Haastattelu - Eläkkeeltä takaisin töihin - "Minulle ei riitä jumppa ja kulttuurin harrastaminen"

Maija Huhtasalo edustaa lisääntymässä olevaa ihmisryhmää: aktiivisia, työelämässä mukana olevia eläkeläisiä. Hän jäi eläkkeelle työterveyshoitajan työstään vuonna 2007. Silloin monen muun tapaan ensiajatukset olivat "Ei koskaan enää töitä!" Hetken päästä elo alkoi kuitenkin tuntua tyhjän päällä kellumiselta. Alkoi tehdä mieli päästä taas mukaan maailmanmenoon ja luonteviin sosiaalisiin suhteisiin.

Elämässä oli toki paljon mielekästä tekemistä. Tärkeimmäksi nousi alkuun mummina olo 1-vuotiasta tyttärenpoikaa hoitaessa. Seuraavaksi aikuistumassa oleva pojantytär muutti mummilaan vuodeksi, mikä oli merkittävä kokemus ja kurkistus nuorten maailmaan: arjen iloihin ja huoliin, kasvukipuihin ja kotoa erkanemisen tuntoihin.

Samaan aikaan löytyi uusi harrastus: vapaaehtoistyö Kriisikeskus Osviitassa, joka tarjoaa akuuteissa elämänkriiseissä keskusteluapua niin puhelimitse kuin vastaanotollakin. Auttajat koulutetaan ja perehdytetään hyvin ja työnohjaus toimii. Osviitassa työskentely on tuonut iloa ja merkityksellisyyttä elämään. Se on ollut myös mahdollisuus tutustua monenlaisiin auttajiin ja kokea yhteenkuulumisen tunnetta mielekkään toiminnan myötä. Tämän harrastuksen kautta on voinut hyödyntää sekä ammattitaitoa että elämän- ja työkokemusta, mikä on ollut hyvin palkitsevaa. Maijalle on aina ollut luontevaa syvällinen keskustelu vaikeistakin asioista, ja hänellä on taito kuunnella ja oivaltaa. Hän myös osaa kommentoida herättelevästi, mutta lempeästi, usein huumorilla höystäen.

Vanha tuttu työnantaja Tampereen Työterveys ry oivalsi myös, mikä voimavara olisi käytettävissä, jos Maija tarjoaisi keskusteluterapiataitojaan myös siellä. Moni on saanut helpotusta viisaan hoitajan kanssa keskusteltuaan jo työvuosina. Nyt yhteistyö yritysten vastuuhoitajien ja -lääkäreiden sekä psykiatrin ja psykologin kanssa on ollut hedelmällistä.

Töihin paluu ei ole kuitenkaan jäänyt keskusteluavun tarjoamisen varaan, vaan Maijan palveluksia on tarvittu myös sijaisuuksien ja sairauslomien tuuraajana.

– Aina välillä puheet eläkeläisistä nuorten töihin pääsyn esteenä särähtävät korvaan. Harva kuitenkaan on niin joustavasti käytettävissä pätkätöihin kuin eläkkeellä oleva, jota ei tarvitse tuttuun työhön perehdyttääkään.

– Eri toimipisteissä kiertäminen on rikkaus, miettii Maija. Toisaalta töitä ei voi suunnitella kovin pitkälle eikä niiden varaan voi laskea, mutta eläkeläisellä on myös mahdollisuus kieltäytyä töistä, jos kaipaa elpymisaikaa ja tilaa muulle elämälle. Ja silti aina töihin tullessaan kokee tekevänsä palveluksen! Itselleenkin.

Ylimääräinen raha on ollut varsin tervetullutta, sillä se on mahdollistanut kesämökin ylläpitoa ja matkoja, mm. Malesiaan toisen pojan ja tämän vaimon luo seuraamaan nuorten aktiivisten ihmisten elämää. Baltian maat ja niiden koskettava historia on lähellä Maijan sydäntä. Hän toimii aktiivisesti Liettua-seuran hallituksessa. Ensi kesän matkasuunnitelmissa on Liettua-seuran matka Puolaan.

Kolme lapsista ja neljä eri ikäistä lastenlasta asuvat lähellä, joten äidin ja mummin apu kelpaa – mummin työvuoroja kunnioittaen. Maijasta on tärkeää olla mukana heidän arjessaan. Lapsenlapset kaipaavat kukin omanlaistaan mummia: teini tukea, leikki-ikäiset seuraa ja vauva hoitoa. Ja heidän vanhempansa hoitoapua. Sukunsa vanhimpina Maija sisarensa kanssa järjestää myös jokakesäisen liki 20 hengen serkkutapaamisen mökillä: pitkän pöydän ääreen yhteiselle aterialle kerääntyvät serkukset lapsineen.

Ja vaikkei kulttuurin harrastaminen yksin elämänsisällöksi riitäkään, on silläkin tärkeä sijansa. Lukeminen on erityisen mieluista, samoin teatterissa käynti. Ja ystävyys – se on elämän suola!