Ammatillinen kuntoutus kannattaa

Ammatillista kuntoutusta saaneet pysyvät hyvin työelämässä kunta-alalla

Ammatillisen kuntoutuksen tulokset kunta-alalla ovat erinomaisia. Välittömästi kuntoutuksen päätyttyä työelämään palaa reilut 80 prosenttia kuntoutetuista. Vielä viiden vuoden päästä ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneistä 68 prosenttia on työssä. Viitisen prosenttia on tällöin vanhuuseläkkeellä, 19 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeellä ja osatyökyvyttömyyseläkkeen mahdollisuutta on käyttänyt jossain vaiheessa 18 prosenttia. Tämä ilmenee Kevan seurantatutkimuksesta, jossa selvitettiin vuonna 2005 ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneiden tilannetta vuonna 2010.

Kevan selvityksessä olleista henkilöistä 48 prosentilla terveydellisenä rajoitteena oli tuki- ja liikuntaelinsairaus ja 25 prosentilla mielenterveydellinen syy. Jokin muu sairaus oli taustalla 27 prosentilla. Kuntoutusprosessinsa 2005 päättäneiden keski-ikä oli kuntoutuksen päättyessä 47,1 vuotta. He olivat hakeutuneet kuntoutukseen yleisimmin perus- ja lähihoitajan, sairaanhoitajan, siivoojan, lastenhoitajan, sairaala- ja hoitoapulaisen sekä kodinhoitajan ja kotiavustajan ammateista. Vuonna 2010 nämä henkilöt työskentelivät useimmiten erilaisissa hoitoalan tehtävissä tai koulunkäyntiavustajina, terveydenhuollon sihteereinä sekä esiopetuksen tehtävissä.

Mielenterveyskuntoutujien tulokset rohkaisevia

Tuki- ja liikuntaelinsairauden diagnoosilla kuntoutetuiden tulokset ovat mielenterveysdiagnoosilla kuntoutettuja jonkin verran parempia. Tuki- ja liikuntaelinsairauden vuoksi ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneista 72 prosenttia on työelämässä vielä viiden vuoden jälkeen. Mielenterveyssyistä kuntoutetuista on vastaavasti 60 prosenttia.

Mielenterveyskuntoutettujenkin työelämässä pysymistä ammatillisen kuntoutuksen jälkeen voidaan kuitenkin pitää hyvänä tuloksena. Ryhmän osuus ammatillisen kuntoutuksen asiakkaiden keskuudessa on noussut viimeisen vuosikymmenen aikana lähes 10 prosenttiyksikköä.

Työkokeilu on yleisimmin käytetty ammatillisen kuntoutuksen muoto

Julkisen sektorin työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ja omistautuneet ammattialalleen. Tämä näkyy siinä, että ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneistä monet ovat pysyneet samalla alalla, esimerkiksi hoitotyössä. Työnkuva vain on muuttunut rajoitteiden puolesta soveltuvammaksi. Julkisen sektorin työntekijöiden sitoutuneisuudesta omalle ammattialalleen kertoo myös se, että käytetyin ammatillisen kuntoutuksen muoto on työkokeilu.

Kynnys uudelleenkoulutukseen on vielä monelle korkea. Uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksia kannattaa kuitenkin miettiä. Se takaa yleensä hyvän turvan esimerkiksi työelämän muutostilanteiden yhteydessä.

Ammatillinen kuntoutus on kustannustehokasta

Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan kunta-alalla ammatillinen kuntoutus maksaa itsensä takaisin keskimäärin vuodessa, kun otetaan huomioon ammatillisen kuntoutuksen kustannukset sekä keskimääräinen työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttama kustannus. Koko työeläkejärjestelmässä kuntoutuskustannusten kuittaantumisaika on noin 1,5 vuotta.

Kevan kustannustehokkuuden takana piilee mm. se, että julkisella sektorilla käytetään työkokeiluja enemmän kuin yksityissektorilla. Julkisen sektorin työnantajat ovat usein verrattain suuria, ja suuren työnantajan on usein helpompi räätälöidä työtehtäviä. Myös varhaiseläkkeistä aiheutuvat kustannukset motivoivat suurtyönantajaa pientyönantajaa enemmän.

Toisena selityksenä Kevan tarjoaman kuntoutuksen hyville tuloksille voidaan pitää kuntoutuksen asiakaslähtöistä työnjakoa. Kunta-alan työpaikat on jaettu maakunnittain ja yksi yksittäinen kuntoutusasiantuntija vastaa kaikista tietystä maakunnasta tulevista kuntoutusaloitteista. Valtion työpaikkojen osalta käytössä on hallinnonalapohjainen työnjako. Kun sama henkilö vastaa aina samojen asiakkaiden kuntoutuksesta, niin yhteistyö työnantajan, työntekijän ja Kevan välillä on kiinteää ja toimijat tulevat tutuiksi toisilleen.

Kuva 1. Vuonna 2010 päättyneiden kunta-alan kuntoutusohjelmien hinta (suluissa koko työeläkejärjestelmän tiedot). Lähde: ETK:n tilastot.

Asiakkaaksi ohjautuminen

Oikeastaan kaikilla julkisen sektorin työpaikoilla on varhaisen tuen malli tai sovitut käytännöt. Se miten nämä mallit käytännössä toimivat ja miten työntekijän ammatillisen kuntoutuksen tarve huomataan kuitenkin vaihtelee. Vaikka malli onkin olemassa, se ei välttämättä toimi käytännössä.

Toistaiseksi liian usein asiakas on itse aloitteentekijänä kuntoutusasiassa tai kuntoutusmahdollisuuksien selvittäminen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun asiakas on jo käyttänyt sairauspäivärahaoikeutensa ja hakee eläkelaitoksesta työkyvyttömyyseläkettä.

Yksittäisen työntekijän sijaan lähiesimiehellä ja työterveyshuollon edustajilla pitäisi olla keskeinen rooli ammatillisen kuntoutuksen tarpeen havaitsemisessa. Tarpeen havaitsemiseksi on hyvä määritellä ja sopia hälytysmerkit, jotka ennakoivat ammatillisen kuntoutuksen tarvetta. Näitä voivat olla mm. muutokset henkilön työsuorituksessa, lisääntyneet poissaolot tai asiakaspalaute. Hälytysmerkkien ilmaannuttua on selvitettävä, onko tilanteen taustalla terveydellinen syy ja voidaanko ammatillisella kuntoutuksella tilanteeseen vaikuttaa. Kesän kynnyksellä voimaantuleva muutos sairauspäivärahojen 90 päivän kohdalla tehtävästä työhönpaluumahdollisuuksien selvittämisestä edesauttaa ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksien varhaisen selvittämisen tavoitetta.

Ammatillinen kuntoutus huomenna

Työelämässä jatkaminen ammatillisen kuntoutuksen keinoin edellyttää selkeitä ja realistisia näkemyksiä osaamisen ylläpitämiseksi vaadittavista toimista. Tämä edellyttää vahvaa tuntumaa työpaikkojen osaamistarpeista. Lisä- ja uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksia kannattaisi miettiä aiempaa enemmän. Oppisopimuskoulutus on ollut erittäin pidetty vaihtoehto nimenomaan iäkkäämpien ja vähäisemmän koulutustason omaavien asiakkaiden joukossa.

Ammatillisella kuntoutuksella on hyvät lähtökohdat ja luonteva rooli työssä jatkamisen tukemisessa. Toiminta vaatii tiivistä yhteistyötä työntekijän, työyhteisön, työnantajan, työterveyshuollon ja työeläkelaitosten välillä. Toiminnan keskeisenä lähtökohtana on varhaisen puuttumisen periaate ja eritoten varhainen puuttuminen mielenterveysongelmiin. Tärkeä haaste on myös toimia yhteistyössä erilaisten työpaikkojen kanssa. Olosuhteet pientyöpaikoilla ja maan eri puolella ovat erilaiset ja työeläkekuntoutuksen haasteet sen mukaiset.

Tehokkuusajattelu on arkipäivää myös julkisella sektorilla. Kunta-alalla yhtiöittämisiä ja liikelaitostamisia tapahtuu kiihtyvään tahtiin. Tämä vaikuttaa myös ammatillisen kuntoutuksen toimintatapaan. Ammatillisen kuntoutuksen keskeisin toimintamuoto on ollut työkokeilu, mutta ei välttämättä enää tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on jo merkkejä siitä, että kunnallisten osakeyhtiöiden sisältä on vaikea löytää työkokeilun avulla muita tehtäviä ammattinimikkeiden määrän vähäisyyden vuoksi.

Vaikka ammatillisen kuntoutuksen hakemusmäärät ovat koko ajan nousussa, on ammatillisen kuntoutuksen käyttö vielä varsin vähäistä Suomessa. Työeläkekuntoutuksen piiriin tulee tällä hetkellä vuosittain vain noin 0,4 % työllisestä työvoimasta. Työterveyshuollon roolia yhtenä ammatillisen kuntoutuksen aloitteentekijänä on lisättävä. Tietoisuutta ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksista tulee vahventaa kaikin mahdollisin keinoin, jotta oikeat asiakkaat ohjautuisivat oikea-aikaisesti työeläkekuntoutuksen piiriin ja työuria saataisiin pidennettyä.