Lama koettelee terveyttä

Työnsä menettäneet

Työn menetyksen merkitystä voi tarkastella miettimällä, mitä työ ihmiselle merkitsee. Jahoda totesi jo 1930-luvun laman aikana työttömyyttä tutkiessaan, että työ on sosiaalinen instituutio, jolla on elinkeinon lisäksi myös muita vähemmän näkyviä, mielenterveyden kannalta tärkeitä tehtäviä. Työ rytmittää päivän rutiineilla, mahdollistaa aktiviteetteja ja sosiaalisia suhteita, tarjoaa kokemuksen siitä, että ihminen on osa yhteisöä, jolla on yhteisiä tavoitteita sekä rakentaa ihmisen sosiaalista identiteettiä ja asemaa yhteisössä. Jahodan mukaan työttömyys on mielenterveydelle haitallista, koska se aiheuttaa taloudellisen ahdingon lisäksi psykologisen deprivaation edellä mainituissa mielenterveyttä ylläpitävissä tehtävissä.

Ensimmäisiä aihetta käsitteleviä tutkimuksia lienee Durkheimin sosiologinen analyysi ('Le suicide') vuodelta 1897, jossa lama liitettiin itsemurhaan. Kun laman vaikutuksia terveyteen on myöhemmin tutkittu lisää väestötasolla, yhteydet osoittautuvatkin mutkikkaammiksi. Esimerkiksi kokonaiskuolleisuus on kehittyneissä länsimaissa jopa vähentynyt laman aikana. Kuolinsyiden tarkastelu on osoittanut, että erityisesti liikenneonnettomuuksista, sydän- ja verisuonitaudeista ja alkoholista johtuvat kuolemantapaukset vähenevät. Tämäkään ei ole aivan yksiselitteinen tulos: nousukauden terveysriski saattaakin liittyä vain korkeammassa asemassa oleviin, kun taas pienituloisilla nousukauteen näyttää liittyvän parempi terveys ja taantumaan heikkenevä terveys. Syyksi on arveltu, että korkeammassa asemassa olevat tekevät nousukaudella liikaa töitä; ylipitkien työpäivien on todettu lisäävän muun muassa sydäntaudin riskiä. Onnettomuusriskin kasvun nousukaudella on ajateltu liittyvän hyvien työmahdollisuuksien aikaansaamaan suurempaan liikkuvuuteen. Itsemurhien ja muiden mielenterveyden indikaattorien sykli on seurannut talouden sykliä odotetusti; ne näyttäisivät lisääntyvän taantuman aikana.

Yksilötasolla on toistuvasti vahvistettu erityisesti pitkäaikaisen työttömyyden olevan riski mielenterveyden häiriöille, itsemurha mukaan lukien. Toisaalta australialaistutkijat havaitsivat, että työttömyydestä hyvään työhön työllistyessä mielenterveys parani, mutta jos työllistyi huonoon työhön, mielenterveys heikentyi entisestään. Myös työttömyyden ja kuolleisuuden välillä on yksilötasolla osoitettu vahva yhteys. Työttömyyden haitat ovat olleet suurempia nuoremmissa ikäryhmissä ja niillä, joiden työttömyys on pitkittynyt. Erityiskysymys on ollut, valikoituvatko terveydeltään lähtökohtaisesti heikommat irtisanomistilanteissa työnsä menettävien joukkoon? Tätä näkemystä ovat epäsuorasti tukeneet tulokset, joissa kuolleisuus työttömien keskuudessa verrattuna työllisiin on ollut suurempaa taloudellisen nousukauden ja matalan työttömyyden aikana ja pienempää laman ja korkean työttömyyden aikana. Koska huono terveys on este työllistymiselle, ovat työttömät erityisen valikoituneita heikomman terveydentilan perusteella nousukauden aikana.

Tätä valikoitumiskysymystä suhteessa kuolleisuuteen tarkastelivat muun muassa Martikainen, Mäki ja Jäntti suomalaisessa väestöaineistossa vuosina 1989–2002. Työntekijä ei voinut joutua valikoinnin kohteeksi, jos työpaikka suljettiin kokonaan eli kun kaikki menettivät työnsä. Sen sijaan vähäisempi henkilöstövähennys kohdistuu vain pieneen osaan työntekijöistä ja saattaa sisältää valikoinnin elementtejä. Tutkimus osoitti, että rajua (yli 50 %) henkilöstövähennystä tai työpaikan sulkemista seurannut työttömyys (jossa terveyden perusteella valikoitumista siis oletettiin tapahtuvan vähemmän) oli heikommin yhteydessä kuolleisuuteen kuin työttömyys, joka oli seurausta vähäisestä henkilöstön vähennyksestä. Vaikka tämä tulos tuki terveysvalikoitumista on kuitenkin huomattava, että yleisesti ottaen työttömyys oli yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Terveysvalikoituminen ei siis selitä kuin osan työttömyyden ja kuolleisuuden välisestä yhteydestä.

Työhön jääneet

Maassamme 1990-luvulla koettu raju taloudellinen lama, jonka seurauksena yritykset vähensivät rajusti työntekijöitään, loi samalla "luonnollisen kokeen" ("natural experiment") asetelman. Työttömäksi jääneiden lisäksi voitiin tutkia, millaisia vaikutuksia henkilöstön vähentämisellä on "selviytyjiin" eli niihin, jotka saivat pitää työpaikkansa.

Tällainen asetelma löytyi Raision kaupungista, jossa työntekijöiden terveyttä oli alettu seurata kyselyin ja sairauspoissaolorekisteritiedoin jo ennen lamaa. Raision kaupunki on osa Työterveyslaitoksen Kunta-10-tutkimusta. Analyysissa verrattiin niitä työhön jääneitä, joiden ammattiryhmässä tehtiin suuria (yli 18 %) tai kohtalaisia (8–18 %) vähennyksiä, sellaisiin työntekijöihin, joiden ammattiryhmässä henkilöstön vähennys jäi vähäiseksi (alle 8 %). Lääkärin todistukseen perustuvat, yli 3 päivää kestävät sairauspoissaolot lisääntyivät naisilla peräti 2,5-kertaisiksi ja miehillä kaksinkertaisiksi suurten henkilöstövähennysten ryhmässä verrattuna vähäisten vähennysten ryhmiin. Sen sijaan lyhyet (1–3 päivän) poissaolot vähenivät. Kyselyt osoittivat, että suurimpien henkilöstövähennysten ryhmässä työntekijöiden työmäärä ja tunne työsuhteen epävarmuudesta lisääntyivät enemmän kuin muilla. Samalla työ yksipuolistui sisällöllisesti ja osallistumismahdollisuudet omaa työtään koskevaan päätöksentekoon vähenivät. Kielteinen muutos näkyi myös yksityiselämässä, jota osoitti kokemus heikentyneestä puolisolta saadusta sosiaalisesta tuesta. Henkilöstövähennykset heijastuivat myös terveyskäyttäytymiseen, sillä suurimpien henkilöstövähennysten ryhmässä tupakoinnin lopettaminen onnistui muita harvemmin.

Raisio-tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaiset muissakin Kunta-10 -tutkimuksen kaupungeissa. Tässä laajemmassa aineistossa havaittiin, että suurimpien henkilöstövähennysten ryhmissä sydäntautikuolleisuus lisääntyi henkilöstövähennysten jälkeen. Koska kyseessä oli lyhytaikainen riskin nousu, tulos viittaa siihen, että henkilöstövähennykset voivat olla sydänkohtauksen laukaiseva tekijä niille, joilla jo entuudestaan on diagnosoitu tai diagnosoimaton sydän- tai verisuonitauti.

Miten pehmentää laman vaikutuksia?

Työsuhteen päättäminen ja henkilöstövähennykset ovat johtamisen ja päätöksenteon kannalta äärimmäisen vaativia, koska niihin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Ei ole samantekevää, miten muutoksia suunnitellaan ja toteutetaan. Keskeisiä keinoja vaikuttaa muutosten hyvinvointivaikutuksiin ovat oikea-aikainen ja avoin tiedottaminen sekä päätöksenteko oikeudenmukaisten periaatteiden mukaan. Lisäksi hyvinvointivaikutukset työhön jääneillä näyttäisivät riippuvan siitä, miten paljon työntekijöillä on vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön ja erityisesti työtehtävien muutoksen suunnitteluun, missä määrin työntekijöille selkiytyvät uudet työroolit ja miten työsuorituksia arvioidaan uudelleenorganisoinnin aikana ja sen jälkeen. Irtisanottujen kohdalla on tärkeää riittävän varhainen tiedottaminen siten, että irtisanotulle jää aikaa suunnitella tulevaisuuttaan, mahdollisuus keskusteluapuun ja tukea uudelleentyöllistymiseen. Työterveyshuollon tuki olisi hyvä taata irtisanotuille myös jonkin aikaa työsuhteen päättymisen jälkeen, ja työttömien mielenterveyden tukemiseen ja ongelmien hoitoon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.