Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella - vanhustenpalveluita tuottavat pienyritykset kehittivät toimintaansa yhdessä

Hankkeen tavoitteet

Hankkeen tavoitteena oli edistää hoivapalveluyritysten toimintaedellytyksiä, alalla toimijoiden verkostoitumista sekä tilaajan ja tuottajan välistä vuoropuhelua niin, että palvelut ja tarpeet saadaan vastaamaan toisiaan ja palveluntuottajat pystyvät pitkäjännitteisesti kehittämään toimintaansa ja sen laatua kannattavalla tavalla.

Keinoina hankkeessa olivat kumppanuus ja kuntouttava työote koko palveluketjussa. Kuntouttava työote tarkoittaa sekä asiakkaiden että työntekijöiden voimavarojen tunnistamista ja niiden hyödyntämistä molempien osapuolten hyvinvointia edistävällä tavalla. Kumppanuus tarkoittaa, että kaikki osapuolet voivat tuntea hyötyvänsä yhteistyöstä.

Yritystoiminnan laatua, kannattavuutta ja asiakastyytyväisyyttä parantamalla pyrittiin lisäämään työntekijöiden työtyytyväisyyttä ja halukkuutta työskennellä yrityksessä sekä pienentämään työntekijöiden vaihtuvuutta ja parantamaan työturvallisuutta sekä työhyvinvointia osana laadukasta hoitotyötä.

Hankkeen alkaessa tehtiin yrityskohtaiset selvitykset haastattelemalla, havainnoimalla ja osallistumalla työhön. Taloudellisten vaikutusten analysointi tehtiin Työterveyslaitoksen Potentiaali-mallia hyödyntäen. Yritystoiminnasta tehtiin SWOT-analyysi.

Seminaareissa sekä työpajoissa verkostoiduttiin ja kehitettiin toimintoja yhdessä

Hankkeessa toteutui kymmenen yhteistyöseminaaria, joiden välillä tehtiin tehtäviä yrityksissä ja työpajoissa. Tarkoituksena oli koota dokumentointia varten yritysten toimintatapoja ja hyviä käytäntöjä sekä kehittää tarvittavia toimintoja. Kokemukset ja osaaminen tuotiin yhteen kaikille jaettavaksi.

Kuntouttavan työotteen työpajassa yritykset työstivät toiminta-ajatuksiaan ja kokosivat kuntouttavan työotteen hyviä käytäntöjä. Kuviossa 1 on esimerkki yhdestä toimivasta käytännöstä.

Yrityksissä tapahtui monenlaista

Kehittämistyön kohteita olivat mm. työhyvinvointi, yhteistoiminta, toimintatapojen selkiyttäminen, työn sujuvuus ja organisointi, osaaminen, omahoitajajärjestelmä, taide ja hyvinvointi, laatujärjestelmät, asiakashallintajärjestelmät ja dokumentointi, pelastussuunnitelmat, koulutusrekisterien luominen, rekisteriselosteet sekä julkisen sektorin kilpailutukset.

Työhyvinvointisuunnitelman laatimisessa lähdettiin liikkeelle yhteisen näkemyksen muodostamisesta. Työhyvinvoinnin käsitettä avattiin Työkyvyn talo -mallin avulla. Suunnitelmia työstettiin yhteistoiminnallisesti ja osallistavasti, ja siihen osallistuivat kaikki työntekijät. Yrityksiin perustettiin työhyvinvointiryhmiä ja suunnitelmat liitettiin osaksi yritysten toimintastrategiaa.

Asiantuntijoiden rooli

Asiantuntijoiden roolina oli johdatella työyhteisöjä löytämään omat vahvuutensa, hyvät käytäntönsä sekä kehittämiskohteensa. Asiantuntijat haastoivat miettimään toimintatapoja ja innostivat kehittämään niitä. Osallistujat kertoivat, että asiantuntijoiden aito kiinnostus heidän työstään sekä halu auttaa tukivat merkittävästi kehittämistyötä. Tällaiseen apuun pienyrityksillä on harvoin mahdollisuuksia. Työn arkeen osallistuminen edisti vuoropuhelua.

Tulokset yllättivät

Vaikka hankkeeseen osallistumisesta tuli yrityksille kustannuksia, se maksoi itsensä takaisin poissaolojen, vaihtuvuuden ja etenkin tuottavuudessa tapahtuneiden positiivisten muutosten kautta. Laskelmien tekeminen toi myös näkyväksi sen, mistä kustannuksia syntyy ja kuinka suuri vaikutus niillä voi olla yrityksen tuottavuuden kannalta. Taulukossa «Yritysten panoskustannukset ja niistä saatu hyöty.»1 on esimerkki siitä, miten eri yritysten panoskustannukset ja niistä saatu hyöty vaihteli yrityksittäin.

Yritysten liiketoimintaan (palvelut, tavat toimia) syntyi uutta sisältöä ja sosiaalisia innovaatioita. Monista uhkista oli tullut mahdollisuuksia. Yritysten toiminta-ajatus kirkastui ja sitä voitiin hyödyntää esim. markkinoinnissa. Suunnitelmallisuus, dokumentointi ja tiedonkulku parantuivat. Rohkeus tehdä yritystoimintaan liittyviä ratkaisuja lisääntyi, ja psykologinen sekä sosiaalinen pääoma yrityksissä kasvoivat.

Hankkeen osallistujat kokivat merkitykselliseksi sen, että he ovat tulleet tietoisemmiksi omista toimintatavoistaan, vahvuuksistaan ja kehittämistarpeistaan. Tämä mahdollisti niiden hyödyntämisen työssä sekä loi edellytyksiä vuoropuhelulle ja yhteistyölle niin työyhteisöjen sisällä kuin eri toimijatahojen kesken.

Luonteva rooli työterveyshuollolle?

Osallistujat arvioivat ulkopuolisen avun tärkeyden merkittäväksi. Pienyrityksissä kehittämistyö jää usein arjen työn jalkoihin. Yritykset kaipaavat tukea mukana kulkien, eivät irrallisina toimenpiteinä. Työterveyshuolto voisi olla tällainen kokonaisvaltaisen toiminnan tukija, mutta tällä hetkellä pienyritysten on vaikea löytää tarpeitaan vastaavaa työterveyshuollon tuottajaa. Työterveyshuollon toimintatavat eivät tue yritystoimintaa laaja-alaisesti ja pitkäjänteisesti, ja palveluiden hinnoittelu rajoittaa yhteistyötä. Asiakkaan voi olla vaikeaa määritellä tarpeitaan, eikä työterveyshuollon mahdollisuuksia tunneta. Silloin ei osata ostaa oikeita palveluita. Työterveyshuollon toteutuminen on enemmän velvoitteen täyttämistä.

Hankkeessa käyttämämme toimintatapa osoittautui toimivaksi pienyritysten kanssa. Olisiko tällainen verkostomainen yhteistyö mahdollista, jos työterveyshuollolla olisi useampia saman toimialan yrityksiä asiakkaanaan? Saisivatko eri aloilla toimivat yritykset jopa lisäarvoa toisiltaan verkostomaisessa yhteistyössä? Pienyrityksille on tuttua, että kaikkea ei voi tai osaa tehdä itse. Onkin tärkeää osata luoda kontakteja ja hyödyntää erilaisia palveluverkostoja.

Hankkeen tuloksissa näkyy myös se, että hyvinvointia syntyy muutakin kautta kuin terveydenhuollon keinoin. Yritystoiminnan ratkaisut ja laaja-alainen kehittäminen tuovat tullessaan hyvinvointia ja lisäävät työmotivaatiota.

Osallistavat menetelmät saattavat olla vaativia sekä asiantuntijoille että osallistujille, mutta toimivat selvästi tuloksekkaaksi. Asioiden omakohtainen pohdinta, arviointi ja sisäistäminen osallistavan prosessin myötä tukivat kehittämistoimien siirtymistä työn arkeen. Hankkeen osallistujat kertoivat onnistumisen kokemusten voimaannuttaneen, ja työhön oli syntynyt kokonaisvaltaista nostetta.

Artikkeli on ilmestynyt myös Työterveyshoitajalehdessä 4/2011.