Lääkinnällinen kuntoutus työtapaturman jälkeen

Lääkinnällistä työtapaturmakuntoutusta kutsutaan tapaturmalain perusteella annetun kuntoutuslain 7 §:ssä työ- tai toimintakykykuntoutukseksi. Tämä hieman harhaanjohtava nimi tarkoittaa käytännössä nimenomaan toimintakyvyn kuntoutusta erotuksena saman lain 6 § mukaisesta työ- ja ansiokyvyn tavoitteella toteutettavasta kuntoutuksesta. Keinot ovat kattavat ja antavat hyvät mahdollisuudet tarpeellisen kuntoutuksen toteuttamiseksi. Korvattavasta työtapaturmavammasta tai ammattitaudista aiheutuva kuntoutus on ensisijaista muihin järjestelmiin nähden.

Vahingoittuneella on kuntoutukseen oikeus, kun hänellä on oikeus tapaturmalain korvaukseen ja hänen toimintakykynsä on työtapaturman tai ammattitaudin johdosta heikentynyt tai todennäköisesti voi myöhemmin olennaisesti heikentyä. Toimintakykykuntoutus on kokonaisuus, jonka tavoitteena on parantaa ja ylläpitää itsenäistä suoriutumista. Näin parannetaan myös mahdollisuuksia ansiokyvyn palauttamiseen.

Tavallisin lääkinnällisen kuntoutuksen muoto on fysioterapia, jota määrätään yleisimmin tapaturmista johtuvien operaatioiden jälkeen. Fysioterapian sijasta voi vahingoittunut tarvita turvotuksia helpottavaa lymfaterapiaa tai toimintaterapiaa esimerkiksi hermovauriotilanteissa. Fysioterapiaan ei kuitenkaan tuo oikeutta tapaturmalain 4 § mukainen yksittäisen työliikkeen aiheuttama lihaksen tai jänteen kipeytyminen. Esimerkki: Työntekijä kipeytti 30 kg taakan nostoliikkeessä selkänsä. Tapaturmalain mukaisesti korvattiin selän lihasten kipeytyminen sekä siitä aiheutunut viikon sairauspoissaolo ja kipulääkkeet. Sen sijaan kuvantamistutkimuksia tai fysioterapiaa ei korvata. Työliikkeestä ei lähtökohtaisesti voi aiheutua merkittävää kudosvauriota.

Työterveyshuolto tekee kokemuksemme mukaan vielä melko harvoin työtapaturman jälkeen kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia selvittäviä tutkimuksia ja suunnitelmia. Vakuutusyhtiö voi korvata kyseiset tutkimukset, suunnitelman tekemisen ja kuntoutuksen. Kuntoutuksen suunnitteluun voidaan sisällyttää ammatillisen kuntoutuksen lisäksi fysioterapiaa tai apuvälineitä tukemaan työhön paluuta. Fysioterapian sijasta tai omaehtoisen kuntouttamisen varmistamiseksi voidaan korvata myös kuntosali- tai uimalippuja.

Apuvälineet tulevat korvattaviksi vamman tai ammattitaudin aiheuttamien toiminnan rajoitusten vuoksi. Vakuutusyhtiö korvaa aina tarpeellisten apuvälineiden määräämisestä, sovittamisesta, hankkimisesta, käyttöön luovuttamisesta, käyttöön harjaannuttamisesta sekä huollosta ja uusimisesta aiheutuvat kustannukset.

Esimerkki 1. Maatalouslomittajalla todettiin ammattiastma. Hän pystyi jatkamaan entistä työtään menestyksellisesti raitisilmakypärän kanssa.

Esimerkki 2. Hammashoitajalla todettu käsi-ihottuma suojakäsineiden lateksiallergian pohjalta vältetään toisella käsinetyypillä, jonka hintaero työnantajan vastuulla oleviin suojakäsineisiin voidaan korvata.

Sopeutumisvalmennuskursseille ohjautuvat tavallisimmin ammattiastmaan sairastuneet työntekijät. Valtaosa ammattiastmoista todetaan Työterveyslaitoksella, josta myös tulee esitys astman sopeutumisvalmennuskurssista. Kuntoutusjaksot laitoshoidossa tulevat useimmiten kyseeseen vain vaikeasti vammautuneiden kohdalla, mutta yksilöllinen tarve voidaan muillakin ottaa huomioon.

Vaikeasti työtapaturmassa vammautuneita henkilöitä on melko harvoin työelämässä. Heille korvataan vakinaiseen asuntoon tarvittavia apuvälineitä sekä asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Luonnollisesti myös muutostöitä työpaikalla voidaan tukea.

Lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvat myös matkakustannukset ja vaikeasti vammaiselle palveluasumisesta aiheutuvat lisäkustannukset sekä tulkkipalveluista vaikeasti näkö-, kuulo- tai puhevammaiselle syntyvät kohtuulliset kustannukset.

Kuntoutusaloitteen tapaturmissa tekee useimmiten hoitavana lääkärinä toimiva ortopedi, mutta aloitteen voi tehdä myös vahingoittunut itse, hänen työnantajansa, hoitolaitos, työvoimaviranomainen tai muu kuntoutusta selvittävä asiantuntija, erityisesti työterveyslääkäri. Kuntoutuksen hakemiseen ei tarvita hakemuslomaketta vaan se voidaan tehdä vapaamuotoisesti tai useimmiten E-lääkärinlausuntona. Työterveyslääkäri tuntee kuntoutujan, työolosuhteet ja työnantajan. Hänellä on kädessään valttikortit, joilla kuntoutuksen suomat mahdollisuudet voidaan tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti hyödyntää ja työtapaturman tai ammattitaudin seurauksia lieventää.