolme työntekijää kymmenestä, fyysisesti melko tai erittäin raskaaksi yksi neljästä. Työtapaturmia sattuu vuodessa yhdelle kymmenestä; tilastoidusti työ- ja työmatkatapaturmia sattui 123 000 kappaletta. Joka vuosi kuolee työpaikka-tapaturmassa noin 40 henkilöä sekä työmatkoilla noin 30 henkilöä (TVL). Työtapaturmissa työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto on noin 15 päivää. Vahvistettuja ammattitauteja on noin 3000, epäilyjä hieman yli 6000 kappaletta, valtaosa teollisuus- ja konepajatyössä.

Tässä kyselyssä lähes 9/10:stä oli tyytyväinen työhönsä ja esim. esimieheltään paljon apua ja tukea sai kahdeksan kymmenestä – TEM:n Työelämäbarometrin mukaan työelämän laadun kouluarvosana oli 7.99. Yli puolet tunsi työssä itsensä tarmokkaaksi ja vahvaksi useita kertoja viikossa. Työpaikan ilmapiiri oli vapautunut ja mukava kahdeksalla kymmenestä. Suurimmalla osalla (85 %) ei ollut työssä haittaavaa pitkäaikaissairautta ja kolme neljästä pystyi mielestään todennäköisesti terveytensä puolesta jatkamaan työelämässä eläkeikään saakka. Ne tekijät, jotka kannustaisivat jatkamaan työelämässä 63 ikävuoden jälkeen, ovat oma hyvä terveys (24 %), taloudelliset seikat (23 %), mielekäs ja mielenkiintoinen ja haastava työ (20 %), sopiva työaika (15 %), työn keventäminen (15 %), hyvä ja kannustava työyhteisö (11 %).

Minne olemme menossa?

Eri tahojen tekemät työolotutkimukset kertovat työelämän monista, osin erisuuntaisista trendeistä.

Työnantajaleiriin kuuluvan elinkeinoelämän tutkimuslaitos EVA:n Mainettaan parempi työ -raportin mukaan työelämä on muuttunut vähemmän kuin yhteiskunta sen ympärillä. Ihmisten kasvanut osaaminen sekä ammatti- ja elinkeinorakenteen muutos näkyvät työelämän käytännöissä yllättävän vähän – muutosta on siis tiedossa jatkossakin!

Raportin mukaan on selvää, että hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi tarvitaan riittävän tuottavuuskasvun ohella mahdollisimman monen aktiivista osallistumista työelämään, nykyistä pidempään. Jo suuret ikäluokat ovat jatkaneet työelämässä selvästi pidempään kuin edeltäjänsä. Suomalaisten työssäoloajat samassa työpaikassa ovat kasvaneet 1980-luvulta asti ja ovat nykyään Euroopan pisimpien joukossa. Pätkätöiden ennakoitu lisääntyminen ei ole toteutunut.

Raportin mukaan tärkein Suomessa tehtävää työtä suojaava ominaisuus globaalissa taloudessa on korkeaan osaamiseen perustuva korkea tuottavuus. Tuottavuuden parantaminen on kestävä tapa turvata hyvä työelämän laatu ja henkilöstön hyvinvointi, ajoittain tarvittavista irtisanomisista huolimatta. Osaamisen merkitys korostuu.

Ansiotyön merkitys elämänsisältönä on suomalaisille edelleen suuri, vaikka perhe-elämän ja vapaa-ajan merkitys on kasvanut. Koulutustason nousun myötä yhä useampi kiinnittyy ansiotyöhön jatkossa enemmän työn sisällön kuin palkan kautta – tämä johtanee siihen, että huonosti johdetut työpaikat eivät saa tai pysty hyviä työntekijöitä pitämään. Erityisesti nuoret haluavat töihin omilla ehdoillaan: uuden sukupolven työhön sitoutumisessa korostuvat työn mielenkiintoisuuden, hyvän työyhteisön ja esimiestyön, osallistumismahdollisuuksien merkitys sekä työn ja muun elämän yhteen sovittaminen. Tämän ns. Y-sukupolven tulo johtaa työkulttuurin muuttumiseen ja on oppimisprosessi myös yritysten näkökulmasta.

Talouden kansainvälistyminen hyödyttää edelleenkin Suomea: raportti hieman hätkäyttääkin lukijaansa toteamalla, että globalisaatio on suomalaisen työn ystävä. Raportin mielestä monikulttuurisuus muuttaa työelämää rikastavasti, mutta entistä enemmän tarvitaan moniarvoisuuden ja -kulttuurisuuden tietoista hyödyntämistä.

Tilastokeskuksen Työelämän kolme vuosikymmentä -raportissa vedetään yhteen tutkimusnäyttöä 1970-luvulta saakka. Raportin mukaan kansainvälisessä vertailussa Suomi erottuu edukseen nimenomaan matalien hierarkioiden, esimies-alaiskeskusteluiden, tiimityön yleisyyden, kehittymis- ja kouluttautumismahdollisuuksien, tietotekniikan soveltamisen sekä omaan työhön vaikuttamismahdollisuuksien suhteen. Hyvä me!

Toisaalta ko. työolotutkimus kertoo 1990-luvulta lähtien lisääntyneestä, koko palkansaajakuntaa koskevasta kiireen haittaavuudesta, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtymisestä ja epävarmuudesta. Yksilöllisen työsuorituksen korostaminen ja lisääntynyt kilpailu työpaikoilla näkyy sosiaalisten suhteiden kärsimisenä sekä vähentyneenä tyytyväisyytenä tiimityön toimivuuteen ja tuloksellisuuteen, jopa työpaikkakiusaamisena. Sukupuolten välisiä palkkaeroja ei ole pystytty kaventamaan. Kilpailuopit ovat tulleet myös julkiselle sektorille, jonne ne huonosti sopivat. Henkilöstön riittämättömyys, epävarmuus tulevaisuudesta, tiedon saannin niukkuus ja avoimuuden puute ovat tulleet selkeästi esille.

Raportti nostaa esiin kolme ongelmallista suurta kehityslinjaa: julkisen sektorin työolojen ongelmat, ylempien toimihenkilöiden jaksamisen sekä työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat. Keinoina raportti esittää mm. keskinäisen kilpailun ja yksilöllisen tarkkailun vähentämistä, joka edesauttaisi yhdessä työskentelyn ja tiimien kehittymistä paremmin toimiviksi; kiireen ja suoritusten mittaamisen karsiminen julkisella sektorilla antaisi sen palkansaajille mahdollisuuden tehdä työnsä hyvin; hyvin toimivaan työn ja perheen yhteensovittamisen kannustaminen on edelleen tarpeen.

Iloinen vastaus tärkeään kysymykseen

Miksi puhumme niin paljon työstä? Miksi sitä pitää tutkia ja tukea? Miksi haluamme ennakoida tulevaisuutta? Tähän napakan vastauksen antaa ILOinen kohtuullisen työn määritelmä: "The Decent Work concept is based on the understanding that work is a source of personal dignity, family stability, peace in the community, democracies that deliver for people, and economic growth that expands opportunities for productive jobs and enterprise development (ILO)."