Merimiehen lääkärintarkastus - mitä uutta

Tarkastettavien kohdejoukko on laajentunut

Asetus merimiehen lääkärintarkastuksista muutettiin laiksi vuonna 2010 (Laki laivaväen lääkärintarkastuksista, 1171/2010). Tarkastusvaade ulottuu nyt kaikkiin aluksella työskenteleviin, myös kampaajiin ja hierojiin. Esiintyvä taiteilija, joka tekee tilapäistä työtä aluksella, ei kuitenkaan tarvitse lääkärintodistusta.

Lääkärintodistus vaaditaan myös mm. palolaitoksen venekaluston kuljettajalta, ammattikalastajalta, jolla on tietyn kokoinen alus ja maantielautalla toimivalta. Lossin kuljettajalle riittää ajokorttivaatimukset täyttävä terveydentila (taulukko « Merimiehen lääkärintarkastuskohderyhmät»1).

Todistus myös englanniksi

Lääkärintodistus on annettava suomeksi tai ruotsiksi ja pyynnöstä myös englanniksi. Kielivaatimus perustuu ILO:n merityösopimukseen. Lääkärintodistuslomakkeet tultaneenkin uusimaan kaksikielisiksi suomi-englanti ja ruotsi-englanti.

Terveystarkastustodistus luovutetaan työnantajan edustajalle aluksella. On mahdollista, että lääkärintodistuslomaketta uusittaessa myös sen sisältöä muutetaan. Nykyinen todistuslomake sisältää henkilön terveydentilaan liittyvää tietoa, jota laivaisäntä ei välttämättä tarvitse.

Tarkastukset ja niiden suorittajat

Merimiehen lääkärintarkastukset jaetaan entiseen tapaan alku- ja uusintatarkastuksiin sekä tarkastuksiin ulkomaanliikennettä ja kotimaanliikennettä varten. Alkutarkastus ulkomaanliikennettä varten tehdään merimieslääkärin toimesta merimiesterveyskeskuksessa, uusintatarkastuksen ulkomaanliikenteessä voi tehdä kuka tahansa merimieslääkäri. Kotimaanliikenteen alku- ja uusintalääkärintarkastukset tekee merimieslääkäri.

Terveydenhuoltolain (326/2010, 19 §) nimeämiä merimiesterveyskeskuksia ovat Haminan, Helsingin, Kemin, Kotkan, Oulun, Pietarsaaren, Porin, Rauman, Savonlinnan, Turun ja Vaasan terveyskeskukset. Niiden tulee tuottaa merenkulkijoille näiden kotipaikasta riippumatta terveydenhuoltopalveluja, joihin kuuluu suun terveydenhuolto sekä tuottaa merenkulkijoille varustamon sijaintipaikkakunnasta riippumatta työnantajan järjestettäväksi säädetyt työterveyshuoltopalvelut.

Tarkastuksien jakaminen ulkomaan- ja kotimaan liikenteeseen sekä merimiesterveyskeskusjärjestelmä ovat muistoja menneisyydestä ja niiden tarpeellisuus nykyisin vaatisi selvittämistä.

Valvira hyväksyy merimieslääkärin

Nykyisin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira hyväksyy hakemuksesta merimieslääkäriksi lääkärin, jolle on Suomessa myönnetty oikeus harjoittaa lääkärin ammattia ja joka on Suomessa suorittanut koulutuksen merialan työolosuhteista ja terveysvaatimuksista (Laki lääkärin hyväksymisestä merimieslääkäriksi 47/2009). Merimieslääkärilupapäätös, myönteinen tai kielteinen, maksaa 150 €. Merimieslääkärin on osallistuttava vähintään viiden vuoden välein merialan työolosuhteita ja terveysvaatimuksia käsittelevään täydennyskoulutukseen.

Antaessaan merenkulkijalle merityöhön kelpuuttavan lausunnon lääkärin tulee vakuuttua, että henkilö on fyysiseltä ja psyykkiseltä terveydeltään soveltuva aiottuun tehtävään aluksella eikä hänellä ole sellaista vikaa, vammaa tai sairautta, joka estää tai selvästi vaikeuttaa hänen työtään. Näön, kuulon ja värinäkökyvyn on oltava säädettyjen vaatimusten mukaiset eikä henkilö saa sairastaa tautia, jonka voidaan olettaa pahenevan työssä tai vaarantavan muiden aluksella olevien terveyden taikka merenkulun turvallisuuden.

Lääkärintodistuslomake löytyy internetistä (www.lomake.fi). Jokaisesta tehdystä merimiehen lääkärintodistuksesta on lähetettävä kopio Työterveyslaitoksella sijaitsevaan rekisteriin, jonka osoite on nykyisin

1. Työlääketieteen keskus/
2. Potilas arkisto
3. Työterveyslaitos
4. Topeliuksenkatu 41 a A
5. 00250 HELSINKI

Jäljenteen lähettäminen on lakisääteinen velvollisuus eikä siihen vaadita tutkitun lupaa (laki merimiehen lääkärintarkastuksista pidettävästä rekisteristä 25/1999).

Eri maissa merialan terveysvaatimukset eroavat toisistaan. Ulkomaisella aluksella työskentelevälle tulee tehdä aluksen lippumaan määräyksien mukainen todistus.

Näkö- ja kuulovaatimukset

Näkö ja kuulovaatimukset on esitetty taulukoissa «Merimiehen näöntarkkuusvaatimukset. Kansihenkilökunnan näkökenttien ja värienerotuskyvyn tulee olla normaali.»2 ja «Merimieheltä vaadittava minimikuulokyky tutkittuna ilman kuulokojetta, jollei toisin ole mainittu:»3 lähinnä kertauksen vuoksi. Niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Sama henkilö voi työskennellä sekä kone- että kansiosastolla tai talous- ja kansiosastolla. Aistivaatimukset määräytyvät sen osaston mukaan, jolla on kireimmät vaateet.

Näöntarkkuus mitataan sekä lasikorjauksen kanssa että ilman. Erillisiä määräyksiä ei ole luku- tai lähinäön suhteen eikä hämäränäön osalta. Kontrastiherkkyyttä ei myöskään edellytetä tutkittavaksi. Toisaalta, mikäli henkilöllä on jokin edellä mainituista näköhäiriöistä, häntä ei voida pitää merityökelpoisena. Kuulolaitteen käyttö merenkulussa on sallittu vain taloushenkilöstöön kuuluville.

Toimintakykyvaateet

Kansainvälinen merijärjestö IMO antoi vuonna 2010 ohjeiston koskien merenkulkijan fyysistä suorituskykyä ja sille asetettuja vaatimuksia (taulukko «Merenkulkijan fyysisen suorituskyvyn vaateet (STCW / IMO 2010).»4).

Entistä enemmän tulee kiinnittää huomiota merenkulkijan selviytymiseen poikkeustilanteissa. Mikäli merenkulkijan fyysinen suorituskyky ei täytä edellä mainittuja vaatimuksia, ei hän ole pääsääntöisesti soveltuva meripalveluun. Etenkin osatyökyvyttömyystapauksissa poikkeustilanteista suoriutuminen tulee huomioida.

Merimiestyökelpoisuuden arviointi on erittäin haastava tehtävä. Suurin osa terveystarkastuksen osuudesta perustuu hyvään anamneesiin. Tämä puolestaan riippuu tutkittavan henkilön motivaatiosta ja tavoitteista sekä lääkärin taidoista. Mikäli henkilö ei kerro sairaudestaan, sen havaitsemiseen tarkastuksen yhteydessä ei useinkaan ole valideja testausmahdollisuuksia.

Suomalaisilla aluksilla on pääsääntöisesti suomalainen laivaväki, mutta niillekin tulee jatkossa ulkomaisia merenkulkijoita. Jo pelkkä kommunikointi vieraalla kielellä voi olla vaikeaa. Monissa EU-maissa ongelma on ratkaistu siten, että ne ovat valtuuttaneet työntekijän kotimaan lääkäreitä tekemään lääkärintarkastuksia valtuuttajamaan ohjeiston mukaisesti.

Voima vai viekkaus

Merityökokemuksen ja -taitojen vaikutus korjata toimintakyvyn alentumaa on vaikeasti selvitettävissä. Fyysisen toimintakyvyn testeillä laboratoriossa voidaan arvioida elimistön kuntoa ja kuormituksensietoa, mutta tarkemmat työkykyä mittaavat selvitykset voidaan tehdä vain omassa työssä, mihin on valitettavan harvoin mahdollisuuksia.

Lihavuus ja huono fyysinen suorituskyky aiheuttavat ongelmia merityökelpoisuuden arvioinnissa. Lihavuus on paitsi sairastumisriski, myös selvä turvallisuusriski. Sopiiko ylipainoinen, "ylikokoinen", kulkemaan 60 cm x 60 cm luukuista ja evakuointireiteistä? Sopiiko hän pelastusveneeseen, joista etenkin vapaasti putoavat pelastusveneet ovat todella ahtaita? Kuka jaksaa kantaa ylipainoisen sairastuneen ja loukkaantuneen pois laivan konehuoneesta? BMI-arvoa 35 kokeillaan Norjassa seulontarajana merityöhön.

Sairaus- ja merityökykyisyys

On mahdotonta antaa yksiselitteistä diagnoosiluetteloa sairauksista, jotka muodostavat esteen meripalvelulle. Hoitavan lääkärin tuleekin kussakin tapauksessa yleisiin tarkastusperiaatteisiin nojautuen tehdä tilanteesta riskinarviointi. Lääkärin kokemus ja merityön tuntemus ovatkin keskeisiä merityökelpoisuutta arvioitaessa. ILO/WHO valmistelee kansainvälisiä ohjeita merityön arvioimiseksi eri tautitiloissa.

Fyysinen terveys

Liikuntaelinvammat, kulumaviat ja ylipainoisuus alentavat fyysistä suorituskykyä merkittävästi, vaikka sydän- ja verenkiertoelimistön kunto olisikin hyvä. Tasapainohäiriöitä ei voida sallia kohtauksellisinakaan alusolosuhteissa. Oireiset sepelvaltimosairaudet, sydämen vajaatoiminta ja rasitusastma keskiraskaassa fyysisessä rasituksessa ovat esteitä meripalvelulle. Kohtauksittain esiintyvät, työ- ja toimintakykyyn vaikuttavat sairaudet, kuten epilepsia ja kohtauksellinen huimaus, eivät ole sallittuja merenkulkijoilla. Henkilö, joka sairastaa insuliinihoitoa vaativaa sokeritautia ei pääsääntöisesti sovellu laivatyöhön. Kohtaukselliset aivoverenkierron häiriöt muodostavat esteen meriammattiin.

Psyykkinen terveys

Mielenterveysongelmat pahentuvat helposti laivatyössä ja jo parantuneet sairaudet saattavat puhjeta uudelleen. Työkykyarvioinnin yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota henkilön psyykkiseen tilaan ja aikaisempiin mielenterveysongelmiin. Huolellinen anamneesi on avainasemassa.

Henkilö, joka on sairastanut laitoshoitoa vaatinutta mielenterveyden häiriötä riippumatta siitä, onko hoito lopetettu vai jatkuuko se edelleen, ei sovellu meripalveluun. Erityistä huomiota on kiinnitettävä alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttöön.

Poikkeuslupamenettely trafiin

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi voi hakemuksesta antaa luvan erityisen painavasta syystä henkilön ottamiseen työhön alukselle huolimatta siitä, ettei häntä alkutarkastuksessa ole todettu työhön soveltuvaksi ja erityisestä syystä jatkaa työtä aluksella siitä huolimatta, ettei häntä ole lääkärintarkastuksessa todettu soveltuvaksi laivatyöhön. Liikenteenturvallisuusviraston on ennen poikkeuslupa-asian ratkaisemista pyydettävä lausunto hakijan terveydentilasta Työterveyslaitokselta. Rajatapauksien keskittämisellä Liikenteen turvallisuusvirastoon turvataan tarkastettavien tasapuolinen kohtelu ja kelpoisuusarvion "second opinion". Poikkeuslupamenettelyllä pystytään huomioimaan hakijan yksilöllinen tilanne. Turvallisuusviraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolain käyttölaissa (586/1996) säädetään.

Liikenteen turvallisuusvirasto voi määrätä henkilön viipymättä uuteen lääkärintarkastukseen, jos on ilmeistä, ettei tämä terveyden heikentymisen vuoksi enää täytä merialan terveysvaatimuksia. Saatuaan tiedon määräyksestä uuteen lääkärintarkastukseen henkilö ei tämän jälkeen ole oikeutettu jatkamaan työskentelyä aluksella ennen kuin terveydentila on todettu alustyöhön soveltuvaksi.