Unettomuuden lääkkeettömän hoidon koulutus ja käytäntö työterveyshuollossa

Unettomuuden hoito työterveyshuollossa

Kansainvälisten tutkimusten mukaan lääkkeettömillä hoitomuodoilla, erityisesti kognitiivis-behavioraalisella hoidolla, saadaan hyviä ja seurannassa säilyviä tuloksia unettomuuden hoidossa. Myös Unettomuuden Käypä hoito -suosituksen (2008) mukaan lääkkeetön hoito on pitkäkestoisen unettomuuden ensisijainen hoitomuoto. Kognitiivis-behavioraalisen hoidon perusajatuksena on muuttaa nukkumistottumuksia ja elämäntapoja unta edistäviksi sekä vähentää ylivireyttä muuttamalla unettomuutta ylläpitäviä ajatusmalleja. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa on tutkittu myös perusterveydenhuollossa, joissa menetelmiin perehtyneet hoitajat ja lääkärit ovat antaneet hoitoa. Työterveyslaitoksen ja Yleisradion työterveyshuollon yhteistyönä tehdyssä kehittämis- ja tutkimushankkeessa arvioitiin lääkkeettömien hoitomenetelmien soveltuvuutta ja tuloksellisuutta työterveyshuollossa. Siinä työterveyshuollon hoitajat saivat lyhyen koulutuksen kognitiivis-behavioraalisista menetelmistä ja vetivät seitsemän ryhmäkäyntiä ja yhden yksilökäynnin sisältäneen intervention ei-elimellisestä unettomuudesta kärsineille osallistujille. Tutkimuksen mukaan ryhmähoito paransi osallistujien unta useilla mittareilla arvioituna sekä mm. vähensi unettomuudesta koettua haittaa ja masennus- ja ahdistusoireita. Kokonaisuudessaan saatiin näyttöä siitä, että kognitiivis-behavioraalinen ryhmähoito on soveltuva ja vaikuttava hoitomenetelmä työterveyshuollossa.

Unettomuuden hoidon koulutus työterveyshuolloille

Terveyden edistämiseen liittyvien interventiotutkimuksien lopullinen tavoite on hyödyllisiksi osoittautuneiden hoitomuotojen implementointi terveydenhuollon käytännöiksi. Yleisradiossa toteutetun koulutus- ja hoitomallin kaltaisilla tavoilla voisi siis olla mahdollista tarjota lääkkeetöntä unettomuuden hoitoa aikaisempaa suuremmalle määrälle pitkäkestoisesta unettomuudesta kärsiviä. Tähän liittyen Työterveyslaitoksella aloitettiin vuonna 2009 kaksipäiväinen koulutus "Unettomuuden hoidon käytäntö työterveyshuollossa", joka on sisällöltään samankaltainen kuin minkä Yleisradion hoitajat saivat (taulukko «Unettomuuden lääkkeettömän hoidon koulutuksen sisältö.»1). Kouluttajina ovat Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden lisäksi toimineet Yleisradion työterveyshuollon työterveyslääkäri ja psykiatrian erikoissairaanhoitaja. Koulutuksen tarkoitus on antaa osallistujille valmiudet unettomuuden lääkkeettömään hoitoon, jota voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmämuotoisesti. Hoitokeinojen oppiminen ja sisäistäminen vaatii koulutuksen lisäksi jonkin verran kirjallisuuteen perehtymistä. Suositeltavaa olisi myös mahdollisuus työnohjaukseen. Työterveyslaitoksella on valmistumassa myös unettomuuden hoitoon liittyvä opas.

Unettomuuden ryhmähoito Rauman terveyskeskuksen ja SatShp:n / Rauman aluesairaalan työterveyshuolloissa

Vuonna 2009 Työterveyslaitoksella järjestetyn ensimmäisen unettomuuskoulutuksen yhteydessä kysyttiin koulutukseen osallistuneiden työterveyshuoltojen halukkuutta osallistua pienimuotoiseen tutkimukseen, jossa arvioidaan unettomuuden lääkkeettömän ryhmähoidon käynnistämistä ja siitä saatuja tuloksia. Ajatuksena oli arvioida hoitomuodon sovellettavuutta ja tuloksellisuutta ilman, että työterveyshuolto saa ulkopuolista lisärahoitusta tai muuta lisäpanostusta kuin käymänsä koulutuksen. Työterveyslaitos vastasi tutkimuksen mittauksista. Ryhmiin osallistujien unta ja unettomuusoireita arvioitiin unipäiväkirjalla ja kyselyillä ennen ryhmän alkua ja sen päättymisen jälkeen. Lisäksi ryhmien vetäjä täytti kyselyn, jossa kysyttiin mm. osallistujien määrästä ja kokemuksista.

SATSHP:n / Rauman Aluesairaalan ja Rauman terveyskeskuksen työterveyshuollot, joista Työterveyslaitoksen unettomuuskoulutukseen osallistui työterveyslääkäri ja työterveyshoitajat, olivat halukkaita lähtemään mukaan tutkimukseen. Koulutuksen jälkeen, vuosina 2009–2010 Rauman terveyskeskuksen työterveyshuollossa toteutettiin yksi ja SATSHP:n / Rauman Aluesairaalan työterveyshuollossa kaksi unettomuusryhmää. Ryhmien vetäjänä toimi työterveyslääkäri. Lisäksi työterveyshoitaja osallistui ryhmätapaamisiin ja veti rentoutuksen. Ryhmät kokoontuivat seitsemän kertaa ja tapaamiset kestivät 1,5–2 tuntia. Mittauksiin osallistui 16 ryhmiin osallistunutta. Osallistujien keski-ikä oli 54,4 ± 6,2 vuotta ja valtaosa oli naisia (88 %). Heistä 56 % teki säännöllistä työaikaa ja loput kaksi- tai kolmivuorotyötä. He olivat kärsineet unettomuudesta keskimäärin 4,0 ± 3,7 vuotta. Osallistujista 75 %:lla oli unettomuuden lisäksi muita sairauksia ja niihin liittyviä lääkityksiä.

Palautteen perusteella osallistujat kokivat ryhmähoidon hyödylliseksi. He arvioivat saaneensa tietoa unettomuudesta ja huoli unettomuudesta ja sen seurauksista vähentyi. He suhtautuivat nukkumiseensa rennommin, kokivat hallitsevansa unettomuuttaan ja luottivat paremmin omaan kykyynsä nukkua. Myös ryhmiä vetäneen työterveyslääkärin kokemus oli, että hoito oli hyödyllistä ja ryhmien vetäminen oli palkitsevaa. Ryhmiin muodostui hyvä ja tukea antava ilmapiiri. Ryhmien suunnittelu ja järjestelyt veivät aikaa, mutta kokonaisuudessaan ryhmien vetäminen oli työtä rikastuttavaa.

Mittausten tulokset on esitetty taulukossa «Työterveyshuollossa järjestettyyn unettomuuden ryhmähoitoon osallistuneiden (n = 16) unipäiväkirjan muuttujien ja "Unettomuuden haitta-aste" -kyselyn (Morin ym. 2011) keskiarvot ja hajonnat ennen hoit»2. Osallistujien nukahtamisviive lyheni lähes 15 minuuttia ja yöllinen hereilläoloaika 23 minuuttia. Lisäksi he nukkuivat lähes puoli tuntia pidempään ja kokivat myös unensa laadun parantuneen. Unilääkkeillä nukuttujen öiden määrä puolittui ryhmähoidon aikana. Ennen ryhmää 31.3 % käytti unilääkkeitä vähintään kolme kertaa viikosta, 31.2 % alle kolme kertaa viikossa ja 37.5 % ei käyttänyt lainkaan unilääkkeitä. Ryhmän päättymisen jälkeen viimeisen kuukauden aikana oli 12.5 % käyttänyt unilääkkeitä vähintään kolme kertaa viikosta, 25 % alle kolme kertaa viikossa ja 62.5 % ei ollut käyttänyt lainkaan unilääkkeitä. Unettomuuden haitta-asteen arvion perusteella arvioituna myös unettomuudesta koettu haitta väheni selvästi. T-testillä arvioituna kaikki muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Tulokset ovat kuitenkin viitteellisiä pienehkön osallistujamäärän, satunnaistamattoman tutkimusasetelman ja seurantamittauksen puuttumisen vuoksi.

Yhteenveto

Unettomuuden lääkkeettömät hoitomenetelmät ovat melko helposti omaksuttavissa jo lyhyen koulutuksen avulla ja työterveyshuollon ammattilaiset voivat antaa hoitoa tuloksellisesti. Tutkimukseen osallistuneiden työterveyshuoltojen kokemusten mukaan hoitoa voidaan antaa osana työterveyshuollon normaaleja käytäntöjä. Hoidon järjestäminen vaatii kuitenkin jonkin verran lisäpanostuksia aikaresursseihin.