Yläraajan rasitussairaudet ammattitautina

Jännetupentulehdus ja epikondyliitti

Jännetupentulehdusta tai epikondyliittiä tulee edeltää "tavan takaa toistuvia, yksipuolisia tai työntekijälle outoja liikkeitä". Toistuvuutta kuvaa liukuhihna-tyyppinen työ, jossa samanlainen yksipuolinen liikesykli toistuu tiheästi. Tiheä toisto tarkoittaa vähintään useita satoja kertoja päivässä. Lisäksi liikkeiden on oltava kohtalaisesti voimaa vaativia. Toimisto- ja atk-työtä ei ole katsottu liukuhihnamaiseksi työksi toiston määristä huolimatta. Erilaisten työliikkeiden vaihtelu ja työn kierto katsotaan rasitusta vähentäväksi tekijäksi.

"Outo työ" on itsenäinen käsite, joka tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijä aloittaa uuden liukuhihnamaisen työn tai palaa pitemmän poissaolon jälkeen työhön. Ensin mainittu voi tukea korvattavuutta, jälkimmäinen vähemmän, koska oma työ on kuitenkin tuttu ja suorituksen motoriikka jo opittua. Pääsääntöisesti oireiden tulisi ilmaantua suhteellisen nopeasti oudon työn alettua.

Lain perusteluissa on esitetty joitain tekijöitä, jotka vähentävät rasitustekijän pääasiallisuutta sairauden synnyssä. Oireen molemminpuolisuus viittaa osaltaan muihin sisäsyntyisiin tai perinnöllisiin tekijöihin. Samoin muu laaja-alainen kipuja aiheuttava sairaus samassa raajassa heikentää toisaalta diagnostiikan osuvuutta ja toisaalta esimerkiksi epikondylukseen sijoittuvan kivun arviointia. Vaihtelevat "hyppivät kivut" ja epikondyliitin liikkuminen puolelta toiselle tai lateraalisen ja mediaalisen välillä johtaa ajatuksen sisäsyntyiseen muuhun olennaiseen tekijään kuvatun rasituksen ohella. Reumaattiset tilat ja jotkin muut sairaudet voivat altistaa rasitusoireille.

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymä on perusteltu ammattitauti, jos työn fysikaalinen altiste on "sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä". Se on edellisiä ongelmallisempi, koska jo lakiin kirjattaessa näyttö rasituksen syyosuudesta oli epävarma ja uusi näyttö viittaa edelleen rasitustekijän merkityksen vähenemiseen. On arvioitu, että perinnöllisyys saattaa olla merkittävin yksittäinen tekijä sairauden synnyssä (BMJ 2007, 335: 343–6). Myös muut monimuotoiset sairaudet kuten sokeritauti, nivelreuma, munuaissairaudet, hypotyreoosi, ylipaino ja raskaus liittyvät rannekanavaoireen syntyyn. Näiden merkitys oireiden taustalla tulee arvioida osana ammattitautiepäilyn esittämistä. Tarkoituksenmukaista ei kuitenkaan ole suorittaa laajoja poissulkevia tutkimuksia, vaan huolellinen anamneesi sekä tutustuminen muualla terveydenhuollossa tehtyihin tutkimuksiin riittävät. Ammattitautina pidettävän rannekanavaoireyhtymän osalta edellytetään pitkäaikaista ja kuormittavaa rasitusta ranteen taipuneissa eli rannekanavaa ahtauttavissa asennoissa. Nykyisen käsityksen mukaan tärinä voi olla myötävaikuttava tekijä, vaikka sitä ei ole laissa mainittu. Kaikkiaan korvattavuusharkinta rannekanavan kohdalla on kriittistä ja korvaustapaukset suhteellisen harvinaisia.

Tyyppitapauksia

Ammattitautina korvattavan jännetuppitulehduksen tai olkaluun sivunastan tulehduksen aiheuttama fysikaalinen rasitusaltistus on dynaamista, nopealiikkeistä ja tauti kehittyy nopeasti. Esimerkkeinä on käämijän työ, jossa käden voiman varassa kierretään lankaa toistoliikkeenä ja lihanleikkaajan työ, jossa nopein liikkein paloitellaan lihaa kylmissä olosuhteissa. Rannekanavan kohdalla fysikaalinen altiste on taas enemmän ranteen staattista, voimaa vaativaa työtä ja tauti kehittyy hitaasti. Esimerkkinä on kallioporarin työ, jossa poran staattiseen pitelyyn, rannetta ahtauttavassa ja voimaa vaativassa ranteen asennossa liittyy vielä tärinä.