Miten työkyvyn tuki -toiminta toteutuu kunnallisten työterveyshuoltojen asiakkailla? - SEITTI-hankkeen esimerkki Keski-Suomesta

Sairauspoissaolojen seurannasta työkyvyn tukeen

Työkyvyn tukeen liittyvä keskustelu on viimeisten lähes kymmenen vuoden aikana siirtynyt sairauspoissaolojen seurannasta työkyvyn seurantaan ja arviointiin. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmien työssä ja niistä seuranneessa keskustelussa työterveyshuollon keskeisimmäksi tehtäväksi ollaan esittämässä työkyvyn tuki -toimintaa yhteistyössä asiakasyritysten ja -organisaatioiden kanssa. Työterveyshuollon koordinaatiovastuu työkyvyn tuessa kattaa yhteistyön perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä kuntoutuksen eri toimijoiden kanssa. Työkyvyn tuki -toiminta kattaa siis kaikki vaiheet varhaisesta tuesta työssä jatkamisen ja työhön paluun mahdollisuuksien arviointiin ja osatyökykyisten työssä jatkamisen tukeen.

SEITTI-hankkeessa työkyvyn tuki -alueellinen työryhmä

Seitti-hanke toteutetaan vuosina 2008–2012 yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Työterveyslaitoksen ja Keski-Suomen kunnallisten työterveystoimijoiden kanssa. Mukana on 150 työterveystoimijaa viideltä eri työterveyshuollon palvelutuottajalta, joita ovat Jyväskylän Seudun Työterveys, Jämsän ja Äänekosken terveyskeskusten työterveyshuollot sekä Pohjoisen Keski-Suomen kunnissa Wiitaunioni ja Perusturvaliikelaitos Saarikan työterveyshuoltoyksiköt. Hankkeen tavoitteena on luoda maakuntaan saatavuudeltaan ja laadultaan yhdenvertaiset työterveyspalvelut ja alueellisiin hyviin käytäntöihin pohjautuva työterveyshuollon toimintatapa. Lisäksi tavoitellaan työterveyshuollon osaajien verkostoitumista keskenään ja perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyötä. Hankkeen väliarviointiin perustuen vuoden 2011 kehittämistyö suunnattiin kolmeen toimijoiden keskeiseksi nostamaan kohteeseen, jotka olivat toiminnan suunnittelu yhteistyössä yritysasiakkaan kanssa, työpaikkaselvitysprosessi kohdennettuna erityisesti pieniin työpaikkoihin ja työkyvyn tuki -prosessi. Kehittämistyö organisoitiin kolmeen moniammatilliseen alueelliseen työryhmään, joissa rakennettiin alueellisia hyviä käytäntöjä testaamalla toimintamalleja käytännössä. Kirjoittajat muodostivat työkyvyn tuen alueellisen työryhmän.

Työryhmän työskentely pohjautui työryhmän jäsenten omiin kokemuksiin työkyvyn tuki -työstä työterveysyhteistyössä ja koottuun tietoon erilaisista käytössä olevista ja käyttöön kehitetyistä sairauspoissaoloseurannan, varhaisen ja työhön paluun tuen ja työkyvyn tuen malleista. Työryhmässä mukana olevilla oli kokemuksia kuntaorganisaatioissa käyttöön otetuista varhaisen tunnistamisen ja tuen malleista sekä joidenkin suurten yritysten toimintamalleista. Haasteeksi otettiin pienten ja keskisuurten työpaikkojen ja yrittäjien kanssa käynnistettävä työkyvyn tuki -yhteistyö ja tämän työn mallittaminen alueellisesti. Työryhmä kokoontui yhteen kolme kertaa neljäksi tunniksi kerrallaan. Kokoontumisissa oli lyhyitä valmisteltuja puheenvuoroja, mutta pääosa ajasta käytettiin käytännön kehittämiskokeilujen kokemusten läpikäyntiin. Kaikki työryhmän jäsenet ovat tehneet työkyvyn tuki -malleja omille asiakasyrityksilleen työryhmän työn tukemana, enemmän tai vähemmän, ja esitellyt ja kokeillut työkyvyn tuki -mallit ovat versioituneet käytäntöön siirtämisen yhteydessä. Osalle työryhmän jäsenistä oli tämän työskentelyn aikana syntynyt uusia työkäytäntöjä, joiden avulla työkyvyn tuki -mallista voitiin sopia "kivuttomasti" esim. pientyöpaikkojen ja yrittäjien kanssa.

Työterveyshoitajien toimintamallina oli henkilökohtainen yhteydenotto yritykseen tai yrittäjään. Tässä yhteydessä he selvittivät työkyvyn tuen tarkoitusta ja toimintaperiaatteita. Samassa yhteydessä sovittiin tapaamisaika yrityksen työkyvyn tuen mallin suunnittelua ja/tai toiminnan suunnittelua varten. Yrityksiin ennakkoon lähetetty kirjallinen materiaali toimi tukena. Koska työtä on paljon, työterveyshoitajat priorisoivat toimintaansa asiakasyhteistyön syvyyden, asiakkaan työkyvyn tukeen osoittaman kiinnostuksen ja osin toimialan mukaan. Kaikille yrityksille yhteistyötä työkyvyn tuessa tarjottiin toimintasuunnitelman päivittämisen yhteydessä. Osa yrityksistä ilmoitti, ettei ole asiasta kiinnostunut. Yhteinen kokemus oli, että suuremmissa yrityksissä oli kiinnostusta ja valmiutta enemmän yhteistyöhön työkyvyn tuessa. Sen osoittaa myös työryhmän toiminta-alueelta tekemä kartoitus työkyvyn tuki -mallien toteutumisesta (taulukko «Työkyvyn tuki -toimintamallin sopineiden työterveyshuoltojen sopimusasiakkaiden osuus työpaikan/yrityksen koon mukaan lokakuussa 2010.»1).

Työkyvyn tuki ei ole vielä kaikkien ulottuvilla

Tavoitteena oli arvioida toimintamallien kattavuus sillä tasolla, jota 1.1.2011 voimaan tullut sairausvakuutuslain 13 luvun 5 § muutos edellytti. Arvioin teki kukin työterveyshuollon ammattilainen omasta asiakaskunnastaan. Lokakuussa 2011 pientyöpaikoilla toimintamalli oli kirjattu 15 %:lla asiakasyrityksistä (taulukko «Työkyvyn tuki -toimintamallin sopineiden työterveyshuoltojen sopimusasiakkaiden osuus työpaikan/yrityksen koon mukaan lokakuussa 2010.»1). Työpaikoissa, jotka työllistävät 21–249 työntekijää, malli oli kirjattuna 38 %:lla ja kaikilla yli 250 työntekijää työllistävillä työpaikoilla malli oli olemassa. Myönteistä oli se, että sovitut työkyvyn tuen mallit olivat hyvin kattavia. Ainoastaan osalla pien- ja keskisuuria työpaikkoja, joilla oli sovittu varhaisesta ja työhön paluun tuesta, malli ei sisältänyt yhteistä sairauspoissaolojen seurantaa. Työkyvyn tuen piirissä oli siis 18 % työpaikoista ja n. 64 % työntekijävolyymistä. Lähes vastaava kattavuus oli helmikuussa 2011 Varman asiakasrekisterissä olleilla yli 50 työntekijää työllistävillä yrityksillä: kyselyn mukaan n. 17 %:lla toimintamalli on käytössä tai suunnitteilla. Työkyvyn tuki -ryhmäläisiä ei pyydetty tässä yhteydessä arvioimaan mallien toimivuutta tai mahdollisesti saavutettuja vaikutuksia.

Yhteisesti sovittujen työkyvyn tuen toimintamallien kattavuuden parantamisen lisäksi toimintamallien juurtuminen käytäntöön vie pientyöpaikoillakin helposti vuosia. Osatyökyvyttömyyseläkkeen toimivuus kuntatyössä -tutkimuksen mukaan varhaisen tuen toimenpiteet olivat työpaikoilla vielä vähäisiä. Tämän kartoituksen mukaan työkyvyn tuki työterveysyhteistyössä ei ole vielä pk-sektorin työpaikkojen työtekijöiden ulottuvilla. Toimintamallien ja niiden merkityksen tunnetuksi tekemistä pienyrityksissä tarvitaan vielä paljon. Tähän työhön tarvitaan aktiivisesti mukaan sekä valtakunnalliset, alueelliset että paikalliset yrittäjä- ja työntekijäjärjestöt sekä työsuojelutyö. Kun kesäkuun alussa varhainen puuttuminen pitkittyvään työkyvyttömyyteen ja työssä jatkamis- ja työhön paluumahdollisuuksien arviointi tulee työterveyshuoltojen tehtäväksi, se haastaa välittömästi pientyöpaikat mukaan työkyvyn tuki -työhön, olipa asia siellä ennestään tuttu tai ei. Pientyöpaikoilla työterveyshuolto ei ole kattavasti järjestetty ja niilläkin pientyöpaikoilla, joilla työterveyshuoltosopimus on, työkyvyn tuki -tematiikka ei ole vielä tuttua. On oletettavaa, että pientyöpaikoilla työkyvyn tukemisesta sopiminen menee osin ilmoitusluontoisena tai hallinnollis-byrokraattisena toimenpiteenä ilman pysähtymistä itse asiaan, silloinkin kun työterveyshuolto on asiassa aktiivinen. Kuten tässä aineistoissa, jo pelkkä sopiminen on työterveyshuolloille suuri työ, tavoiteltava yritysasiakkaiden määrä voi ohjata työkyvyn tuki -mallien rakentamisen työterveyshuollossa tekniseen suoritukseen sisällön kustannuksella. Tässäkin ryhmässä pyrittiin tekemään lyhyitä malleja, joissa on kaikkein olennaisin sovittava, niin yhteen arkkiin koko asian sovittaminen ei yrityksistä huolimatta onnistunut.