Toistotyö kylmässä kuormittaa lihankäsittelijää - ergonomia avuksi

Lihankäsittelytyön kuormitus- ja riskitekijöitä

Lihankäsittely on fyysisesti raskasta työtä. Se edellyttää kokonaisvaltaista ylävartalon käyttöä, keskeinen toistuva kuormitus kohdistuu yläraajoihin. Yhden työvuoron aikana lihanleikkaaja saattaa käsitellä ja paloitella esim. 16 sikaa. Lihan kokonaispaino voi olla 2 000–2 800 kg eli 200–300 kg/tunti. Yksittäisten taakkojen paino voi vaihdella muutamasta sadasta grammasta kymmeniin kiloihin. Työ on yleensä urakkatyötä, mutta ei välttämättä pakkotahtista työtuloksen korkean laatuvaatimuksen vuoksi.

Yläraajojen fyysisiä kuormitus- ja riskitekijöitä ovat erityisesti:

• toistotyö
• pitkäkestoinen staattinen työ
• taakkojen käsittely
• suurta lihasvoimaa vaativat ponnistukset
• puutteellinen tauotus ja elpyminen
• ylävartalon ja käsien huonot työasennot
• kylmät olosuhteet ja työn kohteet
• huonot tai epäsopivat käsityökalut
• tärisevät moottoroidut käsityökalut
• hankalat tai raskaat henkilökohtaiset suojaimet

Mikä kuormittaa ja väsyttää toisto- ja kylmätyössä tuki- ja liikuntaelimiä?

Yksi selitysmalli on lihasten suurempi kuormittuminen ja väsyminen matalatehoisessa toistotyössä kylmässä verrattuna lämpöneutraaleihin olosuhteisiin. Suurempi kuormittuminen ja väsyminen voidaan havaita lihasten sähköisen aktiviteetin (elektromyografia, EMG) nousuna kylmässä jopa 30 % korkeammaksi kuin normaalilämpötilassa. Edelleen on osoitettu, että vaikuttaja-vastavaikuttaja lihasryhmien aktiivisuus lisääntyy kylmässä. Näin ollen vastavaikuttaja lihasryhmät "jarruttavat" työtä tekevien lihasryhmien toimintaa lisäten niiden kuormittumista.

Toinen selitysmalli on EMG-mikrotaukojen (alle sekunnin mittaiset jaksot, joissa EMG-aktiivisuus on hyvin matala tai lepotasolla) vähäisempi esiintymistaajuus. Kylmäaltistus vähentää EMG- mikrotaukoja jopa 38 % verrattuna lämpöneutraaleihin olosuhteisiin. Tällöin matalan syttymiskynnyksen omaavat motoriset yksiköt toimivat koko työnteon ajan, joka lisää lihasten kuormittumista ja väsymistä sekä kipu- ja vaivaoireita (ns. tuhkimoteoria). On myös osoitettu, että hartialihasten tulehdussairauksia edelsi EMG-mikrotaukojen vähäisempi määrä työssä.

Sormissa ja kämmenissä on tehokkaaseen lämmönvaihduntaan erikoistuneita suonia eli valtimo-laskimo-anastomooseja, jotka säätelevät elimistön lämpötilaa tarkasti, kun ei hikoilla eikä palella. Ne toimivat on/off -periaatteella eli ovat joko kiinni tai auki. Niiden sulkeutuessa sormiin virtaa vain 10 % verta maksimaalisesta kapasiteetista – tällöin käsien suorituskyky heikkenee suhteessa ympäristön lämpöön. Auki ollessaan "shuntit" myös lämmittävät kyynärvarsien hermoja ja lihaksia. Lihankäsittelytyössä vaatetuksen tulisi olla sellainen, että kädet pysyisivät lämpiminä (> 30 °C).

Työn kuormittavuuden hallintaa edistäviä toimenpiteitä

Työntekijöiden rekrytointiin kannattaa kiinnittää huomiota. Terveet tuki- ja liikuntaelimet sekä hyvä lihaskunto auttavat työtehtävistä suoriutumista. Valideja ennustetestejä ei kuitenkaan ole käytettävissä lihankäsittelijöille. Myös huolellinen uuden työntekijän perehdytys auttaa: työssä tarvitaan tarkkaa tietoa paloiteltavan eläimen anatomiasta ja taitoa tehdä paloittelu tehokkaasti, laadukkaasti ja tuottavasti. Hyvä perehdytys luo pohjan ammatillisen osaamisen kehittymiselle.

Ylikuormitukselta suojaavia ominaisuuksia ovat miessukupuoli, hyvä fyysinen kunto, motorinen taitavuus sekä erityisesti hyvä lihaskunto. Ikääntyvät naistyöntekijät ovat näiden ominaisuuksien osalta heikoimmassa asemassa: naisilla on keskimäärin 30 % vähemmän sekä lihaksia että maksimaalista lihasvoimaa. Iän myötä maksimaalinen lihasvoima vähenee keskimäärin noin 1 % vuodessa. Liha-alan työntekijöitä tulee kannustaa liikkumaan ja antaa heille edellytyksiä fyysisen kunnon ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Painonhallinta on myös tärkeää. Kohtuullinen kehon paino ei ylikuormita elimistöä jatkuvasti, eritoten liikkuvissa ja seisoen tehtävissä töissä.

Tupakointi ja nuuskan käyttö ovat hyvin haitallisia, koska ne heikentävät erityisesti raajojen verenkiertoa ja toimintakykyä kylmätyössä. Tupakoimattomuutta tulee edistää.

Työn riittävä tauotus on tärkeää. Sen ohella lihasten kuormittumista voidaan vähentää toistotyössä myös vaihtelemalla lihastyön tehoa. Tutkimuksissa EMG-mikrotaukojen määrä lisääntyi nousujohteisessa lihaskuormituksessa 10 prosentista 30 prosenttiin maksimaalisesta EMG-aktiivisuudesta verrattuna jatkuvaan työskentelyyn 10 prosentin teholla. Mikrotaukojen määrä siis lisääntyi ja lihakset kuormittuivat tasapuolisemmin, vaikka nousujohteisessa työssä lihakset tekivät enemmän työtä. Myös jarruttavien vastavaikuttajalihasten aktiivisuus väheni.

Lihankäsittelyssä on vältettävä samoina toistuvien tehtävien tekemistä työvuorosta toiseen. Työnkierto voimankäytöltään erilaisissa tehtävissä on yksi hyvä keino monipuolistaa työkokonaisuutta. Työnkierto lisää myös ammatillista osaamista, työn mielekkyyttä ja tuottavuutta, jos työntekijät hallitsevat tuotantoprosessin eri työtehtäviä. Työprosessissa on hyvä olla ainakin yksi henkilö vuorottelijan tehtävässä. Hän voi häiriö- tai muissa yllättävissä tilanteissa taata prosessin jatkuvuuden. Vuorottelijan on hallittava kaikki prosessin ydintehtävät.

Työkäsineiden on suojattava käsiä sekä kylmältä että veitsen viilloilta. Työkäsineiden on oltava ehjät ja ehdottoman sopivat. Huonot käsineet lisäävät toimivien lihasten kuormittumista ja käsitapaturmia sekä heikentävät työn laatua ja tuottavuutta.

Työn kuormittavuuteen vaikuttavat myös koneiden, laitteiden ja työvälineiden kunto. Hyvin huolletut kone- ja kuljetushihnat eivät reistaile ja aiheuta ylimääräistä melua. Pyörillä liikkuvat siirtolaitteet on myös päivittäin huollettava. Lihanleikkaajan veitsi on tärkeä työkalu, joka pitää olla laadukas, käteen sopiva ja terävä. Työpaikan yleinen siisteys ja järjestys lisäävät viihtyisyyttä ja työn tuottavuutta.

Työprosessien kehittäminen edellyttää esimiehiltä työn kuormittavuuden ja tuottavuuden jatkuvaa seurantaa ja analysointia. Tavoitteena on terveys- ja tuottavuusongelmien mahdollisimman varhainen toteaminen. Apuna voidaan käyttää havainnoinnin lisäksi kehitys-keskusteluja, kyselyjä ja kuormittavuusmittauksia.

Ergonomian toimenpiteet

Lihankäsittelytyössä voidaan soveltaa kaikkia fyysisen ergonomian keinoja työkuormituksen hallitsemiseksi ja työpisteen muotoilemiseksi mahdollisimman terveelliseksi ja tuottavaksi. Lihankäsittelytyössä fyysisen ergonomian kohteita ovat seuraavat:

• työskentelykorkeus on säädettävä sopivaksi (työntekijän mittoja vastaavaksi)
• työn kohde on pidettävä mahdollisimman lähellä kehon painopistettä edullisten vipujen saamiseksi ja voimantuoton vähentämiseksi
• staattista lihastyötä on vähennettävä kaikin keinoin, etenkin jos staattisella lihastyöllä tuotetaan paljon lihasvoimaa
• nopeatempoista ja suurta voimantuottoa vaativaa yksipuolista toistotyötä on vältettävä
• taakkojen ja erityisesti raskaiden nostamista ja siirtämistä lihasvoimalla on vältettävä
• työpisteessä on oltava riittävästi tilaa
• pääasiassa seisoen tehtävässä työssä pitää olla mahdollisuus myös välillä istumiseen
• jalkojen puutumista ja liukastumista estävää seisomisalustaa on tarpeen käyttää
• työvälineiden säilytyksestä, säännöllisestä huollosta ja käytettävyydestä on pidettävä huolta

Psykofysiologisilla mittauksilla tietoa työn kuormittavuudesta

Biosignaalimittauksilla voidaan nykyisellä teknologialla luotettavasti mitata työntekijän psykofysiologista kuormittumista ja palautumista. Sydämen sykintätaajuudella (HR) ja sykevälivaihtelulla (sykevariaatio, HRV) voidaan määrittää hengitys- ja verenkiertoelimistön ja autonomisen hermoston kuormittumista. Lihaksen sähköisen aktiviteetin (elektromyografia, EMG) mittauksilla voidaan määrittää eri lihasryhmien kuormittuminen. Elimistön sisälämpötilan ja ihon lämpötilan mittauksilla saadaan tietoa työntekijän lämpötasapainosta. Kaikki biosignaalimittaukset voidaan toteuttaa pitkäkestoisina (8–36 tuntia) työntekoa tai muita päivittäisiä toimintoja häiritsemättä.

Lihankäsittelyn työtehtävissä EMG-mittauksilla voidaan työpiste ja työn kuormittavuus säätää toistotyön ja staattisen lihastyön kannalta optimaaliseksi suhteessa yksilöllisiin ominaisuuksiin (kehon mittasuhteet, lihaskunto), millä on myös myönteinen vaikutus työn laatuun ja tuottavuuteen. EMG-mittaukset ovat erityisen suositeltavia työntekijöille, joilla on alkavia oireita lihasten ylikuormittumisesta ja väsymisestä. Oireet saattavat johtua muun muassa toistotyöstä, staattisesta työstä, kylmästä ja/tai työvälineiden huonosta käytettävyydestä.

Varsin kattava kokonaiskuva työntekijän kuormittumisesta saadaan, jos toteutetaan esimerkiksi työvuoron pituiset HR, HRV ja EMG-mittaukset sekä niihin liittyvät kyselyt ja seurantalomakkeet. Ydintyötehtävissä mittaukset voidaan tehdä myös videosynkronoituna.