Tyypin 1 diabeetikko työssä ja työterveyshuollossa

Diabeteksen työyhteisölliset merkitykset

Muista kroonisista sairauksista tyypin 1 diabetes eroaa siinä, että se voi vaatia verensokerin omaseurantaa useitakin kertoja päivässä sekä lääkityksen ottoa pistosmuotoisena jokaisen aterian yhteydessä. Insuliinihoitoon liittyy väistämättä hypoglykemiariski. Hypoglykemia voi ilmetä käyttäytymisen muutoksena tai jopa työtovereiden apua vaativana tajunnantason laskuna. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että työtoverit ja esimies tietävät sairaudesta ja osaavat toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Mikäli diabeetikko salaa sairautensa, hän voi työtehtävissään aiheuttaa vaaraa itselleen ja muille.

Sairauksien ja muiden poikkeamien tuottamaa sosiaalista haittaa on usein kuvattu Goffmanin vuonna 1963 esittämällä stigman käsitteellä. Stigma tarkoittaa, että jokin tavanomaisesta poikkeava ominaisuus mielletään ihmisen arvoa alentavaksi. Jos mahdollista, stigmatisoiva poikkeavuus pyritään salaamaan. Salaamisen taustalla on ihmisen pelko siitä, että hän joutuu poikkeavuutensa vuoksi huonompaan asemaan yhteisössä. Sairauden salaamisella työpaikalla on monenlaisia negatiivisia seurauksia sairauden hoidon ja sen huomioon ottamisen kannalta.

Tutkimus

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin valtakunnallisena kyselynä (n. = 2 500) työikäisille, 18–65-vuotiaille, tyypin 1 diabeetikoille, jotka poimittiin satunnaisotannalla Kelan lääkkeiden erityiskorvausoikeusrekisteristä. Kyselylomakkeen aihealueet olivat taustatiedot, diabetestausta, diabetes ja työhön sjoittuminen, diabetes ja työ, työkyky, terveydentila, diabetes ja nykyinen työyhteisö, työsuojelu ja diabetes sekä työterveyshuolto ja diabetes. Kyselyn vastausprosentti oli 51 %. Kyselyllä saatua tietoa syvennettiin ja laajennettiin edelleen teemahaastatteluilla, joihin osallistui 20 vapaaehtoista työikäistä tyypin 1 diabeetikkoa KYS:n diabetespoliklinikalta.

Kyselyyn vastanneet

Saimme yhteensä 1064 hyväksyttävästi täytettyä vastauslomaketta. Vastaushetkellä ja sitä edeltävien 12 kuukauden aikana työelämässä mukana oli ollut 811 vastaajaa (76 % koko aineistosta), joista 724 työskenteli palkansaajana. Työelämässä mukana olleista 57 % oli miehiä, 43 % naisia, keski-ikä oli 37 vuotta. Työpaikat sijoittuivat enimmäkseen teollisuuteen (21 %) ja terveys- ja sosiaalipalveluihin (20 %). Noin kolmannes työskenteli pienillä 1–9 henkilön työpaikoilla, kolmannes 10–49 henkilön työpaikoilla ja kolmannes yli 50 henkilön työpaikoilla. Vastanneista 63 % työskenteli palkansaajina vakituisessa työsuhteessa, 28 % määräaikaisina tai keikkatyöntekjöinä, 9 % työskenteli yrittäjinä. Yleisimmin työskenneltiin säännöllisessä päivätyössä (58 %), mutta myös vuorotyötä, yötyötä tai muuta epäsäännöllistä työtä tehtiin runsaasti (42 %).

Tyypin 1 diabeetikoiden oma arvio terveydentilastaan, työkyvystään ja ennakoidusta eläkkeellesiirtymisiästä

Tyypin 1 diabeetikot arvioivat oman terveydentilansa huonommaksi kuin suomalaiset työssä käyvät keskimäärin. Palkansaajina toimivat diabeetikot kokivat kaikissa ikäryhmissä myös työkykynsä hieman heikommaksi kuin palkansaajat, työkykyindeksillä mitattuna ero oli keskimäärin 4 pistettä. Ero kasvoi diabetesta sairastavilla nuorimmasta vanhimpaan ikäryhmään enemmän kuin muilla palkansaajilla. Sairauspoissaoloja oli keskimäärin saman verran kuin suomalaisilla palkansaajilla yleensäkin. Eläkkeelle 45–64-vuotiaat arvelivat jäävänsä jonkin verran aikaisemmin kuin palkansaajat keskimäärin.

Riskitekijät työssä

Peräti yhdeksällä kymmenestä tyypin 1 diabeetikoista esiintyi työssään ainakin yksi sellainen riskitekijä, jonka yhteydessä on huomioitava diabeteksen hoitotasapaino tai hypoglykemian mahdollisuus. Tavallisimpia riskitekijöitä olivat yksintyöskentely, fyysisesti raskas tai työkuormitukseltaan ennakoimattomasti vaihteleva työ, vuorotyö, ajoneuvon kuljettaminen ja korkealla työskentely. Myös verensokeriarvoihin haitallisesti vaikuttavien tekijöiden esiintyminen työssä oli yleistä: kiirettä, stressiä, ruumiillista, ennakoimattomasti vaihtelevaa ja henkistä kuormitusta sekä työaikoihin ja työn tauotukseen liittyviä vaikeuksia. Vain 6 % ilmoitti, että työpaikalla oli tehty muutoksia työjärjestelyissä diabeteksen vuoksi.

Tyypin 1 diabetes ja työterveyshuolto

Työelämässä mukana olleista vastaajista 77 % tiesi, missä heidän työterveyshuoltonsa oli järjestetty. Vastaajista 10 % tiesi, ettei työterveyshuoltoa ole järjestetty, toiset 10 % tiesi, että työterveyshuolto on järjestetty, muttei tiennyt missä. Niistä joille työterveyshuolto oli järjestetty, 72 % ilmoitti voivansa hakeutua sairauksien takia työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanotolle, 9 % ilmoitti, ettei voi hakeutua ja 19 % ei asiaa tiennyt.

Vastanneista 79 % ei ollut käynyt kertaakaan diabetekseen liittyen työterveyshuollon vastaanotolla viimeisten 12 kuukauden aikana. Vain puolet vastanneista ilmoitti, että vastaanottokäynneillä otettiin kantaa diabetekseen työn kannalta. Ainoastaan 16 % ilmoitti, että työterveyshuollon henkilöstö oli käynyt työpisteessä perehtymässä heidän työoloihinsa. Yleisimmin oli käyty 55–64-vuotiaiden (25 %) ja yliopistotutkinnon suorittaneiden (21 %) työpisteissä. Yleisimmin työterveyshuolto ei ollut käynyt perehtymässä 18–24-vuotiaiden (96 %), määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevien (92 %) ja henkilöiden, joilla ei ollut ammatillista koulutusta (91 %), työoloihin.

Diabeteksen salaaminen työpaikalla ja työterveyshuollossa

Reilu neljännes vastanneista ilmoitti salanneensa diabeteksen työtoveriltaan työuransa varrella. Salaaminen oli hieman yleisempää naisten keskuudessa, nuorilla ja korkeamman koulutustason hankkineilla. Lähiesimieheltä sairauden salaaminen oli hieman harvinaisempaa. Toisaalta sairautensa salanneilla diabeetikoilla on työelämässä mm. useammin tyytymättömyyttä, huolta sairaudestaan, syrjityksi tulemisen kokemuksia ja pelkoa erityisasemaan joutumista kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan salanneet sairauttaan.

Työterveyshuollolta diabeteksen oli työuransa aikana salannut vain 2 % vastanneista. Toisaalta 26 % ilmoitti, ettei ollut kertonut diabeteksesta ja sen oireista ollenkaan työterveyshenkilöstölle. Salaaminen ja kertomatta jättäminen ilmeisesti koetaan eri asioiksi. Työssä selviytymiskeinoista ei ollut kertonut työterveyshenkilöstölle ollenkaan 29 %, diabeteksen vaikutuksesta työhön 33 % ja diabetekseen liittyvistä poissaoloista 46 % vastanneista.

Teemahaastattelussa haastateltavat kertoivat mielipiteenään, että työterveyshuollon tietoisuus tyypin 1 diabetesta sairastavien työkyvystä ja työoloista on usein puutteellista. Muutenkaan haastateltavien kokemukset eivät imartele työterveyshuoltoa:

"No, kyllä työterveyshuoltokin vois vähän mielenkiintosemmin perehtyä noihin asioihin. Silleen että varsinki, jos diabeetikko pyytää, että hän haluais enemmän taukoja, hänelle on niin tärkeetä se verensokerin mittaus tai syöminen. Ni mun mielestä työterveyslääkäri vois tulla keskustelemaan..."

"No, voi sieltä varmaan käyä reseptit uusimassa, emmä oo, en usko, että siellä pystys kukaan niin erikoistumaan, että se ymmärtäs sen, se menee niin nopeesti se hoito eteenpäin."

"…mun mielestä oman hoitavan lääkärin ja työterveyslääkärin pitäs enemmän pitää yhtä ja keskustella niistä asioista enne ku työterveyslääkäri arvioi sitä työssäoloo."

"…kuinka moni päivystää ja tekee kolmivuorotyötä. Niin siinähän se työterveyshuoltokin on niitä kyselly, mutta en minä esimerkiksi ikinä oo käyny missään työhöntulotarkastuksessa tässä talossa, en ikinä. Enkä missään 40-tarkastuksessa enkä 50-tarkastuksessa, en ikinä missään. Ei ne oo koskaan kuhtunu."

"Ja must oli aika kuvaavaa, kun mä olin nyt Aslak-kuntoutuksessa ja siel oli tämmönen vuokralääkäri, niin hän ku teki musta B-lausunnon sinne Aslakiin, niin hän ei ollu muistanu mainita tai en mä tiiä, että tieskö hän ees, että mul on diabetes ja…"

Johtopäätöksiä

Tyypin 1 diabeetikot tulisi huomioida nykyistä paremmin työterveyshuollossa.

Tyypin 1 diabeetikon työkyvyn arviointi ja seuranta on järjestettävä työterveyshuollossa, vaikka diabeteksen hoito järjestettäisiinkiin yliopistosairaalassa tai terveyskeskuksessa.

Tyypin 1 diabeetikon työolosuhteet ja -järjestelyt ja työn sisältämät mahdolliset vaaratilanteet on kartoitettava ja työtä ja /tai olosuhteita on tarvittaessa muokattava. Myös työpaikan ensiapukoulutuksessa ja -järjestelyissä tulee ottaa huomioon tyypin 1 diabetekseen liittyvät mahdolliset erityistilanteet.

Tyypin 1 diabeetikon sairauspoissaolomäärät eivät poikkea muun työväestön poissaoloista. Asianmukaisesti tuettuna myös työkyky ja eläköitymisikä lienevät samaa tasoa muun työväestön kanssa.

Mitä seuraavaksi?

"Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä" -tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa saatua tietoa käytetään toisen vaiheen suunnittelun pohjana. Toisessa vaiheessa kehitetään hyviä käytäntöjä, käytännöllisiä ohjeita ja neuvoja työpaikoille, työterveyshuollolle, työsuojelulle ja diabeetikoiden kanssa työskenteleville muille tahoille (järjestöt yms.) tyypin 1 diabeetikoiden työssä käynnin tukemiseen. Tutkimuksessa syntyviä tuloksia voitaneen hyödyntää myös muiden pitkäaikaissairaiden työkyvyn seurannassa, hallinnassa ja varhaisessa tuessa sekä työhyvinvoinnin edistämisessä työpaikoilla.

• Tutkimusryhmän muut jäsenet ovat:
• Vilma Hänninen, YTT, sosiaalipsykologian professori, UEF
• Leena Moilanen, dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, KYS
• Jarmo Heikkinen, työterveyshuollon erikoislääkäri, kl. opettaja, UEF
• Erja Huttunen, diabeteshoitaja, KYS