Näyttöpäätenäkeminen ja niska-hartiaseudun vaivat

Kalusteet

Vuosien varrella olen tullut täysin illuusiottomaksi sen suhteen, että työntekijöillä olisi aloitekykyä tai uteliaisuutta tutkia, mitä kaikista niistä tuolien tai pöytien vipstaakeista oikein tapahtuu. Totean, ettei niitä sinne ole koristeeksi laitettu. Rikkinäisiä tai huoltamattomia tuoleja pyörii työpaikoilla. Työnantajaa sopii muistuttaa, että uuden saa poissaolopäivän tai parin fysikaalisen hoidon hinnalla. Perusoletuksena voi pitää, että työpiste on säätämättä. Vaikka asiantuntija olisikin käynyt sen säätämässä, viimeistään puolen vuoden kuluttua säädöt ovat poskellaan.  Kun kuulet: "Ergonomia tarkistettu", kysy:  "Mitä tarkoitat?" Varsinkin likinäköisten näkee roikkuvan rähmällään työpöytänsä päällä. He ovat kovin hämmästyneitä, kun joku tulee siirtämään näyttöruudun lähemmäksi. Tuolin etureunalla istujat eivät pysty hyödyntämään selkänojaa. Heille pitää näyttää, mistä istuintaso siirtyy taaksepäin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että saatan singahtaa vastaanotolta työpaikalle tarkistamaan tilanteen yksin tein.

Ergonomia

Työfysioterapeutti tai työterveyshoitaja paikalle! Näin on syytä menetellä kun tulee puhetta erityistyölaseista.

Jos työpöydällä olevien katselukohteiden etäisyydet ja korkeudet suunnitellaan hyvin, ei erityistyölaseja tarvita juuri lainkaan muualla kuin joissain valvomoissa ja suurten graafisten näyttöjen ääressä. Erityislasit eivät ole mukava ratkaisu, jos niitä joutuu vaihtamaan yleislaseihin useita kertoja päivässä. Lisäksi ne merkitsevät ylimääräistä kustannusta. Siksi työasennot kannattaa tarkastaa ajoittain ja opettaa työntekijät alun alkaen sijoittamaan näyttö työpöydälle mukavasti.

Uusia laseja hankittaessa pitää aina olla kunnollinen kuvaus työstä, jotta työulottuvuudet osataan ottaa huomioon silmälaseja suunniteltaessa. Mitä paremmin työntekijä ymmärtää työnsä ergonomian ja silmälasien suunnittelun mahdollisuudet, sen paremmat silmälasit hän todennäköisesti saa.

Työetäisyyksiä mitattaessa tulee muistaa, että niissä on yleensä huomattavan paljon joustovaraa, jos työpöytä on suunniteltu hyvin. Usein näkee näytön etäisyydeksi merkityn yhden ainoan etäisyyden, esimerkiksi 60 cm, vaikka pöydässä olisi pelivaraa. Näytön voi myös sijoittaa pöydän takana olevalle laatikostolle, jos muuten tila ei pöydällä riitä. Näyttöjen tekstithän ovat useimmiten niin suuria, että ne pystyy lukemaan hyvinkin kaukaa. Poikkeuksena ovat suuret graafiset näytöt, joita käytetään ladonnassa ja erilaisissa suunnittelutöissä ja joihin on tungettu tavattoman paljon pientä kuvaa ja tekstiä yhdelle näytön alalle.

Perusergonomiaa ei ole tässä tarpeen käsitellä, tietoa löytyy vaikkapa osoitteesta www.ttl.fi/fi/ergonomia.

Ohjelmistoergonomia

Monet ohjelmistojen ongelmat johtuvat siitä, että kaksikymppiset ohjelmoivat näkymät kuusikymppisille. Näkemisen kanssa pinnistely tuntuu hartioissa. Näytössä saattaa olla liikaa näkymiä. Merkin kokoa ruudulla voi muuttaa nähdäkseen paremmin (Ctrl + hiiren rullan pyöritystä) – se on eri asia kuin fonttinumero! Tosin kaikkien ohjelmistojen kanssa tämä ei ole mahdollista. Merkkikoon suurentaminen ei ratkaise kaikkia ongelmia, koska työskentely saattaa edellyttää useampien kenttien yhtaikaista hallintaa.

Ruutujen suurentaminen saattaa johtaa siihen, ettei moniteholinssien progressiokanavan leveys riitä ja päätä pitää käännellä sivusuunnassa. Toimistomoniteholinssi helpottaa tätä, mutta kun optinen akseli määritetään suoraa eteenpäin katsoen, näppäimistöä silmäilevä ei täysin säästy niskan sagittaalitason liikkeeltä. Kentissä saattaa olla pohjasävy, joka syö kontrastia tai värit on valittu huonosti. Sinisen reseptorisoluja ei silmän tarkan näkemisen pisteessä ole. Itselläni oli taannoin suuria vaikeuksia nähdä kännykkäni punaista kursoria.

Ohjelmistoihin ei käytännössä pääse vaikuttamaan, kun ne on jo ostettu suurella rahalla. Määrävälein muistutan työpaikallani asiasta, mutta laihoin tuloksin. Periaatteessa kai tämäkin kuuluisi Työterveyshuoltolain 12 §:n piiriin.

 Ikänäköisyyden vaikutus työasentoon korostuu paitsi toimisto- ja valvomotyössä, myös "mittarinlukija"-tyyppisessä työssä: on paljon rakentamiseen ja asentamiseen liittyviä tehtäviä, joissa joudutaan katsomaan tarkkaan ylöspäinkin. Kirjastonhoitajien ja usein myös sairaanhoitajien työssäkin saatetaan joutua lukemaan ylhäällä olevia tekstejä tai muuta tarkkaa katsottavaa, jolloin lukulasikorjaus pitää olla myös lasien yläreunassa.

Työnkuvaus on tärkeä!