Haastattelu - Lääkintöneuvos Kristiina Mukala - STM:n vaikuttajan ajankohtaisia ajatuksia

Toimintakykyarvion tulkkaus työkykyarvioksi työterveyden perustehtävää

Palvelurakenneuudistus on varsin merkittävä asia. Uuden terveydenhuoltolain mukaan työterveyshuolto on osa perusterveydenhuoltoa. Kunnan on järjestettävä työterveyshuollon palvelut alueellaan oleville työntekijöille, jos työnantaja haluaa hankkia palvelut kunnalta. Terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia tekemään järjestämissuunnitelman perusterveydenhuollon (PTH) ja erikoissairaanhoidon (ESH) järjestämisestä valtuustokausittain. Sairaanhoitopiirit koordinoivat alueensa järjestämissuunnitelmia. Alueelliset PTH-yksiköt koordinoivat muun muassa eri terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä ja koulutusta.

– Iso haaste on terveydenhuollon sisäisen yhteistyön saaminen toimimaan, pohdiskelee Mukala. – Tarvitaan erilaisia alueellisia vaihtoehtoja. Mielekkäät roolitukset kannattaa miettiä. Olennaista on asiakaslähtöisyys – mistä saa tarkoituksenmukaisemmin ja järkevimmin esimerkiksi polvileikkauksen jälkeisen kuntoutuksen? Päällekkäisyyttä pyritään välttämään, ja tavoitteena on saada potilas oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

– Työterveyshuollon palvelut on otettava mukaan hoitopolkuihin, Mukala muistuttaa. – Silloin korostuu työterveyshuollon rooli työkyvyn arvioijana, muiden rooli toimintakyvyn arvioijana. Työterveyshuollon tulevat painotukset ovat työn ja terveyden välisen vuorovaikutuksen osaaminen – työterveyden rooliin kuuluu päästä lähemmäs työpaikkoja.

– Toiminnan sujuvuutta tullaan korostamaan, eri hoitoportailla pyritään lyhentämään odotusaikoja.

Kollegakunnalla on monenlaisia käsityksiä työterveyshuollosta, eikä muilla erikoisaloilla ole aina tietoa siitä, mitä työterveyshuollossa tehdään. Monta kertaa törmää asenteeseen, että työterveyshuolto on helppoa "räkäpolin" pitoa. Maine perustunee mm. siihen, että eri erikoisalojen lääkärit saattavat piipahtaa työterveyshuollossa pitämässä akuuttivastaanottoa ja luulevat, että se on työterveyshuoltoa.

– Nyt pitäisi todellakin tiedottaa mitä työterveyshuolto oikeasti on ja nostaa omaa imagoamme, kannustaa Mukala. – Sairaalasta olisi tärkeää saada potilaat nopeasti työterveyshuoltoon, jotta voidaan arvioida työn mukauttamismahdollisuuksia. Pitkiä sairauslomia voitaisiin vähentää esimerkiksi sillä, että erikoispoliklinikoilla arvioidaan toimintakykyä, mutta pidempiaikainen työkykyarvio jätetään työterveyslääkärin tehtäväksi.

– Masennuksen hoitokäytäntöjä tuulettanut Masto-hanke ja Työterveyslaitoksen koulutuskiertue saivat paljon hyvää aikaan kentällä yhteistyökäytännöissä psykiatrien kanssa, Mukala kiittelee.

– Haasteiksi uudistusten toteuttamisessa nousevat vuorovaikutus ja toisaalta työterveyshuollon resurssit, ennakoi Mukala.

Lempiteema: työn mukauttaminen

– Tavoitteena on, että kaikki voisivat olla töissä sillä työkyvyllä, joka heillä on. Työterveyshuollon ja yritysten yhteistyötä ja asenteita on syytä edelleen kehittää – toiminnan vaihtelu on valtavaa. Yrityksissä tarvitaan määrätietoisempaa työhyvinvoinnin johtamista, pohdiskelee Kristiina Mukala.

Tarkoituksenmukaista työnjakoa kannattaa miettiä paitsi terveydenhuollon erikoisalojen välillä, myös yleisemmin työpaikkojen työnjakokysymyksissä. Esimerkiksi lääkärit tekevät niin paljon sihteerin töitä, että luopumalla näistä töistä edes osittain työllistäisi ison määrän sihteerityövoimaa ja vapauttaisi lääkäreitä siihen työhön, jossa heistä on pulaa ja johon heillä on koulutus. Mutta tietotekniikka valtaa alaa potilaan ja lääkärin välisestä suhteesta: – Montako lääkäriä tuijottaa tiimalasia tälläkin hetkellä?

Uudistukset haastavat erityisesti pientyöpaikkoja

– Työpaikkoihin kohdistuvien vaatimusten lisääntyessä voi vain miettiä, mikä on hankintaosaaminen Suomen 250 000–300 000 pienyrityksellä työterveyshuollon palvelujen osalta, Mukala pohtii. – Ove Näsmanin vetämää FUSK-hanketta on ollut mielenkiintoista seurata: yrittäjäyhdistys ostaa jäsenyrittäjilleen palvelut työterveyshuollolta. – Onko tulevaisuudessa enemmänkin työterveyshuollon ostajana hankintaorganisaatioita, etenkin pientyöpaikoilla?

– Toisaalta olisiko helpompaa että palvelujen tuottajat omalla osaamisellaan auttaisivat pieniä yrityksiä työterveyshuoltopalvelujen tarpeen mukaisessa hankinnassa nykyistä enemmän?

Oma urapolku

Kristiina Mukalan lääkärinura alkoi Vantaan terveyskeskuksessa kansanterveystyön ja sittemmin työterveyshuollon parissa. Auroran ja Jorvin sairaaloissa tuli tehdyksi reunakoulutuksia. Mieleenpainuva kokemus oli puolen vuoden työrupeama pakolaisleirillä Sudanissa, Kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa. Vasta perustetulle leirille majoitettiin Etiopian sisällissotaa pakenevia eritrealaisia.

Vuonna 1989 tie vei KTL:n ympäristöterveyden osastolle, jossa työskennellessä tuli hankituksi paitsi kaksoset vuonna 1991, myös terveydenhuollon spesialiteetti vuonna 1994. Siellä lähti myös syntymään väitöskirja kaupunki-ilman epäpuhtauksien vaikutuksesta lasten hengitysterveyteen. Tutkimuksessa seurattiin ja mitattiin typpioksidi- ja pienhiukkaspitoisuuksia. Tämä ympäristöepidemiologinen väitöskirja eteni perheenäidin iltapuhteina työpäivien päätteeksi ja valmistui v. 1999. Väitöstilaisuus oli 26.11.1999.

Elokuussa 1997 Mukala siirtyi Työterveyslaitokselle, jossa hän ammattitautipoliklinikalla työskentelyn lisäksi hoiti myös talon väen työterveyshuoltoa. Työterveyshuollon erikoislääkäriksi valmistumisen jälkeen (v. 1998) hän jäi TTL:lle kouluttamaan erikoistuvia ja kehittämään palvelujärjestelmää sekä toimimaan Työhön liittyvät sairaudet -tiimin vetäjänä. Siinä ohessa tuli hankituksi myös työlääketieteen erityispätevyys v. 2005 sekä hallinnon pätevyys.

Vuosi 2007 vei Puolustusvoimien ylilääkäriksi, missä hän viihtyi hyvin, kunnes uudet haasteet STM:ssä houkuttivat.

Nykytyö on näköalapaikka

Keväällä 2009 Mukala siirtyi STM:n palvelukseen Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolle Terveyden edistämisen ryhmään, alanaan ammattitaudit, työkyky, työterveys ja työterveyshuolto.

Tyypilliseen työviikkoon, jos sellaista on, kuuluu monenlaisia kokouksia eri tahojen kanssa, asioiden valmistelua ja pohtimista. Kolmikantatyöskentely on keskeistä ja asioiden valmistelu kolmikannassa kiinnostavaa. – Se on työterveyshuollon toiminnan vahvuus – asioita mietitään yhdessä jo valmisteluvaiheessa.

Kristiina Mukala selvästi nauttii työstään ja sen tuomista haasteista. Hän osaa kuunnella herkin korvin monenlaisissa yhteyksissä tapaamiaan ihmisiä ja heidän näkemyksiään. Työ selvästikin innostaa ja antaa voimia.

Mitä muuta kuin työtä?

Lukuisista meriiteistään huolimatta elämänsä tärkeimpänä saavutuksena Kristiina Mukala pitää kaksosiaan, vuonna 1991 syntynyttä tyttöä ja poikaa, jotka ovat tuoneet paljon iloa elämään.

Entä miten tämän kaiken tohinan keskellä rentoudutaan?

– Liikunta pitää kärttyisyyden loitolla, naurahtaa Mukala. Keväästä syksyyn hän usein pyöräilee töihin. Juokseminen on myös mieluisaa, talvella hiihto ja Pilates. Keväästä syksyyn ilonaihe on kasvimaan hoito puutarhapalstalla, jossa käsillä tekeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen antavat voimia arkeen.

– Hyvät ystävät ovat arvokkainta, mitä ihmisellä voi olla, miettii Mukala. – Matkustaminen ravitsee, hyvät keskustelut voimaannuttavat ja inspiroivat.

Mitä viestiä työelämälle?

– Liika kiire pois! Jospa pysähdyttäisiin välillä nauttimaan siitä, mitä on saatu aikaan. Aina uuteen syöksyminen ilman että vanhat todetaan hyvin tehdyiksi syö voimia ja jaksamista.

Kiitos lämmintunnelmaisesta haastattelusta, hyvää jatkoa ja antoisia puutarhahetkiä!