Väitöskirja työkuormituksesta palautumisesta

Tutkimusasetelmasta

Kerron seuraavassa väitöstutkimuksestani, jonka tein osana Työsuojelurahaston rahoittamaa projektia "Työstä irrottautumisen ja palautumisen rooli hyvinvoinnin ylläpidossa". Tutkimukseen osallistuneet viisi tamperelaista organisaatiota rekrytoitiin työterveyshuollon kautta. Organisaatiot olivat rautakauppa, matkapalveluyritys, langattoman viestinnän ja ohjelmistotuotteiden yritys, hotelli- ja ravintolapalveluiden konserni ja koulutusorganisaatio. Kyselyaineistot kerättiin kaksivaiheisesti näiden organisaatioiden työntekijöiltä. Ensimmäinen aineisto kerättiin keväällä 2007, jolloin kyselyyn vastasi 527 henkeä (51 %). Siitä vuoden kuluttua 2008 lähetettiin toinen kysely ensimmäiseen osallistuneille, jolloin vastaajia oli 274 (64 %). Tutkimuksen tavoitteena oli saada kuva työkuormituksesta palautumisesta prosessina sekä palautumiseen vaikuttavista edeltävistä tekijöistä ja palautumisen seurauksista.

Tarkastelussa palautumismekanismit

Tutkimuksen päähuomio oli palautumisen mekanismeissa eli palautumista edistävissä prosesseissa, kuten vapaa-ajalla tapahtuva psykologinen irrottautuminen työstä, rentoutuminen, taidon hallintakokemukset ja kontrolli. Palautumista voi tapahtua silloin, kun työssä aktivoituvia psykofysiologisia systeemejä ei kuormiteta enää vapaa-ajalla. Näin on laita psykologisessa irrottautumisessa ja rentoutumisessa. Taidon hallintakokemukset (esimerkiksi pätevyyden tunnetta, haasteita ja oppimiskokemuksia tarjoavien vapaa-ajantoimintojen harjoittaminen) ja kontrollin tunne (esimerkiksi yksilö voi päättää mitä, kuinka ja milloin tekee) vapaa-ajalla ovat kokemuksia, jotka mahdollistavat voimavarojen uusintamisen ja eheyttämisen. Tutkimuksessa näkökulma oli psykologinen: työkuormituksesta palautumista tarkasteltiin ensisijaisesti yksilöiden omien arvioiden ja kokemusten kautta.

Sonnentagin ja Fritzin (2007) kehittämää palautumisen mekanismien mittaria ei ole aiemmin käytetty Suomessa. Mittari osoittautui validiksi. Sitä voitaisiin myös hyvin käyttää työterveydessä palautumisen onnistumista selvitettäessä. Tutkimuksessa palautumisen mekanismit osoittautuivat olevan suorassa yhteydessä työhyvinvointiin. Heikko psykologinen irrottautuminen selitti mekanismeista eniten palautumisen tarvetta ja työuupumusta. Lisäksi kontrollin puute korreloi palautumisen tarpeeseen ja vähäiset taidon hallintakokemukset selittivät sekä palautumisen tarvetta että työuupumusta. Edelleen vapaa-ajan taidon hallintakokemukset ja irrottautuminen korreloivat työn imun kokemuksiin.

Aiemmin on jo osoitettu yhteys työn vaatimusten (kuten aikapaineet työssä ja työn epävarmuus) ja työpahoinvoinnin välillä. Samoin on havaittu työn voimavarojen, esim. johtamisen oikeudenmukaisuuden, esimiehen tuen ja vaikutusmahdollisuuksien työssä olevan yhteydessä työhyvinvointiin ja työn imuun. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että myös palautumisen mekanismit ovat keskeisiä työhyvinvoinnin kannalta. Psykologinen työstä irrottautuminen toimi täydellisenä välittäjänä työn vaatimusten ja työssä koetun väsymyksen välillä. Suuret vaatimukset työssä olivat yhteydessä vaikeuksiin irrottautua työstä vapaa-ajalla, mikä taas ennakoi työssä koettua väsymystä. Vaativiin työoloihin liittyy riski murehtia työasioita vapaa-ajalla, mikä estää työstä irrottautumisen ja kuormittaa samoja psykofysiologisia rakenteita kuin työnteko. Taidon hallintakokemukset puolestaan toimivat osittaisena välittävänä mekanismina työn voimavarojen ja työn imun välillä. Paljon työn voimavaroja kokevilla oli enemmän sisäisiä voimavaroja jäljellä taidon hallintakokemuksiin vapaa-ajalla. Nämä vapaa-ajan voimavaroja elvyttävät kokemukset puolestaan auttoivat ylläpitämään työn imua. Voimavarojen puute työssä oli suorassa yhteydessä työssä koettuun väsymykseen.

Palautumisen mekanismit toimivat myös muuntavina tekijöinä (moderaattoreina) työn piirteiden ja palautumisen psykologisten seurausten välisessä yhteydessä. Psykologinen irrottautuminen ja taidon hallintakokemukset auttoivat palautumistarpeen lisääntyessäkin eli tilanteissa, joissa työhön ei voinut vaikuttaa. Merkittävät ja kiinnostavat vapaa-ajanaktiviteetit, kuten taidon hallintaan liittyvät urheiluharrastukset tai perheen kanssa vietetty aika saattavat olla niin motivoivia, että negatiiviset työhön liittyvät asiat jäävät taka-alalle ja palautuminen onnistuu. Myös rentoutuminen suojasi uupumusasteiselta väsymykseltä aikapaineisessa työssä. Rentoutumisen onnistuminen laskee kehon fysiologista aktivaatiota, jolloin palautuminen mahdollistuu.

Hyvät palautumiskeinot yhteydessä työssä viihtymiseen

Pitkittäisaineistosta löytyi viisi palautumisen mekanismeiltaan erilaista profiiliryhmää, joissa palautumisen taso ja niissä tapahtuva muutos vuoden aikavälillä vaihteli. Työntekijöistä 72 % kuului ryhmään, jossa käytettiin suhteellisen paljon kaikkia neljää palautumisen mekanismia. Tässä ryhmässä pitkäaikainen psykologinen hyvinvointi oli parasta ja ryhmässä kärsittiin vähiten työuupumuksesta ja uniongelmista. Neljästä muusta ryhmästä ne, jotka kokivat paljon taidon hallinnan ja kontrollin kokemuksia vapaa-ajalla (4 %), kokivat myös eniten työn imua. Ryhmässä, jossa arviot kaikista palautumisen mekanismeista laskivat vuoden aikana (4 %), havaittiin samanaikaista uupumusasteisen väsymyksen kasvua.

Pitkittäisaineistosta tunnistettiin myös kahdeksan osaryhmää, joissa palautumisen tarpeen taso tai muutos oli erilainen. Viidessä näistä ryhmistä palautumisen tarpeen taso osoittautui pysyväksi ja kolmessa muuttuvaksi (kahdessa laskevaksi ja yhdessä nousevaksi) vuoden aikavälillä. Suotuisiin palautumisen tarpeen ryhmiin kuuluvat (38 %) arvioivat työnsä piirteet myönteisemmiksi ja palautumisen mekanismit onnistuneemmiksi ja he viettivät enemmän aikaa fyysisissä ja sosiaalisissa vapaa-ajan toiminnoissa kuin epäsuotuisiin palautumisen tarpeen ryhmiin kuuluvat (23 %). Fyysiset vapaa-ajan toiminnot, kuten liikunta, auttanevat palautumisessa paitsi fysiologisten vaikutustensa avulla (mm. mielihyvähormonit), myös stimuloimalla psykologisia reaktioita, kuten positiivista mielialaa ja työstä irrottautumista. Sosiaalisten suhteiden myötä on puolestaan mahdollista saada sosiaalista tukea. Ne auttavat myös työstä irrottautumisessa ja rentoutumisessa. Epäsuotuisiin palautumisen tarpeen ryhmiin kuuluvat viettivät enemmän vapaa-aikaa työtehtävien parissa kuin suotuisiin kuuluvat.

Tulosten soveltaminen työterveyshuollossa

Palautumisen mekanismeilla ja niiden yhdistelmillä (profiileilla) osoitettiin olevan keskeinen merkitys työhyvinvoinnille. Käytännössä tutkimuksen tuottamaa tietoa on mahdollista hyödyntää työterveyshuollossa tunnistettaessa epäsuotuisan palautumiskehityksen riskissä olevia yksilöitä ja ryhmiä. Työterveydessä on mahdollista käyttää apuna sekä palautumisen mekanismien että palautumisen tarpeen (Van Veldhoven & Broersen, 2003) mittaria. On myös hyvä olla tietoinen työn määrän ja laadun sekä vapaa-ajan vaikutuksesta palautumiseen: työn vaatimusten ja voimavarojen tulisi olla tasapainossa ja työpaikoilla työaikajärjestelyistä on syytä huolehtia siten, että vapaa-ajalla on mahdollista elvyttää voimavaroja, eikä jatkaa työtehtävien parissa puurtamista.

Työntekijöitä voi kannustaa etsimään mahdollisuuksia psykologiseen työstä irrottautumiseen, rentoutumiseen, taidon hallinnan ja kontrollin kokemuksiin vapaa-ajalla. Sen lisäksi, että yksilöitä kannattaa motivoida vapaa-ajallaan hakeutumaan itselleen sopiviin palauttaviin toimintoihin, kuten liikunnan sekä ystävien ja perheen pariin, heitä kannattaa kannustaa keskustelemaan esimiestensä kanssa työn pulmista.